Kartanoretki Somerolle

Bussiretki Somerolle oli mukava päätös kesälle 2024.  Olin lukenut kesällä 2022 ja 2023 useita blogijuttuja Someron monipuolisesta tarjonnasta matkailijoille, joten päätin lähteä mukaan Viikin seniorikerhon järjestämälle reissulle.  24 senioria lähti tilausbussimatkalle tiistaina 10.9.2024 klo 8 asukastalo Kaaren edestä Helsingin Viikin kaupunginosasta.  

 

Ajoimme ensin Hovilan kartanon pihalle, jossa sen emäntä eläkkeelle jäänyt Finnairin lentoemäntä Arja Torkkomäki otti meidät vastaan ja aloitti kertomalla asiantuntevasti ja mielenkiintoisesti vuonna 1611 perustetusta säterikartanosta ja 1841 rakennetusta nykyisestä kartanon päärakennuksesta.  Koko historia tarkkoine vuosilukuineen löytyy Hovilan kartanon kotisivuilta Kartano & ympärisö otsikon Historia linkin takaa. 

Hovila siirtyi vuonna 2008 Arja ja Matti Torkkomäen omistukseen, joilla kummallakin on sukusiteet Hovilaan. Kartano ehti olla tyhjänä 60 vuotta, ennen kuin sen remontointi alkoi.

Talviasuttavaksi kartanoa ei korjattu, mutta mm. kattomaalaukset 1870-luvulta otettiin esiin valkoisten pinkopahvien alta ja korjattiin.  Seinämaalausten päällä oli 6 - 7 kerrosta tapetteja ja ne rekonstruoitiin vaaleille pinkopahveille.

Osa kartanon kalusteista on ollut siellä jo pitkään.  Siellä on mm. puusohva, jolla Eino Leino on aikoinaan nukkunut pois krapulaansa ja tällä sohvalla istuin itsekin kuunnelen emännän hauskoja ja opettavaisiakin kertomuksia.

Kuulimme Agnes Sjöbergistä, joka on saanut nimeään kantavan kadun Viikkiin Eläinlääkietieteellisen tiedekunnan rakennuksen viereen.  Agnes opiskeli Dresdenissä ja oli valmistuttuaan  Euroopan ensimmäinen naispuolinen eläinlääkäri.  Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä 1918 hän palasi Suomeen ja sai piirieläinlääkärin paikan Somerolta, jossa toimi pari vuotta. Emäntämme naureskeli, että mahtoivatko silloiset Someron isännät olla selvillä , että Agnes etunimi kuuluu naiselle, kun valitsivat hänet virkaan. 

Saimme tietää, että Somerolla on 14 kartanoa, joista suurin osa on Hämeen Härkätien varrella. Asukkaita siellä on vajaat 8500 ja vuonna 1977 Somerniemi liitettiin Someroon. Kunta on Suomen suurin vilja-, muna- ja sikapitäjä vaikka onkin ollut kaupunki vuodesta 1993 lähtien. 

Sohva, jolla Eino Leino on nukkunut ja minä istunut

Sali

Ihailimme alakerran kauniisti kalustettuja huoneita ennen siirtymistämme aamupäiväkahveille täytetyn croissantin kera.  Tarjottavat oli katettu ruokasalin pöydälle, jota peitti kaunis somerolaisen korusuunnittelija Liisa Vitalin suunnittelema pöytäliina.

Daamien salonki

Herrainhuone

Vierashuone

Ruokasali, jonka pöydällä on Liisa Vitalin suunnittelema pöytäliina

Entiseen käräjäsaliin tuli kanssamme kahville Kaari Utrio.  Isäntä Matti Torkkomäki oli noutanut hänet Somerniemeltä, jonne Utrio oli muuttanut Helsingistä edesmenneen miehensä Kai Linnilän kanssa vuonna 1975.  Hän kertoi elämästään ja vastaili retkeläisten kysymyksiin.  Kerroin kaikille, että kuuntelin edellisenä viikonloppuna Anna-Liisa Haavikon kirjoittaman kirjan "Kaari - Kirjailija Kaari Utrion elämä".  Suosittelin kirjan kuuntelemista tai lukemista sillä se on tosi mielenkiintoinen ainakin ikäisilleni Helsingissä kasvaneille, toki muillekin.  Olemme käyneet Kaarin kanssa samat koulut: Helsingin tyttökoulu Hallituskadulla nykyisin Yliopistonkatu ja Tyttölukio Kirkkokadulla, tosin Kaari yhdeksän vuotta minua aikaisemmin.  Samoja opettajia meillä oli esimerkiksi äidinkielenopettaja Irja Harmas. 

Tapaamisen päätteeksi Kaari arpoi osallistujien kesken yhden kirjansa ja kuinka ollakaan arpaonni suosi minua.

Käräjäsali

Kaari Utrio

Kahvittelun jälkeen kuljimme kartanon kivinavetan yläkertaan katsomaan Torkkomäkien kokoamaa Muistojen kultaa - nuoruuden hurmaa -näyttelyä. Siellä oli mukavan selkeästi esillä omastakin lapsuudestani ja nuoruudestani tuttua esineistöä.

Koululuokan pulpetit olivat tuttuja oppikouluajoilta joidenkin erikoisluokkien kalusteina.  Suurin osa koulujeni pulpeteista 50-luvun lopulta 70-luvun alkuun olivat yksittäisiä ja lähes samanlaisia kuin tyttärilläni 80-luvun lopulta 2000-luvun alkuun.  

Koululuokkaa katsoessani sain tilaisuuden kysyä Arja Torkkomäeltä oliko esperanton kielen opiskelu koulussa tuttua hänelle.  Olin serkkuni kanssa kesällä 1962 sekä parin hiihtoloman aikana vieraana maalaistalossa Someron Häntälän Syvänojan kylässä. Mannerheimin lastensuojeluliitto järjesti siihen aikaan kaupunkilaislapsille mahdollisuuden tutustua maalaiselämään, jos näillä ei ollut muuten siihen tilaisuutta.  Naapuritalossa asui tyttö, joka kävi Someron yhteiskoulua ja opiskeli vieraana kielenä esperantoa. Someron yhteiskoulun entisen rehtorin Joel Vilkin aikana kieltä opiskeltiin koulussa. Arjakin kertoi lukeneensa tätä 1880-luvulla puolalaisen silmälääkäri Zamenhofin luomaa kieltä kolme vuotta. Harmikseni en muista naapurin tytön nimeä enkä edes sen talon nimeä, jossa olimme.  Arja olisi hyvinkin voinut muistaa tytön ja tietää talon, jossa loma-aikoja vietimme.   

Kivinavetta on kooltaan huomattavan suuri lähes 50 metriä pitkä ja 20 metriä korkea.  Näyttely oli pystytetty harvinaisen avaraan ja valoisaan yläkertaan, jonka kattorakenteet on tehty monimutkaisen näköisesti ilman kannatinpylväitä.

Hovilasta jatkoimme Someroon tutustumista Vekka Toursin bussilla. Päivän aikana kuljettaja kertoi palaavansa illalla kotiinsa Valkeakoskelle.  Ihmettelin asiaa, koska olin kuullut, että bussi oli tilattu Lehtimäki Tilausajoilta, jonka varikko on Kivikossa Kehä ykkösen toisella puolella ja linnunteitse vain parin kilometrin päässä lähtöpaikastamme. Saimme tietää, että Vekka Group on ostanut Lehtimäen Liikenne Oy:n koko osakekannan lokakuussa 2022.  Näin sekin asia selvisi. 

Matkalla lounaalle ohitimme Someron pienimmän, mutta nettiarvailujen mukaan ehkä tunnetuimman nähtävyyden Badding kioskin, jota piti alunperin Somerjoen perhe. Näimme myös suuria lammaskatraita ja Someron keskustan tuntumassa olevan luonnonkukkaniityn.

Noutopöytälounas syötiin Someron Seurahuoneella.  Ennakkoajatus oli, että menemme vanhaan kauniiseen puurakennukseen, mutta ajoimme uudehkon tiilirakennuksen eteen.  Helsingin Sanomien arkistosta löytyi tieto, että vanha hotelli-ravintola Seurahuone eli entinen Somerhovi tuhoutui perustuksiaan myöten tulipalossa maanantaina 26.3.1990

Lounaan jälkeen siirryimme shoppailemaan Muotiputiikki Helmeen ja Pellavaenkeli liikkeeseen.  Näitä vastapäätä Joensuuntien ja Jaatilanjoen toisella puolella näkyi Someron torppamuseon rakennuksia.  Museo koostuu kolmestatoista 1700- ja 1800-luvun rakennuksesta, jotka on siirretty paikalle lähialueilta vuosina 1955 - 1964.

Someron torppamuseo

Matkalla Härkälän kartanoon ohitimme Badding-pysäkin, joka on laulaja Rauli Badding Somerjoen muistomerkki Kiiruun puistossa.  Sen ovat suunnitelleet kuvanveistäjä Seppo Manninen ja graafikko Heikki Paakkanen. Vuonna 2015 paljastettu muistomerkki koostuu tyylitellystä bussipysäkistä ja siihen nojaavasta Baddingistä.

Härkälän kartanossa meitä olivat vastassa sen isäntäpari Soili Suominen-Hurme ja Raino Hurme. Isäntä kertoi eläväisesti kartanon historiasta olihan hänellä kokemusta puhumisesta oltuaan Ylellä Metsäradion juontaja ja Maamiehen tietolaari- sekä Jokamiehen tietolaari-ohjelmien toimittaja.  Härkälä mainitaan paikkana ensimmäistä kertaa 1463 ja kartanon historia alkaa lähteiden mukaan 1593.

Raino Hurme mainitsi, että he ovat vaimonsa kanssa kartanon 27. isäntäpari. Kotisivujen INFO otsikon Meistä linkin takana kerrotaan, että pariskunta osti kartanoalueen ja sen kolme rakennusta vuonna 2005 ja heistä tuli kartanon 31. omistajat. Kunnostustöiden jälkeen kartano avattiin yleisölle vuonna 2008, mutta avajaisia juhlittiin vasta kaksi vuotta myöhemmin kun juhlasalin seinä- ja kattomaalaukset valmistuivat.

Nykyinen päärakennus valmistui vuonna 1882 ja vuosisadan lopulla omistajana oli Uppsalassa opiskellut agronomi Tobias Sainio, joka uusi navetan, rakennutti tuulimyllyn ja toi tilalle ensimmäiset ayshire lehmät, joita oli tuotu Suomeen 1800-luvun puolivälissä.  Tila koki konsurssin vuonna 1902 ja sen ostivat Åvikin kartanon omistajat.  Åvikin kartanon maille oli perustettu Åvikin lasitehdas, joka toimi vuodesta 1748 vuoteen 1833 ja tästä tarinasta tuli mieleen käyntini Torronsuon kansallispuistossa, jonka aikana ohitimme Härkäsaaren louhoksen, josta louhittiin kvartsia 1700-luvulla Someron Åvikin lasitehtaan raaka-aineeksi. 

Kartano myytiin ja ostettiin useaan kertaan ja 1920-luvulla Someron kunta osti sen kunnalliskodiksi / vanhainkodiksi, jollaisena se toimi lähes 60 vuotta. Sen jälkeen kartanolla oli pari omistajaa, kunnes Hurmeet hankkivat sen melko huonokuntoisena.  Vuosina 2006-2007 korjattiin katto ym. ja vuonna 2010 saatiin valmiiksi pääsali, jossa mekin istuimme kuuntelemassa isännän tarinoita ja juomassa iltapäiväkahveja korvapuustien ja pikkuleipien kera. Tämäkin kartano on avoinna yleisölle vain kesällä ja talvisin ilmalämpöpumput pitävät kosteuden poissa huoneista.

Kahvittelun ja kartanon vaiheiden esittelyn jälkeen lähdimme kiertamään rakennuksen huoneita.  Isäntäparin keräilemää materiaalia oli esillä runsaasti. Suuressa salongissa oli antiikkihuonekalujen ja seinävatteiden lisäksi myös enkeliaiheinen seinämaalaus, joka oli pelastettu Someron vanhasta kirkosta.

Japanilaista ja kiinalaista materiaalia oli runsaasti ja keräilyharrastus oli saanut alkunsa 1980-luvulla pariskunnan harrastettua itämaisia kamppailulajeja.

Kiinalainen kantotuoli

Dinosauruksen muna

Vinttikerroksessa oli esillä mm. miniatyyrimaalauksia, hattuneuloja, käsintehtyjä nukkeja, nukketaloja ja muita vanhanajan leluja sekä kokonainen huoneellinen Barbi-nukkeja.

Esillä on myös täytettyjä eläimiä ja vuosittain vaihtuvia näyttelyitä.  Kesällä 2024 oli esillä biologi, luontotoimittaja, taidemaalari Minna Pyykön akvarelleja.

Kartanossa on tarjolla myös vierashuoneita majoittujille sekä päärakennuksessa että puutarhahuvilassa.  Yhden päärakennuksen vierashuoneen ovi sattui olemaan auki ja pitihän sinne kurkistaa ja napata kuva.

Päivän viimeinen tutustumiskohde oli Someron kirkko, jonka suunnitteli lääninarkkitehti Georg Theodor Chiewich ja se valmistui 1859.  Hyvin samanlaiset, mutta pienemmät Chiewichin suunnittelemat kirkot ovat myös Uudessakaupungissa ja Loviisassa kertoi oppaamme Arja Torkkomäki.
 

Kirkon alttaritaulu tilattiin turkulaiselta taidemaalari Erik Löfgreniltä (1825-1884).  Keskeneräiseksi jäänyt taulu asetettiin esille vasta 1888.  Selvimmin näkyy, että edessä vasemmalla maassa istuvan hahmon käsi ei ole valmistunut. Kirkossa on myös Kaija Aarikan suunnittelemat vihkiryijy ja kastepöytä sekä Raimo Paajasen kastepuu, jonka oksille asetellaan vuoden aikana kastettujen lasten nimet. 

Bussimme kurvatessa klo 17 Someron kirkolta kohti Helsinkiä näimme vielä ikkunan läpi hautausmaan nurkalla keskiaikaisen kivisakariston, joka jäi ainoaksi toteutuneeksi osaksi kivikirkkohankkeesta.  Se rakennettiin todennäköisesti 1490-luvun lopulla.

Retkipäivä onnistui täydellisesti varsinkin paikallisten kartanonomistajien erinomaisten opastusten ansiosta.