Bali on yksi tunnetuimmista Indonesian saarista matkailijoiden keskuudessa. Sen kulttuuri on säilynyt ainutlaatuisena, onhan saari pysynyt hindulaisena saarekkeena keskellä islamilaista Indonesiaa. Bali sijaitsee tyynenmeren tulirenkaaksi kutsutulla alueella, jossa maanjäristykset ovat yleisiä ja tsunamit mahdollisia.
Indonesian tasavalta koostuu 17508 saaresta ja se on maailman suurin saarivaltio. Väkiluvultaan maa on maailman neljänneksi suurin Intian, Kiinan ja USA:n jälkeen 270 miljoonalla asukkaallaan ja se on suurin muslimienemmistöinen maa.
Indonesian saaristo on ollut kaupankäynnille merkittävä alue, jossa on ollut hindulais-buddhalaisia kuningaskuntia. Islaminuskoon kääntyminen alkoi 1200-luvulla ja 1500-luvun lopulla siitä tuli Jaavan ja Sumattran hallitseva uskonto. Maan historiaan ovat vaikuttaneet luonnonrikkauksia havittelevat eurooppalaiset suurvallat. 1600-luvun alussa alankomaalaisista tuli hallitseva eurooppalainen valta alueella. Japanin hyökkäys ja miehitys toisen maailmansodan aikana päätti Alankomaiden hallinnan ja maa itsenäistyi 1945.
Nykyään teollisuus tuottaa lähes puolet maan bruttokansantuotteesta, mutta palvelualoilla työskentelee enemmän ihmisiä kuin muilla talouden osa-alueilla. Matkailuala on merkittävä työllistäjä koko maassa erityisesti naisille, mutta Balin talous on erityisen riippuvainen turismista, joka tuottaa 80 % provinssin tuloista.
Torstaina 29.1.2026 saavuin Malesian Kuala Lumpurista Balille Batik Air Malaysin lennolla klo 16:45 - 19:55. Sitä ennen olin käynyt Bruneissa ja Singaporessa. Olimme suunnitelleet lähtevämme yhdessä mieheni Ilpon kanssa tälle neljän maan kierrokselle, mutta hän loukkasi polvensa hieman ennen lähtöpäivää, joten päätin toteuttaa ensimmäistä kertaa omatoimisen soolomatkan kaukomaille.
Lennot olin varannut Turkish Airlinesilta Helsingistä Istanbulin kautta Singaporeen ja kotimatkan Balin Denpasarista Istanbulin kautta Helsinkiin. Erikseen katsoin Momondosta lentoja Singaporesta Bruneihin ja sieltä Kuala Lumpuriin ja edelleen Balille. Brunein ja Balin välille en löytänyt suoria lentoja, siksi lennot menivät hieman ristiin ja rastiin. Kaikki kolme lentoa varasin Trip.com on-line matkatoimistolta hintaan 413,62 euroa / henkilö sisältäen 20 kg ruumaan menevää matkatavaraa sekä käsimatkatavaran. Hotellit varasin Booking comilta kuten kolme neljästä lentokenttäkuljetuksesta saapumisen yhteydessä.
Ennen Balille saapumista oli pitänyt täyttää netissä maahantulokaavake, kuten muihinkin kolmeen vierailemaani maahan. Indonesiaan piti hankkia myös viisumi ja sen sai helposti Balin lentoasemalla 35,- USD:llä. Siellä oli useita palvelupisteitä tämän asian hoitamiseksi.
Balin lentokenttäkuljetuksen olin varannut Booking comilta ja hinta oli 6,28 euroa. Sain WhatsApp-viestin edellisenä päivänä kuljettajalta, joka oli tulosssa minua vastaan lentoasemalle. Hän kertoi odottavansa minua muiden vastaanottajien joukossa nimikyltin kanssa ja mainitsi, että lentoasemalla on ilmainen wifi. Hän ehdotti puhelimen SIM-kortin hankkimista vasta myöhemmin, ettei tarvitse jonottaa lentoasemalla. Minä en ostanut koko reissuni aikana SIM-kortteja enkä ottanut käyttöön puhelinoperaattorin reissunettiä vaan tulin toimeen hotelleiden ja ravintoloiden wifillä.
Vastaanottajia oli nimilappujen kanssa useita kymmeniä L-muotoisen käytävän varrella. Minulta tultiin jo kysymään tarvitsenko kyytiä, kun kuljin katselemassa nimilappuja. Lopulta löysin käytävällä viimeisenä seisovan nuoren miehen, jolla oli käsissään nimelläni varustettu lappu. Hän ohjasi minut pysäköintihalliin ja jätti seisomaan useiden muiden matkustajien joukkoon, kun lähti hakemaan autoaan. Auto saapui paikalle ja hieman ennen yhdeksää lähdimme ajamaan kohti hotelliani Sanurissa. Aikaa kului pimeillä ruuhkaisilla teillä ja kaduilla 16 kilometrin matkaan 50 minuuttia.
Griya Santrian Beach Resort and Spa hotellissa sujui sisäänkirjautuminen joutuisasti erittäin miellyttävän vastaanottovirkailijan avulla. Olimme varanneet Deluxe kahden hengen huoneen ja laittaneet toiveen, että se olisi toisessa kerroksessa eikä kolmannessa, koska oli jäänyt huomaamatta, että tässä osassa hotellia oli rakennuksissa hissi. Virkailija kertoi hissistä ja ehdotti kolmatta kerrosta, jonka toki hyväksyin.
Hotelli oli oikein mukava ja henkilökunta ystävällistä. Sijainti oli mainio rannan ja Sanurin läpi kulkevan kadun välillä. Lähellä oli runsaasti ravintoloita, kauppoja ja hieronta yms. paikkoja, mutta silti itse hotellin alueella oli rahallista ja huoneisiin kuului vain lintujen laulu. Suurin osa hotellin asiakkaista oli varttuneempaa väkeä.
Laitan tähän postaukseen muistiin valokuvia ja kokemuksiani hotellista sekä Sanurin kaupungista, jossa vietin viikon. Kolmesta retkipäivästä eri puolille Balia kerron erikseen.
Perjantai 30.1.2026 - torstai 5.2.2026, aamuisin heräsin lintujen liverrykseen ja ikkunasta tulevaan auringon valoon. Kotona aamut olivat olleet vielä pimeitä. Parvekkeelta näkyi sisäpihalle, jossa oli kolme erillistä uima-allasta. Ne eivät olleet kovin suuria, mutta kahdessa pystyi hyvin uimaan ja kolmas oli hieman pienempi poreallas. Näiden altaiden vieressä palmujen ja aurinkovarjojen alla oli mukavaa lueskella ja kuunnella kirjoja niinä päivinä, jolloin en ollut kuljettajan kanssa kiertämässä saarta.
Tapasin heti ensimmäisenä aamupäivänä, perjantaina JI. Danau Tamblingan kadulla hotellin lähellä Ketut Sarwata Kim nimisen 62-vuotiaan miehen. Hän tarjosi retkiä eri puolille saarta 50,- eurolla / päivä. Minulla oli mukana USA:n dollareita, joten tingin hinnaksi 50,- USD. Retkeilin Kimin kanssa kaikkiaan kolmena päivänä ja näistä hyvin onnistuneista retkipäivistä kerron myöhemmin. Lisään tähän Kimin yhteystiedot. Voin suositella häntä lämpimästi oppaaksi ja kuljettajaksi. Kommunikointi tapahtui englannin kielellä.
Hotelli Griya Santrian Beach Resort and Spa muodostui useista 2 - 3 kerroksisista majoitusrakennuksista ja 1-kerroksisista vastaanotto-, ravintola, spa- yms. rakennuksista, jotka olivat kauniin vehreän puiston ympärillä. Siellä oli kolme erillistä uima-allasaluetta, joista lähinnä rantaa ja ravintolaa oleva allas oli suurin ja sen ympärillä olikin usein eniten ihmisiä.
Hotellin piha-alueella oli useita perinteisiä balilaisia kivipatsaita ja portteja, joiden ajattelin ensin olevan vanhoja. Kysyttyäni asiasta, kertoi joku iäksi 20 vuotta, mutta olisivatko sittenkin saman ikäisiä kuin itse hotelli eli peräisin 1970-luvun alkupuolelta.
Hotellin aamiainen oli tarjolla rannan buffetravintolassa ja se oli sellainen, kuin olettaa sopii **** hotellissa. Vaihtelua löytyi viikon tarpeisiin. Nasi Campur illallisen nautin kerran tässä hotellin ravintolassa. Annos oli herkullinen ja hinta kohtuullinen vaikkakin kaksi kertaa sen hintainen, kuin ravintoloissa hotellin ulkopuolella eli 170 000 IDR ja 9,80 euroa Forexin kurssilla.
Rannassa oli hotellin asukkaille lepäilypaikkoja ja pöytäryhmiä. Kuvia otin aamiaisen jälkeen, jolloin ihmiset olivat vielä muualla. Ranta ei ollut koskaan tungokseen asti täynnä, siellä olisi aina ollut tilaa lepäilyyn.
Hotellialueiden ja rantaravintoloiden sekä varsinaisen rannan välissä oli rantatie, jota pitkin oli mukavaa kuljeskella. Polkupyörälläkin olisi voinut ajella, sillä pyöriä oli vuokrattavissa monista paikoista.
Rantatien varrella oli ravintoloiden ja erilaisten kauppojen lisäksi tarjolla hierota- ja manikyyri- sekä pedikyyripalveluita. Hemmottelin minäkin itseäni näillä sekä hotellissa että rannan palvelupisteessä, jossa aamurutiineihin kuului uusien uhrilahjojen asettelu jumalille maahan tai henkien temppeleihin.
Rannat pidettiin Sanurin alueella siisteinä, jos merestä ajautui hiekalle roskia. Jopa koirien ulkoiluttajat keräsivät kiinteät jätteet pois rannalta.
Minulta jäi tällä reissulla lempiharrastuslajini kokonaan kokeilematta, nimittäin snorklailu. Eipä hiekkarannoilla juurikaan näy kaloja, mutta aallonmurtajien lähellä niitä olisi voinut olla. Tarjolla oli myös veneretkiä läheisille saarille ja koralliriutoille, mutta yksin ei tehnyt mieli lähteä tällaiselle retkelle.
Rantatien suuntaisesti kulki hotellialueen toisella puolella JI. Danau Tamblingan katu, joka oli usein hyvinkin ruuhkainen. Sen varrella oli lukuisia kauppoja ja ravintoloita ja pienen matkan päässä valtava Icon Bali tavaratalo. Jos sinne olisi putkahtanut aikakoneesta, niin ei olisi tiennyt missä päin maailmaa oikeastaan on.
Rannan puolella oli merkkejä siitä, että Pohjois-Euroopassa ei ainakaan olla.
Jaavalainen Gado Gado annos oli myös herkullinen ja hinta vain 3,74 euroa.
Laitanpa vielä muistiin muutaman illalla otetun kuvan hotellin pihalta ja rannasta. Koko Sanur on vanhemman väen suosiossa oleva lomakohde, jossa oli hyvin rauhallista vaikka elävää musiikkiakin oli tarjolla ravintoloissa.
Viiden tienoissa lähdimme kohti lentoasemaa ja matkan varrella ohitimme sataman ja kauempana Bukit-niemimaan kukkuloilla näkyi 121 metriä korkea Garuda Wisnu Kencanan patsas. Se sijaitsee samannimisessä kulttuuripuistossa. Patsas on Balin ikonisin maamerkki. Se kuvaa hindujumala Wisnua myyttisen kotkan, Garudan selässä. Se suunniteltiin Indonesian korkeimmaksi patsaaksi ja vihittiin käyttöön vuonna 2018. Lähikuva on lainattu Wikipediasta.
Matkan varrella maksettiin tietulli. Ngurah Rain lentoasemalle kuljettiin kaikkiaan 8,3 kilometriä pitkää veden päälle rakennettua valtatietä pitkin. Se estää liikenneruuhkia lentoaseman ohitustiellä, joka oli aikaisemmin Balin ainoa lentokentän vastakkaisilla puolilla olevia alueita yhdistävä tie.
 |
| Kuva lainattu Wikipediasta |
Lentoasemalle saavuin hyvissä ajoin. Lähtöselvitys ei ollut vielä alkanut, mutta pieni jono oli jo muodostunut Turkish Airlinesin lähtöselvitystiskien lähelle. Käytävällä oli virkailija, joka kysyi jonottajilta ovatko nämä tehneet on line lähtöselvityksen. Jos se oli tehty, hän ohjasi jonottamaan business tiskeille. Sinne menin minäkin.
Matkalle lähtiessäni Heli tyttäreni kysyi, olenko koskaan matkustanut business-luokassa sellaisella paikalla, jolla istuimen saa muutettua yöksi täysin makuuasentoon. Myönsin, että se oli kokematta. Kerroin, että olen ollut vain KLM:n Amsterdamin lennoilla business-luokassa toisen tyttäreni Millan kanssa vuosikymmeniä sitten. Heli mainitsi, että hän aikoo joskus ostaa lipun business-luokkaan, kun on palaamassa kotiin joltakin kaukomatkalta. Minulle oli jäänyt tämä lause mieleen ja niinpä päätin kysyä onko up grade mahdollista tälle lennolle. Huomasin, että ainakin kaksi jonossa edelläni ollutta pariskuntaa maksoivat lisämaksun paremmasta matkustusluokasta. Minäkin ilmoitin lähtöselvitysvirkailijalle heti toiveen ostaa parempi istumapaikka vaikka minulla oli alkujaankin ostettuna isommalla jalkatilalla varustettu paikka. Kuulin, että saisin viimeisen business-luokan paikan sillä ehdolla, että jos koneessa jonkin muun paikan istuimen mekanismi ei toimisi, niin minä siirtyisin turistiluokkaan. Maksamani lisämaksu palautettaisiin siinä tapauksessa heti matkan jälkeen. Suostuin tähän ja luotin hyvään onneen.
Sain pieneen reppuuni merkin, että se on hyväksytty käsimatkatavaraksi. Otin valokuvan ja lähetin sen perheelle tiedoksi, että näkivät mitä olin hankkinut erittäin hyvin onnistuneen matkan loppuhuipennukseksi. Viimeiset Indonesian rupiat käytin kahviin ja croissantiin sekä makeisostoksiin. Balillakin olisin tullut toimeen täysin ilman paikallista rahaa, mutta olin vaihtanut sitä reilulla sadalla eurolla ja niinpä olin siellä miljonääri ja rahaa jäi tuhlattavaksi vielä lentokentällä.
Tarjoilut olivat maittavat ja palvelu yksilöllistä ja erinomaista. Juomaksi olisi ollut lähdössä kuohuviiniä ja ruokien kanssa muita viinejä, mutta valitsin mineraalivettä ja mehua. Elokuvien katselua ja musiikin kuuntelua varten oli hyvät kuulokkeet, mutta kuuntelin kirjaa omilla nappikuulokkeillani ja katselin näytöltä koneen sijaintia maailmankartalla. Koneen ilmaista wifiä käytin reilusti viestitellessäni perheen kanssa.
 |
| Illallisen alkupalat |
 |
| Pääruoka |
 |
| Jälkiruoka |
Ruokailun jälkeen henkilökunta tuli laskemaan istuimen täysin makuuasentoon. He lisäsivät istuimen päälle kevyesti topatun suojuksen ja tyynyn päälle tyynyliinan sekä antoivat käyttöön isomman pehmeän peitteen. 13 tunnin lento ja siis yö sujui huomattavasti mukavammin kuin turistiluokan paikalla olisi tapahtunut, vaikka nukunkin melko hyvin missä tahansa, jos siihen on mahdollisuus.
Maukas aamiainen tarjoiltiin pari tuntia ennen laskeutumista Istanbuliin.
 |
| Aamiainen |
Sukat, silmäsuoja, korvatulpat, hammasharja ja -tahna sekä pienet huuli- ja kasvorasvaputkilot olivat Lanvinin pussukassa. Tämän otin matkamuistoksi itselleni, mutta tossupussukkaa en edes avannut vaan jätin sen jalkatilaan.
Tuo business-luokan lentopaikka nukkumismahdollisuudella kruunasi tämän hienosti mennen omatoimimatkan ja oli sellainen asia, joka tavallisen eläkeläisen oli mukavaa kokea edes kerran elämässä.
Helsinki Vantaan lentokentällä otin valokuvan matkalaukkuhihnalla kulkevista laukuista, koska nauratti laukkujen värit. Musta ei ole enää yleisin väri vaan se oli siniharmaa vaikka kuvassa näkyykin eniten vaalean punaruskeita laukkuja :).
Instagram tilin @eilakuronen kohokohdissa on videoita Balin Sanurista
Tämän seniorireissaajan soolomatkan eri kohteista voi lukea linkkien takaa
Indonesia Bali - retkiä saarella, juttu tulossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti