Liberec - Praha 2017

Agilityn MM-kisat 2017 pidettiin Tsekin Liberecissä Saksan ja Puolan rajojen tuntumassa kuten viisi vuotta sitten. Tällä reissulla järjestimme aikaa käväistä myös Jested-vuorella kaupungin laidalla. Lisää kuvia on metkaamatkustelua kuvat sivustolla. 

Keskiviikko 4.10.2017

Lähdimme Helin ja Marin kanssa matkaan CSA:n lennolla klo 15:50 – 17:05 Prahaan. Lentoasemalta olisi päässyt bussi-metro-bussi yhdistelmällä tai bussillakin Libereciin, mutta emme uskaltaneet tehdä varausta klo 17:30 bussiin ja 18:30 bussilla olisimme olleet perillä vasta lähempänä iltayhdeksää.  Niinpä varasin kuljetuksen Airport Transfer Praguelta hintaan 2300,- czk noin 94,- eur.

Lentoasemalla meitä odotti kuljettaja nimelläni varustetun paperilappusen kera.  Kuljettaja puhui hyvää englantia ja auto oli tilava musta automaattivaihteinen VW, jonka kojelaudan mittareiden ja karttojen seasta ei kuitenkaan näkynyt nopeusmittaria.  Marin puhelin näytti jossakin vaiheessa nopeudeksemme 160 km/h. Moottoritien varren liikennemerkeissä oli luku 130. 

Perillä Liberecin Hotel Stara Pekarnassa olimme ennen seitsemää. Kirjauduimme sisään ja maksoimme kolmen henkilön viiden vuorokauden majoituksen 252,- euroa. 1700-luvun lopulla rakennetusta pienestä hotellista saimme kahdesta huoneesta koostuvan majapaikan.  Toisessa huoneessa oli parivuode, jossa kuitenkin erilliset tyynyt ja peitteet, toinen huone oli yhdelle hengelle. Naulakko, vaatekaappi, TV, jääkaappi, vedenkeitin, pieni ruokapöytä & pari tuolia, yöpöydät ja niiden lähellä pistorasiat  puhelinten lataamiseen olivat tärkeät ja riittävät yksityiskohdat kalustuksessa.  Kylpyhuoneessa oli suihkunurkkaus ja hyllykkö, johon mahtuivat kunkin pesutarvikkeet omille hyllyilleen.

Illallispaikkaa lähdimme etsimään kävellen kohti lähellä ollutta kaupungin keskustaa. Menimme sisään edelliseltä reissulta tuttuun Balada ravintolaan, jossa söimme valkosipulikeitot ja pääruokasalaatit oluiden kera.  Lasku oli kolmelta tippeineen 810,- czk eli 33,- eur.  Eipä ole hinnat juurikaan nousseet Liberecissä. 

Paluumatkalla hotellille käväisimme Forum kauppakeskuksen supermarketissa vesiostoksilla.  Ostimme kolme erilaista ja eri hintaista vesipulloa.  Teimme testin ja totesimme, että makueroja ei ollut, joten minä valitsin myöhemminkin edullisimman  15,90 czk / 0,65 eur ”apilaveden” ja Heli joi jatkossakin kalleinta ”lapsivettä” :).

Torstai 5.10.2017 – sunnuntai 8.10.2017

Hotellin aamiaisaika alkoi tavallisesti vasta kahdeksalta, mutta nyt majoittujina oli muitakin agilitykisaturisteja, joten kisapäivinä saimme aamiaisen jo klo 7.  Tarjolla oli kahvin ja teen lisäksi, omena- ja appelsiinimehua, jogurttia, muroja, juustoja, kinkkuleikettä, vaaleita sämpylöitä, hiukan tummempaa leipää, tomaattia, hedelmiä ja lämpiminä ruokina paistettua kananmunaa / munakasta, pekonia, makkaroita. Kyllä näillä lähti päivä käyntiin.

Torstaina kisat alkoivat vasta iltapäivällä, joten käytimme aamupäivän kiertelemällä kaupungilla.  

 

Lähdimme raitiovaunulla noin kuuden kilometrin päähän keskustasta Horni Hanysovin kaupunginosaan, josta olisi pääsy gondoli-kyydillä Jested-vuorelle. Ilma oli sateinen ja sumuinen eikä vuorenhuippua näkynyt alhaalta, mutta päätimme kuitenkin odottaa kyytiä, joka lähtisi noin klo 13. Mari ja Heli lähtivät kävelemään hyppyrimäen alastulorinteelle ja minä kiertelin alhaalla. Näin puolen päivän tienoissa jonkun lippuluukun luona kyltin, jossa oli mainittu kellonaika 13:05.  Menin sadetta suojaan pieneen kahvilaan, jonne Mari ja Helikin saapuivat.  Poistuessamme kahvilasta näimme gondolin juuri lähtevän ylös eli se lähti sittenkin tasan klo 13.  Emme jääneet odottamaan seuraava kuljetusta vaan palasimme raitiovaunulla keskustaan.

Katselimme tripadvisorin  ravintola-arvosteluja  ja löysimme Forum kauppakeskuksen läheltä sijalla 10/127 olleen Potrefena Husa Ravintolan, jonne päätimme mennä.  Söin maittavan ja täyttävän gulassikeiton sekä valkosipulipatongit.

 

Lounaan jälkeen olikin aika kävellä kisapaikalle, jossa avajaisten jälkeen oli vuorossa maksijoukkueiden hyppyrata. Kisan alku venyi ja puolentoistasadan koiran suorituksetkin kestivät sen verran kauan, että emme ehtisi illastamaan puhelimen netin kautta varattuun aikaan Chigaco Bar&Grill ravintolaan  tripadvisor  4/127.   Peruimme varauksen, mutta käveltyämme kisapäivän jälkeen keskustaan koitimme onneamme ja pääsimme sittenkin ravintolaan sisään. Ruoka oli hyvää: niin alkupalat, pääruoka kuin valtava bananasplit-annoskin.

Perjantain kisapäivä alkoi medijoukkueiden rataantutustumisilla klo 7:30.  Halusimme olla kisapaikalla ennen kahdeksaa, sillä kisan aloitti Suomen joukkue.  Hallipäivän katkaisi vain käynti läheisessä supermarketissa.  Suomen maksikoirien joukkue onnistui hienosti agilityradalla saaden pronssia.  Iltayhdeksän jälkeen hyppäsimme hallin edessä vesisateessa päivystäneeseen taksiin, jolla ajoimme taas Chigaco Bar & Grillin luo, koska olimme edellisenä päivänä tehneet varuiksi uuden varauksen perjantaiksi. Onneksi varaus oli olemassa sillä, ravintola oli aivan täysi.

Lauantai kului tuttuun tapaan kisahallissa.   Suomalaiset jäivät ilman suurempaa menestystä.  Kisapäivän jälkeen kävelimme keskustaan ja jännitimme mahdummeko sisään The Royal Maharaja ravintolaan tripadvisor 14/127.  Hyvin mahduimme, sillä olimme aluksi ainoat asiakkaat.  Pari norjalaista agilityseuruetta saapui paikalle, kun me olimme jo tekemässä lähtöä.

 

Sunnuntaina oli vuorossa kaikkien säkäluokkien yksilökisojen finaaliradat.  Menestystä ei Suomelle tällä kerralla tullut. Kävelimme kisapäivän jälkeen taas keskustaan, joimme jättiläiskahvit Forumin Costa Cafessa ja kävimme hotellissa vaihtamassa juhlavaatteet eli farkut tuulihousujen tilalle ennen päättäjäisillallista.  Tällä kerralla oli suomalaisille varattu Hotelli Babylonista mahdollisuus osallistua buffet-illalliseen, johon saapuikin joukkueen ja SAGI:n edustajien lisäksi reilut sata kisaturistia. Samassa juhlasalissa oli omissa pöydissään myös muutama kymmen norjalaisia ja brittejä. Viisi vuotta sitten oli päättäjäisillalliselle varattu niin pieni paikka, että kisaturistit eivät mahtuneet mukaan ja se oli meillä monilla muistissa edelleen.

Maanantai 9.10.2017

Päivä valkeni melko kirkkaana ja päätimme mennä vaihtamaan bussivarauksemme myöhäisemmäksi, jotta ehtisimme käydä Jested-vuorella.  Kolmen hengen lippujen hinta oli 300,- czk, reilut 12,- euroa.  Varauksen muuttaminen maksoi 30,- czk.

Menimme taas raitiovaunulla Horni Hanysoviin, jossa olimme yhdentoista jälkeen.  Mari ja Heli lähtivät heti kiipeämään 1012 metrin korkuiselle vuorelle, jonka huipulla on 94 metriä korkea television lähetystorni, Jested-torni.  Rakennuksessa on myös hotelli ja ravintola.  Liberecin keskusta sijaitsee noin 400 metrin korkeudessa ja Horni Hanysovin kaupunginosa sitäkin korkeammalla, joten kiipeämisreitin korkeusero oli ehkä reilut viitisensataa metriä. Minä menin lippukassalle kuullakseni, että seuraava gondoli menisi ylös vasta klo 13.

Kiipesin katsomaan mäkihyppystadionia, josta Wikipedia kertoo 14.10.2017: ”In Jested there are two ski jumping hills, The World Championships 2009 were hosted there. The K-134 and the K-90. Roman Koudelka has the hill record in the K-134, with 143 metres. Anssi Koivuranta jumped 106,5 metres in the K-90, which is the hill record on this hill.”

Ostin itselleni meno-paluuliput 146,- czk ja Marille ja Helille paluuliput yht. 198,- czk.  Menin gondolilla ylös muutaman minuutin matkan.  Kiersin rakennuksen ja napsin kännykkäkuvia, sillä näkyihän ylhäältä sekä Puolaan että Saksaan Tsekin Liberecin seutujen lisäksi.  "Vuorikiipeilijät" odottivat minua jo kahvilassa, sillä heidän kävelymatkansa ylös oli kestänyt vain tunti 15 minuuttia.

Jested-torni, jossa TV:n lähetystorni, hotelli ja ravintola

Marin ottama kuva Helistä kiipeilyosuuden raskaimmalla kohdalla

Palattuamme alas ja käveltyämme noin kilometrin matkan raitiovaunupysäkille huomasimme pysäkkiaikataulusta, että seuraava raitiovaunu menisi vasta puolen tunnin kuluttua.  Tuli tarve wc-käynnille ja menin sisään Sport Cafe pizzeriaan.  Kysyin nuorelta naistarjoilijalta voisinko käyttää wc:tä ja hän ohjasi minut ystävällisesti oikeaan suuuntaan. Samalla huomasin, että ravintolassa oli puilla lämmitettävä pizza-uuni.  Palatessani kadulle ehdotin, että syödään täällä lounas, koska olin saanut niin hyvää palvelua ja aikaa oli vielä bussin lähtöön Prahaan. Niinpä söimme hyvät pizzat ja päätimme kävellä takaisin Liberecin keskustaan.

Reitti oli lievää alamäkeä ja sen varrella oli mukavan näköistä paikallisasutusta.  Keskustassa käväisimme vielä kerran Forum-kauppakeskuksessa.  Muistoksi haluttiin valokuva Lego-ukosta.  Haimme laukkumme hotellilta ja lähdimme klo 17 Fügnerova-bussiasemalta Prahaan.

Prahan Cerny Mostissa siirryimme metroon ostettuamme automaatista liput.  Narodni tridan asemalta kävelimme Karoliny Svetle-kadun varrelle Prague Old Town apartment-huoneistoon, jonka olimme varanneet booking.comin kautta.

Nuori nainen oli meitä vastassa, esitteli huoneiston, antoi avaimet ja  rahasti majoituksen hinnan 131,- euroa.  Olimme tehneet ensimmäiseksi yöksi varauksen kolmelle henkilölle ja toiseksi yöksi kahdelle.  Hiukan jännitti joutuisimmeko Helin kanssa vaihtamaan majapaikkaa, mutta onneksi saimme olla molemmat yöt samassa reilun sadan neliön asunnossa. Makuuhuoneita oli kaksi ja olohuoneessakin oli kulmasohvan lisäksi parivuode, joten saimme kaikki omat huoneet. 

Olohuone

Reilun kokoisessa keittiössä oli normaali varustus, joten aamiaisen loihtiminen onnistui mainiosti.  Kylpyhuone ja wc olivat erikseen.

Keittiö

Illallispaikaksi ehdotin Sininen Ruusu ravintolaa, jossa tutut olivat käyneet jokin aika sitten syömässä perunakeittoa leivässä. Kävelimme ravintolan luo ja näimme vain suurien ikkunoiden läpi putkikalustein varustetun tilan ilman asiakkaita.  Emme menneet sisään ja niinpä meiltä jäi löytämättä kellariravintola vuodelta 1364.

Triadvisor auttoi ravintolavalinnassa ja lähdimme kulkemaan kohti mexikolaista Agave ravintolaa , jossa valitsimme alkupaloiksi: Nachos starter ja mustia papuja + paahdettua valkosipulia ja pääruoaksi quesadilloja ja tacoja. Palvelu pelasi ja ruoka oli maittavaa.

Keskustassa kävellessämme osui kohdalle Captain Candymakeiskauppa, jonka arvostelut olisi kannattanut lukea tripadvisorista. Olihan siellä monen näköisiä herkkuja, mutta hintoja ei ollut esillä, joten laskuista tuli odottamattoman suuria.  Heli maksoi ostoksensa 500 czk:n setelillä (noin 20,- eur) ja oli lähellä, että osa vaihtorahoista olisi jäänyt saamatta. Valokuvaaminen oli kiellettyä kaupassa, mutta kuvia löytyi googlaamalla.

Tiistai 10.10.2017

Ennen Marin lähtöä kotimatkalle nautimme hänen valmistamansa aamiaisen.  Helin kanssa lähdimme kävely- ja shoppailukierrokselle.  Kävellessämme vanhankaupungin kapeilla kujilla huomasin, että Gastrobar 1402 tarjosi perunakeittoa leivässä 6,- eurolla, joten olihan sellainen nautittava luonaaksi ravintolan terassilla eli pienellä aukiolla, jonne aurinko paistoi.

Tuliaiset saatiin hankittua  ja koirienhoitaja Millakin sai toiveidensa mukaiset nilkkurikumisaappaat Paladium kauppakeskuksesta.

Paladium-kauppakeskus

Obecni Dum

Prahan vanhankaupungin aukio ja Tynin kirkko

Valkosipulileivät eli pizzaa valeltuna öljyllä ja valkosipulilla sekä pasta-annokset kävimme syömässä illan pimennyttyä Ristorante pizzeria Giovannissa. 

Keskiviikko 11.10.2017

Matka majapaikasta lentoasemalle sujui meilläkin melko samaan tapaan kuin Mari kertoi omasta matkastaan tiistaina:  ”Melko täydellistä. 10.15 lähtö, 10.30 Mustek, 10.44 bussipysäkillä, 11.05 terminal 2, 11.17 turvatarkastuksesta.”  Lento Helsinkiin lähti klo 12:05.