Kymmenes pyöräreissu Virossa oli yhtä onnistunut kuin edellisetkin vaikka majapaikan sijainti Tallinnan vanhassakaupungissa mukulakivikatujen varrella ei ollut yhtä ihanteellinen kuin aikaisemmin pienemmillä paikkakunnilla. Keskustamajoitus Old House Apartments huoneistoon oli alkujaan varattu ja maksettu koiraharrastuskavereiden kanssa käytettäväksi Agilityn MM-kisareissulle syyskuussa 2020 ja siirretty sitten syyskuulle 2021. Valitettavasti MM-kisat peruuntuivat koronan takia kumpanakin vuonna, mutta sain siirrettyä varauksen vielä kertaalleen sopimaan elokuiselle pyöräreissulle. Valokuvia on lisää Metkaamatkustelua.kuvat arkistossa.
Maanantaina 9.8. tapasimme matkakumppanit Länsisatamassa terminaalirakennuksen edessä suojassa pieneltä sadekuurolta, joka olikin ainoa meidät hiukan kastellut koko reissumme aikana vaikka sääennusteet lupasivat enemmänkin sateita.
Tallink Siljan MegaStar laivaan meidät ohjattiin tuttuun tapaan ensimmäisten autojen vanavedessä ja ensimmäistä kertaa huomasin, että polkupyörille oli oma merkitty pysäköintipaikka ja jopa pyörätelineet. Emme tosin laittaneet pyöriä telineisiin, etteivät vanteet pääse vääntymään. Pyörät sivulaukkuineen sijoitettiin nojaamaan seinään ja kiinnitettiin tankoihin mustekalakuminauhoilla, jotta ne pysyisivät paikallaan vaikka tuuli heiluttelisi laivaa.
Olimme tänäkin koronakesänä, kuten jo vuosi sitten Valgan pyöräilyreissulla, varanneet hytin välttääksemme turhia ihmiskontakteja laivalla. Toki meillä kaikilla oli jo hyvissä ajoin saadut kaksi koronarokotusta. Käväisimme kyllä laivan kaupoissa maskit kasvoilla, kuten myyjilläkin oli, eikä muita asiakkaita ollut ruuhkaksi asti.
Satamasta vanhankaupungin kaduille asti oli hyvät pyörätiet, mutta täytyy tunnustaa, että keskustan mukulakivillä ajaminen ei ollut mukavaa vaikka autoliikenne ei ollutkaan häiriöksi. Suuntasimme ensimmäiseksi Vene kadun varrelle Citybike liikkeeseen, josta kävimme ostamassa uudet pyöräilykartat kymmenen vuotta vanhojen tilalle. Sinne kulkeminen oli tosi haaastavaa, koska kapealla kadulla tehtiin tietöitä.
Lounaalla kävimme Kullassepa kadun varrella Keskilinna Kohvikissa, jonka terassialueen viereen sai pyörät parkkeerattua mukavasti. Lounaan jälkeen haimme Tallinnan kaupunkikarttoja Nigulistekadun kulmasta Tallinnan turisti-infokeskuksesta.
Niguliste kadun yläpäästä alkoi Rataskaevu katu, jonka varrella majapaikkamme sijaitsi. Noin viisikymppiset Dhea ja Andrus soittivat, että avaimet olisivat saatavissa klo 14:40. He esittelivät 70 neliön huoneiston ja pihan, jossa oli hyvä säilyttää pyöriä.
Sisäpihalle vievän porttikäytävän yläpuolella oli yksi makuuhuone ja sen ikkuna.
Porttikäytävän kapean portin kautta kuljetimme pyörämme pihalle ja sieltä pois.
Pihan toisella laidalla oli vanha puurakennus ja perällä oli rakennus, joka oli kiinni Pikk jalg kadun muurissa.
Toisessa päädyssä näkyy kuvassa vasemmalla kapea ja matala käytävä rappukäytävään. Meidän käytössämme olleen makuuhuoneen ikkuna sekä kylpyhuoneen ikkuna ovat Ilpon selän takana. Matkakumppaneiden selän takana on porttikäytävä, jossa säilytimme pyöriä ja perällä on portti Rataskaevu kadulle
Porraskäytävästä pääsi matalan oven kautta pihalle vievään käytävään.
Seuraavaksi on aika esitellä huoneistomme tässä vuonna 1460 rakennetussa talossa. Tyynyjä ja taljoja siellä oli enemmän kuin olen missään nähnyt :), mutta myös paljon kauniita yksityiskohtia.
Pihan puolen makuuhuoneKadun puoleinen makuuhuone oli muuta asuntoa korkeammalla ja sinne lähtivät portaat keittiöstä.
Kadun puoleisessa makuuhuoneessa oli kaksi erillistä vuodetta ja lisäksi pyöreä vuode, joka olisi soveltunut esimerkisi sellaisille lapsille, jotka pystyvät kulkemaan portaat ylös ja alas turvallisesti.
Pieni keittiö, jossa mahduimme syömään aamiaiset
Olohuone, jossa istumapaikkoja oli useammallekin kuin neljälle
Vielä kuva kylpyhuoneesta, jossa oli suihkun lisäksi poreamme ja sauna. Kylpemiseen ja saunomiseen ei aika kuitenkaan tällä kiireisellä senioreiden reissulla riittänyt.
Purettuamme tavarat ja hengähdettyämme hetken päätimme lähteä polkemaan kohti Viimsiä.
Pyöräily Narvan maantiellä ei ollut niin paha kokemus kuin ensin pelkäsin, sillä ajoradan reunassa oli pyörätie. Pysähtely liikennevaloihin ei kutenkaan ollut kovin miellyttävää.
Pirita teen vierellä rannassa kulki tuttu pyörätie, jota pitkin ajelimme kesän 2013 pyöräreissulla, jolloin tukikohtanamme oli Viimsi Manor guesthouse Birgitta.
Ylitettyämme Pirita joen ja ohitettuamme Pirita keskuksen käännyimme Randveretielle, joka vei meidät hiukan turhan kauaksi rannasta. Puhelimien kartat onneksi auttoivat löytämämään oikean tien etsimäämme ravintolaan.
OKO ravintola Haabneeme rannalla Kesk Teen päässä oli matkakumppaneiden vävypojan suosittelema. Siellä meiltä kysyttiin koronatodistukset ennen kuin pääsimme sisään ravintolaan tai edes sen terassille. Virossa on ryhdytty vaatimaan suomalaisilta rokotustodistukset. Tosin satamassa ei todistuksia vielä kyselty.
Paistettu kala ja naudanlihapasta "Bulgogi" olivat herkullisia ja annoskoko juuri sopiva.
Me nautimme aterian ulkona terassila, mutta käväisimme myös yläkerrassa, josta oli hienot näkymät ympäristöön.
Muutama kuva tuli napattua myös rannalta ravintolan edestä.
Paluumatkan keskustaan teimme ajellen Rantateetä ja Meriväljateen sekä rannan välistä kevyen liikenteen väylää pitkin ennen kuin saavuimme Piritan Rantateen kevyenliikenteen väylälle. Illan hämärtyessä pysähdyttiin vielä tarkistamaan paras reitti majapaikkaan samalle penkille kuin menomatkalla tutkiessamme reittivaihtoehtoja.
Illan ravintolareissun pituudeksi tuli noin 30 km. Pyöräillen matka-aika oli reilun tunnin suuntaansa. Paluumatka ajettiin vastatuuleen ja se oli varmasti raskasta ystävättären vaihteettomalla joskin hyvin rullaavalla pyörällä. Meillä on Ilpon kanssa sähköavusteiset pyörät, joten ongelmia ei ollut.
Tiistaina 10.8. lähdimme junalla kohti Raplaa ja sieltä oli tarkoitus ajella Sooloiluja blogista löytynyttä Kuusi kartanoa ja kupsaus -reittiä pitkin Kohilaan. Emme aivan onnistuneet pysymään samalla reitillä, mutta saimme mukavan noin 40 kilomterin pyöräilypäivän ja näimme kauniita maisemia ja neljä upeaa kartanoa. Wikipediasta löytyy luettelo Viron kartanoista ja laitan linkit niihin kunkin kartanon kuvien kohdalle. Viron kartanot sivuilla on myös tietoja kartanoista niistä kiinnostuneille.
Raplasta lähdimme ajelemaan kohti itää nauttien rauhallisesta ajelusta hiljaisilla teillä. Soratiet olivat melko tasaisia ja asfalttiteillä oli monin paikoin hyvin merkityt leveät pientareet pyöräilijöille. Ainoa pieni ongelma maaseudulla pyöräiltäessä on se, ettei matkan varrella ole kauppoja eikä kahviloita.
Paessa tuli pellon laidalla vastaan hauska vaaleanpunainen rakennus ja sen läheltä löytyivät opaskyltit Paen karstialueelle.
Karstialueita on kalkkikivialueilla, jossa sadevesi on liuottanut maan pinnasta pois vesiliukoista ainesta ja maahan on syöpynyt kuoppia ja eri kokoisia koloja ja luolia.
Paesta löytyi myös kalkinpolttomasuunin jäänteet.
Ingliste mõis oli ensimmäinen tämän pyöräretken kartano. Sen takapihalle pysähdyimme syömään piirakoita, joita olimme ostaneet retkieväiksi.
Retken ensimmäiset kattohaikarat näkyivät Inglisten mailla piipun päälle rakentamassaan pesässä.
Maidla mõis Raplan pitäjässä oli yksitysomistuksessa ja ainoastaan Ilpo "uskalsi" ajaa pyörällään aivan sen eteen. Minä tyydyin sivurakennuksen läheisyyteen.
Härgla mõis houkutteli etuoven portaillaan pitämään pienen välipala- ja juomatauon.
Pirgu mois sivurakennuksineen osui tiellemme vahingossa. Sieltä jatkoimme polkemista kohti pohjoista ja pari Sooloiluja blogissa mainittua kartanoa jäi näkemättä, mutta se ei haitannut. Pääasia meillä on ajella mukavassa seurassa ja katsella maisemia, jotka sattuvat eteen tulemaan.
Kohilassa ohitimme upean ortodoksisen kirkon Angerja Issanda Taevaminemise kirik.
Kohilan rautatieasemalla oli hauska valokuvanäyttely. Vanhat valokuvat oli
painettu kankaille, jotka liehuivat naruissa puiden välissä. Kohilasta
palasimme Tallinnaan junalla.
Illalliselle menimme Rukkilill ravintolaan Kullassepa ja Kuninga katujen risteykseen.
Pääruoaksi kaikki valitsivat Peipsijärven kuhaa ja tarjoilija otti kuvan koko porukasta. Kuha oli herkullista kuten myös alkuruoaksi otetut salaatit ja erilaiset jälkiruoat.
Pieni kiertely Tallinan kapeilla kujilla oli paikallaan ennen yöpuulle siirtymistä Rataskaevun kupeeseen.
Keskiviikkona 11.8. päätimme tehdä hiukan lyhyemmän pyörälenkin. Googlen kartta näyttää matkaksi 22,6 km, mutta ajelimme pyörillä ulkoilmamuseossa ja reitti saattoi muutenkin hiukan poiketa karttaan merkitystä, joten Ilpon pyörän matkamittari kertoi lukemaksi 31,3 km.
Lähdimme ajamaan kohti Nommea ja sen toria. Alkumatka ajeltiin melko vilkasliikenteistä Pärnun maantietä pitkin. Onneksi senkin tien reunalla oli pyöräilijöille oma kaista, välillä tosin ajeltiin jalkakäytävillä. Vihje tähänkin suuntaan pyöräilystä löytyi Sooloiluja-blogista.
Nommea lähestyttäessä näkyi maantien varrella kauniita rakennuksia ja käännyttyämme pienemmälle kadulle näkymät paranivat, mutta eihän jokaista kaunista rakennusta voinut jäädä kuvaamaan, kun matkakumppanit polkivat jo kaukana edessä.
Nomme turg eli Nommen kauppahalli ja tori löytyi ja me naisväki saimme jopa 10 minuuttia aikaa kierrellä torilla ;) (huom. silmänisku) . Ei meillä ollut mitään ostostarpeita, mutta aina on mukavaa kierrellä paikallisilla toreilla ja katsella mitä siellä on tarjolla.
Kauppahallirakennuksessa oli kovin hiljaista.
Nommesta jatkoimme kohti pohjoista ja Akadeemia teen sekä Ehitajate teen risteyksessä oli hauska koirapuisto. Siellä oli koirille agilitystäkin tuttuja aktivointivälineitä, mutta osa näytti melko turvattomilta eivätkä täyttäisi täällä määräyksiä.
Sähköpotkulaudat olivat tuttu näky myös Tallinnan keskustassa kuten täällä esikaupunkialueellakin.
Rakennusten seinissä oli hienoja muraaleja Mustamäen alueella. Mustamäen tori oli pakollinen vierailukohde 80- ja 90-luvuilla ennen kuin vastaavia kauppapaikkoja perustettiin Tallinnan keskustaan. Nyt ei tullut koukattua pyörillä edes torin lähelle. Googlen kartasta näkyy, että Mustamäe market / Mustamäen tori on edelleen olemassa.
Enpä ole koskaan käynyt Rocca al Mare keskuksessakaan, mutta nyt ajoimme sen ohi matkalla kohti Viron ulkoilmamuseota.
Museon kassalla skannattiin kaikilta asiakkailta koronatodistus eli sisään ei päässyt ilman sitä. Alue on laaja kuten meillä Seurasaari ja siellä oli vuokrattavissa polkupyöriä, mutta meillä oli omat pyörämme, joilla kiersimme aluetta.
Kierreltyämme aluetta jonkin aikaa alkoi taivas tummua, mutta onneksi ravintolarakennus oli lähellä ja ehdimme sinne ennen melkoisen rankkasadekuuron alkamista.
Ravintolasalissa oli hyvin tilaa ja niin sanottu kotiruoka (tai mikä olisi fine dining ruoan vastakohta) oli täyttävää ja maittavaa.
Sadekuuro meni ohi ja lähdimme polkemaan kohti majapaikkaa. Rocca al Mare / Stroomi ranna Promenaad tien alussa katseltiin merenlahden lintuja ja sen jälkeen lähdettiin ajamaan hyväkuntoista kevyenliikenteenväylää pitkin kohti kaupungin keskustaa.
Kalamajan aluetta sivuten ajoimme Balti Jaam rautatieaseman läpi Nunne kadulle ja sitä pitkin Rataskaevu kadulle.
Illallispaikaksi olimme saanet varattua Vegan Restoran V:n asuntomme naapurista. Ravintolan saamat kehut ovat aivan ansaittuja.
 |
|
Snack platter for sharing 12.60€
White bean & jerusalem artichoke hummus, muhammara
spread, cashew “cream cheese,” “feta cheese,” spicy “cheddar,” olives, roasted
almonds, tortilla with herbs, papadum, smoked plum, mango.
|
 |
|
Oven baked sweet potato with orange flavoured tempeh,
mango-tahini sauce and
white radish salad I G
9.60€
|
 |
|
Crispy battered cauliflower with rice noodles and slightly
spicy curry sauce
(Served with fermented spicy purple cabbage kimchi)
8.30€
|
 |
|
Burnt banana with strawberry ice cream, hazelnut sauce,
strawberry sauce and crispy tuile biscuit
6€ Pieni iltakävely nurkan takana Raatihuoneentorilla oli vielä paikallaan. Torstaina 12.8. päätettiin taas lähteä junalla pois Tallinnan keskustasta. Lainaan tähän Ilpon FB-päivitystä:
"Pyöräretkellä sää on
tietenkin ankarassa tarkkailussa. Ensin piti lähteä idän suuntaan, mutta
lähdettiinkin länteen. Idässä näytti satavan enemmän.
Sadevarusteita tarvittiin tänäänkin vain sivulaukun täytteenä. Pyöräilyn huippuhavis on
ollut heinäsirkka vai olisiko hepokatti. Ei niinkään lajina, mutta kuuluupa kuitenkin. Aikaa kuluu nakkelin ja
kapustarinnan kuunteluihin sekä muuhun luonnon, kulttuurin ja historian
havannointiin. Ja tietenkin jutusteluun." Kesän tasavuosisynttäreiden kunniaksi pääsin kuvaan Nunne kadulla matkalla Balti Jaamille.
Matkustimme junalla Pääskülään, jonka rautatieasema toimii nykyään jonkinlaisena asukastalona.
Pääskülänkin katujen varsilla oli hauskan näköisiä rakennuksia.
Välillä piti pysähtyä miettimään, mihin sitä oikeastaan ollaan matkalla.
Sauessa piti kartan mukaan olla mõis / kartano, mutta ensin löytyi Saue vallavalitsus vallamaja.
Googlen kartassa luki Vanamõisa Mõis ja sitä ei löytynyt kyselyistä huolimatta. Lopulta tiellemme osui bussipysäkki, jossa luki tuo nimi ja pysäkin lähellä oli pari vanhaa rakennusta, mutta itse kartano jäi löytymättä. Pienen matkan päässä näkyi pellon takana tornimainen rakennus, josta on myös kuva tuon linkin takana klikkaamalla Haljala Parish sanoja.
Matka jatkui kierrellen erilaisia teitä pitkin ja ihaillen mukavia maalaismaisemia.
Lopulta päädyimme karttaan merkityn Keila mõisa viinavabrikin luo. Linkki vie Harjumaan museon talvisiin kuviin vuodelta 2012.
Keilajoen yli vei kevyt silta, jota emme ensin aikoneet ylittää. Ylittäminen kannatti, sillä joen toisella puolella oli Keila manor eli rakennus, jossa nykyään on Harjumaan museo.
Keila Manor rakennuksessa on nykyään Harjumaan museo ja pihalla on vanhoja linnan raunioita.
Keilan kirkko näkyi kauempana puiston takana. Me jatkoimme matkaa pyöräillen sivukaduilla päämääränä Usin bakery, jonka Ilpo oli bongannut googlen kartasta. 
Lounaskahvila - konditoria sijaitsi teollisuusalueella jonkinlaisen jäteaseman vieressä, mutta tarjonta oli ehdottomasti käynnin arvoinen.
Sitten olikin jo aika polkea Keilan rautatieasemalle, josta junia kulki Tallinnaan parinkymmenen minuutin välein.
Päivän pyöräilymatkan pituus oli Ilpon pyörän matkamittarin mukaan 37,7 km, sillä Vanamõisan kartanoa etsittiin ajellen sinne ja tänne. Onneksi ilma oli aurinkoinen, joten harhailu ei haitannut. Ennen illallista kävin pienellä kävelyllä katsomassa Tallinnan Vanhankaupunginpäivien tarjontaa.
Niguliste kirkon lähellä oli teltoissa myynnissä monenlaisia tarvikkeita. Suomalaisia näkyi melko vähäisesti, mutta muualta Euroopasta oli väkeä runsaammin, mm. italian kieltä kuuli usein. Yhdessä teltassa olisi saanut kahdeksalla eurolla SARS-COV 2 pikatestin.
Illalliselle olimme varanneet paikat toiseen naapuriravintolamme Rataskaevu 16. Jo varausta tehdessäni, minulle kerrottiin, että asiakkailla pitää olla koronatodistus.
A selection of estonian
cheeses 9,60€
Braised elk roast oven-baked sweet potato, fennel, zucchini,
mustard and black currant sauce L (G)
18,40€
Gilt-head bream (dorada)
zucchini, marinated carrot,
crispy jerusalem artichoke, lemon and butter sauce (G) 13,60€
Illan hämärtyessä kävimme vielä täydentämässä aamiaistarpeita Rataskaevun ja Pikk kadun kulmassa 24/7 auki olevassa Kolmjalg-marketissa ja kuljimme Raatihuoneen torille todetaksemme, että päivän konserttiesitykset olivat jo loppuneet. Tori oli aidattu ja aitojen sisäpuolelle pääsi konserttiaikoina vain näyttämällä koronatodistuksen.
Perjantai 13.8. Kaikki mukava loppuu aikanaan ja niinpä tuli meillekin aika pakata tavaramme. Ehdimme tehdä aamupäivällä vielä pienen valokuvaus- ja tuliaisostoskierroksen Vanhankaupunginpäivien markkinoilla ja supermarketissa.
Kun tavarat oli pakattu pyörälaukkuihin ja laukut kiinnitetty pyöriin, lähdimme etsimään lounaspaikkaa.
Lounaspaikaksi valikoitui Katharinenthal Kohvik Kadriorgin puistossa. Siellä saimme pyörät mukavasti näköetäisyydelle ja herkkutarjonta kahvien kanssa nautittavaksi oli "riittävä".
Sataman lähellä Reidi tee promenad on uusittu hienosti. Tilaa on pyöräilijöille, kävelijöille ja juoksijoille.
|
|
Laivaan pääsyä odottelimme auringonpaisteessa ja melkoisessa tuulessa. Astuin muutaman askeleen polkupyörältäni sivuun ja otin valokuvan matkakumppaneista ja samalla tuulenpuuska kaatoi pyöräni. Ehdin pelastamaan sen ennen kuin suurempaa vahintoa ehti tapahtua, mutta valokuvaan jouduin.
Paluumatkan teimme Tallink Star laivalla ja siellä yhdeksännen kerroksen hytissämme oli pyöreä ikkuna, josta sai merihenkisiä kuvia Tallinnasta.
Laivalla oli tällä paluumatkalla lisäksemme vain kaksi polkupyöräilijää ja muutama moottoripyöräilijä. Takavuosina moottoripyöräilijöitä on saattanut olla toistakymmentä.
Länsisatamassa autoilijoita ja meitä pyöräilijöitä oli heti vastassa muutama koronatodistusten tarkastaja, jotka ohjasivat meidät tarkaskustelttoihin. Tarkastus sujui nopeasti. Teltat kuvasin aidan takaa, kun olimme poistuneet satama-alueelta.
Olipa taas mukava reissu. Toivottavasti koronatilanne rokotusten avulla helpottaa ja matkustaminen Viroonkin elpyy, sillä maan bruttokansantuotteesta tulee palvelutoiminnasta noin 70 % ja matkailu on tärkeä osa sitä.
Alla linkkejä juttuihin, jotka liittyvät pyöräilyyn Virossa.
2024, Pilistvere, Kabala, Imavere
