Helsinki, Lastentarhamuseo - museokorttikohde 13.

Lastentarhamuseossa on esillä suomalaisen varhaiskasvatuksen yli 130-vuotinen historia. Siihen käytiin tutustumassa maaliskuun puolivälissä Viikin seniorikerholaisten kanssa. Kuulimme, että Hanna Rothman ja Elisabeth Alander olivat suomalaisen lastentarha-aatteen ja toiminnan uranuurtajia ja aloittivat vuonna 1892 Suomen ensimmäisen lastentarhaseminaarin.  Se oli aluksi ruotsinkielinen, mutta laajeni vuonna 1905 kaksivuotiseksi suomen- ja ruotsinkieliseksi.  Miehet pääsivät opiskelemaan Oulun seminaariin vasta vuonna 1970 ja sen jälkeen muualle Suomeen.  Koulutus muuttui kolmevuotiseksi vuonna 1983 ja 1990-luvulla siitä tuli osa yliopistollista kasvatustiedettä.   

Lastentarhatyö pohjautui saksalaisen Friedrich Fröbelin (1782-1852) kasvatusfilosofiaan, jonka keskeisiä menetelmiä olivat työ, leikki ja oppiminen. 

Fröbelin palikat on monille tuttu vuonna 1987 perustettu rock-vaikutteista lastenmusiikkia esittävä yhtye, jonka jäsenet ovat koulutukseltaan lastentarhanopettajia. Fröbelin palikat ovat myös Friedrich Fröbelin kehittämiä puusta tehtyjä leikkivälineitä, mm. palloja, kuutioita ja lieriöitä.  Näiden tarkoituksena on opettaa lapsille muotoja, avaruudellisuutta, suhteita ja luonnonlakeja. 

Jättikokoiset Fröbelin-palikat

Vuonna 1900 perustettiin yhdistys keräämään varoja Ebeneser-talon perustamiskustannuksiin.  Yhdistyksestä muotoutui myöhemmin Ebeneser-säätiö, joka toimii edelleen tarkoituksenaan tukea varhaiskasvatusta ja vanhemmuutta mm. edistämällä alan tutkimusta ja koulutusta

Wivi Lönnin suunnittelema Ebeneser-talo valmistui vuonna 1908.  Siellä toimi kansanlastentarha, seimi, koululaisten päiväkoti sekä lastentarhanopettajakoulutus. Ebeneser-sana tulee Raamatusta, hepreasta ja "Eben-Eser" tarkoittaa käännettynä "avun kiveä".  Lönn oli Suomen ensimmäinen oman toimiston perustanut naisarkkitehti.  Keskeisin osa hänen tuotannostaan on Tampereella ja Jyväskylässä.  Armas Lindgrenin kanssa hän suunnitteli Helsinkiin muun muassa Uuden Ylioppilastalon ja Tallinnaan Estonia Teatterin. 

Wivi Lönn suunnitteli rakennuksen niin, että huoneet olivat valoisia.  Jokaisessa huoneessa oli ikkunoita.  Lasten kotileikeille varatussa nurkkauksessa oli lattia korotettu, jotta ikkunat olivat lapsille sopivalla korkeudella.  Pienemmille lapsille oli leikkimökki kotileikkejä varten. 

Porraskäytävässä askelmat olivat tavallista matalampia ja kaide seinän vieressä oli kiinnitetty matalalle, joten ne sopivat lapsille monikerroksisessa rakennuksessa. Toisen puolen kaide oli aikuisille sopiva ja siihen oli kiinnitetty koristeet, jotta lapset eivät voineet käyttää kaidetta liukumäkenä ja satuttaa mahdollisesti itseään jos putoaisivat korkealta. 

Museo on avoinna yksittäiskävijöille tiistaisin ja keskiviikkoisin kello 12 - 19 ja ryhmille opastuksia järjestetään etukäteisvarauksella muulloinkin erillistä korvausta vastaan. Museoon pääsee tutustumaan itsenäisesti Museokortilla tai maksamalla 6,- euroa.  Tuli jälleen todettua, että opastettu käynti oli hintansa arvoinen. 

Lastentarhamuseon valokuvakokoelma käsittää yli 7700 kuvaa, joista noin 200 on katseltavissa Flickr-kuvayhteisöpalvelussa.  Lastentarhamuseossa on tutkittavaa ja tehtävää sekä lapsille että aikuisille. 

Lastentarhoissa oli alusta asti kuukausiaiheita ja lapsille opetettiin erilaisia kodin töitä pienten välineiden avulla.  Käytössä oli esimerkiksi pienempiä ja suurempia pyykkilautoja ja mankeleita eri ikäisten lasten leikkeihin. 

Vitriineissä oli esillä myös monenlaisia askartelutöitä.  Tuttuja omasta ja tyttärieni lapsuudesta.  

Lastentarhaopiston johtajattaren huone oli säilytetty vanhassa asussaan. 

Oppaamme kysyi kuinka moni 19 henkilön ryhmästämme oli ollut lastentarhassa lapsuudessaan 1950-luvulla ja hämmästyksekseni olin ainoa.  Muut ryhmässä olleet olivat kotoisin jostain muualta kuin Helsingistä.  Maaseudulla lapset olivat vanhempiensa mukana näiden tehdessä talon töitä ja saattoihan joku olla isovanhempien hoidossa.  Muutamilla äidit eivät olleet töissä kodin ulkopuolella tai heillä oli ollut kotona hoitaja.  Minulla on vain mukavia muistoja Lastentarha Sirkkulasta Helsingin Vallilassa ja laitankin tähän muutaman kuvan niiltä ajoilta.  

Lastentarha Sirkkula, Sammatintie 6-8, kuvaaja Kari Hakli 1969, Helsingin kaupunginmuseo

Pikkuosasto 1955 - 1956, kuvan käsittely värilliseksi Markku Poutanen, Eila alhaalla vasemmalla

Eila keskirivissä vasemmalla

Eila ylärivissä toinen vasemmalta

Museokäynnin jälkeen jätimme Ebeneser-talon selkämme taakse Helsinginkadun toiselle puolelle ja menimme lounaalle Harjutorin varrelle ravintola Harju 8:aan. Se on nuorten hipstereiden suosima bistro-tyyppinen ravintola, joten sopi mainiosti kuuden hengen porukallemme, jossa keski-ikä oli 75 vuotta ;) . AI-kertoo, että hipsteri on nuori, urbaani aikuinen (yleensä 18-34-vuotias), joka arvostaa valtavirrasta poikkeavaa kulttuuria, autenttisuutta, retrotyyliä ja luovuutta. 13,70 euron soppa-buffet oli erinomainen.  Hintaan sisältyi tuore, lämmin rieskanpalanen sekä höysteitä ja kahvia tai teetä.