Juhannuksen viettoa vuosikymmenten varrelta

 

Mökkijuhannukset maalla ovat olleet mökittömille helsinkiläisille harvinaista herkkua ja niinpä juhannuksen viettoon on liittynyt muunlaisia perinteitä. Aika monta juhannusta 2000-luvulla olen viettänyt agilitykisoissa kuten Turussa vuonna 2023,  jossa Nopsa pääsi  kuvaan. 

Nuorina ennen lasten syntymää ja pienten lasten vanhempina vietimme useita juhannuksia Talin siirtolapuutarhassa ystävättäreni vanhempien mökillä, joka nykyään on ikäiseni ystävättären hallussa.

Muutamana juhannuksena olemme olleet matkoilla vuosikymmenten aikana.  Blogiin on päässyt 90-luvun alusta kaksi juhannusmatkaa Turkkiin.  Juhannus saattoi valikoitua matka-ajankohdaksi, koska seuramatkat taisivat olla juhannusviikolla hiukan edullisempia, kuin joinain muina kesäisinä viikkoina ja olihan Turkki myös edullinen ja erittäin mielenkiintoinen matkakohde, kun malttoi lähteä pois rannoilta. 
Vuonna 1993 olimme koko perhe Alanyassa.

Vuonna 1994 oli vuorossa Side ja siellä  vietimme lomaa yhdessä Ilpon veljen perheen kanssa.  Tältä matkalta ostettiin tuliaisiksi hattuja, joista yksi on edelleen kovin haalistuneena ja moneen kertaan parsittuna Ilpolla käytössä kesäisin.

Vuoden 1996 juhannus vietettiin koko perheen voimin Pelkosenniemellä ja osallistuttiin Vuotos-soutuun, jolla vastustettiin alueelle silloin suunnitelmissa ollutta tekojärveä.  Samalla reissulla käytiin myös Pyhätunturin kansallispuistossa.

Juhannuskokko Pelkosenniemellä

Pyhätunturin kansallispuiston soita ja tuntureita

Seuraava blogimuistiinpano juhannuksesta löytyy vasta vuodelta 2010, jolloin vietimme juhannuksen Liesjärven kansallispuistossa Ilpon veljen ja tämän vaimon kanssa.  Mukana olivat myös silloiset koiramme jackrussellinterrierit Ruska ja Metka.  Majoituimme vaatimattomassa Hyypiön kämpässä Kyynäräjärven rannalla.

Vuonna 2017 vietimme juhannuksen Ilpon kanssa Ukrainan Odessassa. Olin jo muutaman vuoden miettinyt matkustamista Valko-Venäjälle, Ukrainaan ja Moldovaan.  Tuona kesänä reissu oli helppo toteuttaa, kun Valko-Venäjälle ei enää tarvittu viisumia.  Ehkä viisumin hankkiminen ei olisi edes ollut hankalaa, mutta pieni este se oli ollut aikaisemmin tällaiselle omatoimiselle reissulle lähtöön.

Odessa: Selfie Potjomkinin portaiden alapäässä (huom. Ilpon hattu :) )

Minsk: Itsenäisyyden aukio

Kisinov: Moldovan hallituksen talo ja Riemukaari

2018 juhannuksena olimme Ilpon kanssa Maltalla Gozon saarella, jossa juhlittiin Johannes Kastajan fiestaa 24.6.  Gozo oli kuin Maltan saari 25 vuotta aikaisemmin, jolloin kävimme siellä edellisen kerran koko perheen voimin. Maltan saarella olimme muutaman päivän ja totesimme, että turismi on saanut siellä sellaiset mittasuhteet ettei meillä taida olla sinne enää asiaa.

Gozo Xewkija: Näkymä kirkon katolta juhlaan koristellulle Pjazza San Gwann Battista-aukiolle

Näkymä Maltan hotellimme Marina Hotel Corinthia Beachin parvekkeelta

Vuonna 2022 saimme tuttavapariskunnan kanssa mielestämme hyvän idean ja lähdimme perinteiselle Viron pyöräilyreissulle juhannuksena.  Kohteemme Rakvere oli oikein mukava vaikka emme siellä mitään juhannusjuhliin viittaavaa nähneetkään. Sen sijaan juna Tallinnasta Rakvereen ja takaisin päin oli täynnä ihmisiä ja meillä oli vaikeuksia saada pyörämme mahtumaan mukaan junaan.  Istumapaikat meillä onneksi oli ykkösluokassa, mutta yhden meistä piti vuorollaan olla pyörien luona pitämässä niitä pystyssä täydessä junan välikössä.  Onneksi nykyään voi neljälle pyörälle / juna ostaaa paikat etukäteen, mutta emme silti lähde enää Viroon junamatkaa vaativalle pyöräreissulle juhannuksen aikaan.

Rakveren linna

Rakveren Pikk-katu

Ilpo ja Turkista ostettu hattu mukana myös pyöräretkillä

Kannyköiden katsojia istumassa junan taittotuoleilla polkupyörille tarkoitetulla paikalla

Joinakin vuosina on juhannusaaton aamupäivään kuulunut pyörälenkki Ilpon kanssa Hakaniemen torille. Tänä vuonna kävimme siellä bussilla, koska emme olleet varmoja miten pahasti Kruunusiltojen tietyöt ja Fingrid kaapeliyhteyden rakentaminen haittaavat pyöräilyä.  Hakaniemessä ei juhannuksena tarvitse olla yksin ja tunnelmaa toi elävä musiikki.  

Hyvää juhannusta kaikille!  Miten sen vietto sujuu teillä?

Helsingin alppiruusupuisto

Helsingin Haagan Alppiruusupuisto eli Rodopuisto oli komeimmillaan, kun kävimme siellä päiväkävelyllä Ilpon ja Nopsan kanssa kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Kukinta alkaa toukokuun lopulla eri lajien kohdalla eri aikoina.  Atsaleat puhkeavat kukkaan ensimmäisenä ja alppiruusut hiukan myöhemmin; valkoiset alppiruusut kukkivat pisimpään kerrotaan stadissa.fi Alppiruusupuisto kukkii -jutussa.

 

Puisto palvelee yleisöä virkistysalueena ja on myös yliopiston kasvinjalostuksen koealue. Hehtaarin kokoiselle entiselle suoalueelle on istutettu vuonna 1975 jopa 3000 alppiruusuristeymää.  Tavoitteena oli luoda Suomen ilmastoon sopeutunut kasvutavaltaan ja kukkien väriltään monipuolinen lajisto.  Eteläosassa kasvavat ikivihreät alppiruusut. Puistoatsaleat on istutettu alueen pohjoispäähän.

 

Puiston lähelle pääsee hyvin eri busseilla ja myös uudella pikaraitiovaunulla sekä toki myös pyöräillen ja autolla.  Parkkipaikkoja löytyy lähikatujen varsilta. Parin viime vuoden uutuus puistokäytävillä ovat jäätelöä ja kahvia myyvät kärryt, mutta sämpylöitä tai muita leivonnaisia ei puistossa ollut ainakaan vielailupäivänämme kaupan.

 

Arkisena päivänä näytti vierailijoista olevan suuri osa ulkomailta ja he kulkivat puistossa kuin Liisa ihmemaassa ja samat aatteet olivat itsellänikin. Ilpo pohti paikan ravinnetaloutta. Puistohan on perustettu rämeelle ja onkin hauskaa, että sieltä löytyy myös alppiruusuihin kuuluva suopursu ( Rhododendron tomentosum) .

Leveiden esteettömien väylien lisäksi puistossa on myös kaitein varustettuja pitkospuita ja näköalatasanteita, joita kulkemalla pääsee ihailemaan eri värisiä kukintoja. Myös penkkejä levähtämiseen on tarjolla.