Huutokauppa Helander on Helsingin Viikinmäessä toimiva huutokauppatalo, joka tuli tutuksi TV:n katsojille reilut 10 vuotta sitten YLE:n esittämästä Aarteenetsijät TV-sarjasta. Kävimme Viikin seniorikerholaisten kanssa tutustumassa huutokaupan nykyiseen toimintaan kauniina huhtikuisena päivänä. Esittelijänä toimivat yrityksen toinen omistaja, meklari, toimitusjohtaja Mika Sirén sekä vahtikoira Kerttu.
Kuulimme, että tavaraa tulee myyntiin kuolinpesiltä, säätiöiltä, poliisin löytötavaroista sekä yksityisiltä henkilöiltä. Varsinkin ikäisemme varttuneemmat henkilöt myyvät entisiä aarteita, joista jälkipolvi ei ole kiinnostunut. Tavaroita voi itse viedä myyntiin Hernepellonkujan toimipisteeseen tai pyytää esinearviointia sähköisen lomakkeen avulla tai varata arviointikäynnin suuremman esineistön arvioimiseksi.
Myynti tapahtuu nykyään koronan jälkeen pääasiassa verkossa. Vuoden aikana myydään keskimäärin 20 000 huutokauppakohdetta eli noin 50 000 yksittäistä esinettä. Yksityinen henkilö voi myydä tavaraa verovapaasti 5000,- euron edestä vuosittain. Postitukset ovat kasvaneet huomattavasti, varsinkin ulkomaille. Tavaroita lähtee Suomen lisäksi Ruotsiin ja Baltian maista etenkin Viroon ja sitten Puolaan. Suuret huonekalut menevät Baltiaan, mutta Aarikan ja Marimekon tuotteet Japaniin, Etelä-Koreaan ja Uuteen Seelantiin. Ostajina ovat pääasiassa yksityiset henkilöt ja vain noin 5 % myynnistä menee kauppiaille.
Tiloissa oli esillä seuraavan sunnuntain huudettavia kohteita ja samat tuotteet olivat esillä myös yrityksen nettisivuilla. Huutokaupan myynti alkaa sunnuntaisin netissä ilmoitettavaan aikaan. Jokaiselle tuoteryhmälle on kerrottu myynnin arvioitu alkamisaika ja jokaisen kohteen kohdalla on 20 sekuntia aikaa jättää uusi tarjous. Ohjeet löytyvät täältä. Suuri osa tarjouksista tehdään edeltävän viikon aikana, mutta kiinnostavien tuotteiden hinnat nousevat vielä viimeisten sekuntien aikana.
Päätin ottaa vierailulle mukaan laatikon pohjalle kerääntyneitä suomalaisia juhlarahoja sekä matkoilta tuotuja kolikoita ja seteleitä. Toin vielä reilut pari vuosikymmentä sitten matkamuistoksi kunkin vierailemani maan kolikot ja seteleitäkin saattoi jäädä lompakkoon. Nykyään keräily ei enää kiinnosta eikä vanhojen rahojen säilyttäminen. Pääsiäispyhinä lajittelin kaikki kolikot ja setelit maittain käyttäen apuna Google Lensiä.
Kysyin esittelykierroksen päätteeksi, että kannattaako rahat jättää myyntiin vai heittää pois. Kuulin, että kannattaa ilman muuta jättää myyntiin. Juhlarahat olivat myynnissä sunnuntaina 3.5.2026 ja ne menivät kaupaksi 260,- eurolla. Käteen saan summan, josta on vähennetty myyntipalkkio 12,75 % + 10,- euroa. Sillä summalla saa useamman aterian loppukuun pyöräilymatkalla Virossa.
Ulkomailta tuodut kolikot ja setelit päätynevät myyntiin myöhemmin. Kuluneesta vuoden 1934 yhden dollarin USA:n setelistä luovuin myös, koska sillä ei ollut minulle mitään tunnearvoa. Siinä oli pieni repeämä eli se ei kelpaisi käyttörahaksi ainakaan muualla kuin Yhdysvalloissa, johon en usko enää matkustavani. Käynnit maassa vuosina 1966, 1969, 1973 ja 1976 riittävät minulle.
