Ohtakari, Vattaijanniemi, Kokkolan Laajalahti ja Pietarsaari

Kokkolan kesäretki piti sisällään myös käynnit Ohtakarin saarella, Vattaijanniemen hiekkarannoilla ja Laajalahden ulkoilualueella.  Kotimatkalla pistäydyttiin lisäksi Pietarsaaressa.  Agilitykisat piti tällä retkellä valitettavasti jättää väliin vaikka kisat olivat alkuperäinen syy matkata Kokkolaan, kuten edellisessä postauksessa kerroin. 

Lauantaina 5.7.2025 ilma oli mukavan aurinkoinen, mutta ei liian kuuma.  Lähdimme ajelemaan kaupungin keskustasta pohjoiseen kohti Ohtakarin saarta.  Tiellä tuli vastaan hauska kyltti, joka taitaa liittyä paikalliseen jätehuoltofirmaan.  

Ohtakari rupesi näkymään pengertien päässä ajellessamme Vattaijanniemellä.  Saari sijaitsee noin 40 kilometrin päässä Kokkolan keskustasta. Se on tai on ainakin ollut kalastajakylä, kalasatama ja siellä on myös kalastusmuseo ja nykyään loma-asutusta.  Pengertie valmistui 1970-luvulla ja vanhimmat verokirjamerkinnät saarelta ovat jo 1500-luvulta. 

Jätimme auton kesäisin auki olevan Katiska-baarin lähelle.  Baarin kaiteessa oli kyltti "Paikoitus vain baarin asiakkaille", mutta onneksi lähellä oli paljon vapaata tilaa hiekkakentällä.  

 

Lähdimme kulkemaan kohti saaren keskustaa ja karttaan merkittyä Ohtakarin jatulintarhaa.  Seurasimme ensin leveämpää polkua ja ohitimme Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen leirikeskuksen.  Siirryimme kapeammille poluille männikön ja katajikon keskelle ja saavuimme kivikkoiselle muinaisrannalle, mutta jatulintarhaa eli Laiska-Jaakon rinkiä emme löytäneet. Wikipedia kertoo, että jatulintarha on kivien reunustama polku, labyrintti, joka johtaa kuvion ulkoreunalta sen keskelle.  Tyypillinen jatulintarha on halkaisijaltaan noin 10 metriä. Kuva Ohtakarin jatulintarhasta löytyi museoviraston nettisivuilta.

 

Kävelyreittimme varrella oli luonnosta kertovia opastuskylttejä, leirikeskuksen grillikatos ja loppumatkasta komeita merituulen taivuttamia mäntyjä ja hieno lähes kuution muotoinen jääkauden jälkeensä jättämä kivenlohkare.  

Museovirasto / kuvaaja Kaisa Lehtonen 2010, sivulla oli teksti: tiedostoa voi käyttää vapaasti

Lenkin jälkeen maistui jäätelö Katiska-baarin terassilla.  Tarjolla olisi ollut savusiikaa 5,- euron hinnalla, mutta vielä oli liian aikaista lounaalle.  Terassilta näkyi tilava ja siisti huoltorakennus (jäätelön takana kuvan vasemmassa laidassa), jossa oli kulkijoille maksuttomat wc-tilat.  Se oli mukava palvelu, sillä joskus ei lenkkeilyn jälkeen löydy maksutonta hotelli helpotusta. 

Kuva lainattu baarin FB-sivulta

Paluumatkalla mantereelle pysähdyimme lenkkeilemään toisenlaisessa maastossa eli Vattaijanniemen hiekkadyyneillä, joka on maisemallisesti merkittävä koko Euroopan alueella.  Se on Euroopan havumetsävyöhykkeen suurin dyyniranta, Suomen laajin hiekkaranta ja yksi Pohjoismaiden pisimmistä.  Pituutta on yli 15 kilometriä.   Rannan kasvillisuus oli mielenkiintoista ja monipuolista vaikka en kasveja juuri tunnekaan. 

Rantahietikolla oli ollut edellisen päivän sateiden jälkeen muitakin kulkijoita, kuten jalanjäljistä näkyi.  Me saimme liikkua rannassa omassa rauhassamme. Variksenmarjadyyneillä kulkemista toki vältimme, kuten ohjetaulussa pyydettiin. 

Vattaijan alue toimii osittain Puolustusvoimien harjoitusalueena, jonka vuoksi liikkumista on ajoittain rajoitettu.  Armeijan alueiden vierestä tien varresta löytyi lampaita laitumellaan. Ehkä ne siirretään muualle, kun alueella on kovaäänistä toimintaa. 

Iltalenkille lähdimme koirien kanssa Kokkolan Laajalahden ulkoilualueelle noin 10 kilometrin päähän Kokkolan keskustasta.  Se on entinen merenlahti, mutta vuonna 1969 se padottiin teollisuuden tarpeisiin makeanveden altaaksi.  Siellä oli pari eripituista luontopolkua, lintutorni, grillipaikkoja ja uimaranta.  Osa Laajalahden alueesta kuuluu Natura 2000-luonnonsuojelualueisiin arvokkaan linnustonsa ansiosta.

 

Siellä oli myös siisti wc vai olikohan puucee, joten open air toilettia ei tarvinnut käyttää. On alueella myös  18 väylän frisbeegolfrata, jonka arvioitu pituus on 4,1 km.

Mustikkaa ja puolukkaa näytti olevan tulossa mukavasti.

Sunnuntaina 6.7.2025 aloitimme päivän käväisemallä Kirkonmäen urheilukentällä kannustamassa muutamaa tuttua heidän kisatessaan.  Nopsa ja Niio odottelivat kentän laidalla, että lähdettäisiin uusiin seikkailuihin.

 

Meillä oli alunperin tarkoitus jäädä yhdeksi tai kahdeksi yöksi johonkin kotimatkan varrelle ja lenkkeillä uusissa maisemissa koirien kanssa. Sääennusteet lupasivat sateita, joten luovuimme ajatuksesta.  Emme olleet tehneet majoitusvaraustakaan etukäteen vaan olisimme tehneet sen vasta sunnuntaina, jos sääennuste olisi näyttänyt paremmalta. 

Aamupäivällä oli onneksi vielä hyvä ilma, joten poikkesimme E8 tieltä Pietarsaareen. Kaupunki oli uusi tuttavuus minulle, mutta Päivikki oli käynyt siellä aikaisemminkin.  Käynnin syy oli ollut agilitykisat kuten kotimaanmatkailu on usein agilityn harrastajille. En olisi ilman agilityharrastusta tullut lähteneeksi niin moniin paikkoihin eri puolille Suomea, kuin nyt on tapahtunut viimeisten 25 vuoden aikana. Täytyy toki myöntää, että kisapaikkakuntiin tutustuminen on useimmiten jäänyt hyvin vähäiseksi. 

 

Pietarsaari on perustettu vuonna 1652, se on siis 30 vuotta nuorempi kuin Kokkola.  Osittaisen tapulioikeuden eli oikeuden käydä ulkomaankauppaa kaupunki sai 1765.  Vuosisadan lopulla Pietarsaaresta tuli Suomen suurin laivojen tuottaja.  Pietarsaaressa on edelleen huomattavaa veneveistämötoimintaa, suurimpana Swan-veneitä valmistava Nautor, jonka tuotannosta suurin osa menee vientiin. Toukokuun lopulla uutisoitiin Hollywood-tähti Tom Cruisen käynnistä purjevenekaupoilla Nautorin tehtaalla. 

Pietarsaaren kauneimmaksi rakennukseksi äänestettiin Pietarsaaren sanomien järjestämässä äänestyksessä vuonna 2018 entisen Stenbergin tupakkatehtaan uudempi osa.  Tehdas toimi vuosina 1762 - 1998. Pallomaisen kellotornin hallitsema osa valmistui 1909 ruotsalaisen arkkitehti Torben Grutin sunnittelemana. Grut on suunnitellut esimerkiksi myös Tukholman olympiastadionin. Tornin päällä oleva kello on pohjoismaiden suurikokoisin. 

Punatiilinen tehtaan vanhempi osa kuvan vasemmassa laidassa on valmistunut 1898. Rakennusten välillä olevan porttikäytävän läpi pääsee puutalokaupunginosa Skataan. Ensimmäiset asukkaat siellä olivat jo 1730-luvulla ja 1700 - 1800 -luvuilla siellä asui lähinnä merimiehiä ja kapteeneja, kunnes 1800-luvun lopulla siitä tuli työläisten asuinalue. Asukkaat olivat töissä viereisessä Stenbegin tupakkatehtaassa, joka oli kaupungin suurin työnantaja.

Meidän kävelylenkkimme suuntautui Alholminkatua pitkin kohti kävelykatu Kanavapuistikkoa.  Ohitimme Pietarsaaren kirkon, joka valmistui 1731 Isovihan aikana poltetun ensimmäisen kirkon tilalle. Isoviha oli suuren Pohjan sodan (1700-1721) aikainen Venäjän miehitys Suomessa 1713-1721.  Se päättyi Uudenkaupungin rauhaan.  Piti tarkistaa näitäkin asioita, kun ovat päässeet unohtumaan :) . 

Kirkon ja hautausmaan vieressä oleva pohjalaistyyppinen kellotapuli on valmistunut vuonna 1742. 

Pietarsaareen perustettiin Manner-Suomen ensimmäinen Babtistiseurakunta eli Betania 1870.  Kirkkorakennus sijaitsee Alholminkadun ja Kirkkokadun kulmassa.

Kanavapuistikon ja Isokadun kulmassa on Fiika niminen kahvila ja tästä tuli mieleen, että fika sanan merkityksen (= kahvittelu leivonnaisten kanssa) opin vasta vuonna 2018 ollessani Ruotsin Kristianstadissa agilityn MM-kilpailuissa kannustamassa Suomen joukkuetta. Tätä sanaa en oppinut koulun ruotsintunneilla.

Kanavapuistikon kävelykatu oli kovin hiljainen puolen päivän tienoilla.

Kanavapuistikon ja Isonkadun kulmassa olevan uusklassismia edustavan Lindskogin talon on rakennuttanut kauppaneuvos Adolph Lindskog 1797 kuten talon seinän vuosiluku kertoo.

1877 valmistui empiretyylinen puurakenteinen Pietarsaaren Raatihuone kauppatorin itälaidalle.  Se on rakennettu vartavasten kaupungintaloksi ja Pietarsaaren kaupunginvaltuusto kokoontuu siellä edelleen.

Raatihuoneenkadun ja Isokadun kulmassa Lindskogin taloa vastapäätä on kaunis keltainen rakennus, jossa on useampia etnisiä ravintoloita kulman molemmin puolin.  Rakennuksen historiasta en onnistunut löytämään tietoja.

Ahlholminkatu 2:een Kanavapuistikon kulmaan valmistui 1900 Pietarsaaren ensimmäinen sähkölaitoksen rakennus.  Se on  kaupungin ensimmäinen jugend-rakennus.  Nykyään rakennuksessa on  Hesburger hampurilaisravintola, jonka terassille istahdimme syömään hampurilaiset koirien kanssa.

Ahlholminkadun toisella puolella Kanavapuistikon varrella on Pietarsaaren Kaupunginhotelli.  Tämä on Suomen vanhin Kaupunginhotelli-nimeä käyttävä majoituslaitos.  Hotellin toiminta aloitettiin Fontellin talossa 1899.  Vuonna 1908 rakennettiin lisäosa ja 1940-luvulla sitä laajennettiin edelleen, mutta 1980-luvulla vanha osa, Fontellin talo purettiin. 

Kaupunginhotellin vieressä oli kaunis vaaleanpunainen puurakennus, jonka historia jäi arvoitukseksi.

Lars Sonckin suunnitteleman vesitornin ohitimme ajellessamme pois kaupungista. 60 metriä korkea rakennus otettiin käyttöön vuonna 1931. Lars Sonck eli vuosina 1870 - 1956.  Häntä pidetään yhtenä kansallisromanttisen kauden merkittävimpänä arkkitehtina.  Hän on suunnitellut mm. Helsinkiin Mikael Agricolan ja Kallion kirkot, Järvenpäähän Jean Sibeliuksen kodin Ainolan ja Naantaliin Kultarannan, joka on nykyään Suomen tasavallan presidentin kesäasunto. 

Pietarsaaren keskusta oli kaunis ja oli mukavaa etsiä hieman tietoja rakennuksista, joista räpsin kuvia kun kävelimme koirien kanssa kaupungin kaduilla.

Uudenkaarlepyyn alueella Alajepualla näkyi pellolla rakennuksia, jotka taisivat liittyä turkistarhaukseen. Jepua on ollut perinteisesti vahva maatalouspitäjä, mutta 1960-luvulla tärkeäksi elinkeinoksi tuli turkistarhaus.  Uusikaarlepyy on yksi kolmesta suurimmasta turkiksia tarhaavasta kunnasta Suomessa. Ala työllisti Suomessa vuonna 2023 noin 1600 henkilöä ja tarhaajien ikä alkaa olla niin korkea, että Suomi taitaa kohta päästä niiden EU-valtioiden joukkoon, jotka kannattavat turkistarhauksen kieltoa.

Härmän Power Parkin kohdalla pääsi kuvaan huvivaltion oma kauppakeskus Road House, jonne emme pysähtyneet vaan katsoimme silmät tarkkoina tienvarsia, jotta löytäisimme jäätelönmyyntipisteen.  Olimme kuulleet tutuilta agilityn harrastajilta, että näillä seuduilla olisi saatavissa lähes Suomen suurimmat pehmikset. Olihan se pehmikseni suuri, lähes Päivikin kokoinen ;).

Tankkausta varten pysähdyimme Koverossa Lapuanjoen varrelle ja koiratkin pääsivät lenkille kauniissa maisemissa juuri ennen kuin vesisade alkoi.

Loppumatka sujui sateessa ajellen.  Minua sade ei haitannut, koska sain istua kaikessa rauhassa pelkääjän paikalla. 

Nyt jäämme odottamaan lupaavatko meteorologit edes pariksi päiväksi poutaa, jotta voisimme lähteä koiriemme kanssa yhden yön telttaretkelle.  Viime syksynä tulimme puhuneeksi Päivikin kanssa, että emme kumpikaan ole yöpyneet teltassa vuosikausiin ja mieli tekisi vielä kokea sellainen. Sitä siis suunnitellaan lähiajoille.