Hotelli Majvik Kirkkonummella valikoitui pyöräretkemme tukikohdaksi heinä- ja elokuun vaihteessa. Majapaikalle oli ollut muutamia toiveita: mahdollisuus majoittua koiran kanssa, lähellä ranta, jossa koira ja omistajat voisivat uida, hotellissa uima-allas siltä varalta, että luonnonvesissä on jo sinilevää ja lähettyvillä mukavia koiranulkoilutusmaastoja sekä pyöräilykohteita.
Ilpo oli loukannut keväällä jalkansa, eikä pystynyt pyöräilemään perinteisellä Viroon suuntautuneella pyöräreissulla. Kun lääkäriltä tuli vihdoin kesäkuun lopussa lupa pyöräilyyn oli ensimmäinen ajatukseni lähteä koiran kanssa junalla johonkin Itä-Suomen kaupunkiin ja vuokrata polkupyörät periltä. Ilpo ehdotti jäämistä lähemmäksi ja päädyimme etsimään netin tarjonnasta hotellia, jonne voisimme ajaa sähköpyörillä ja Heli tyttäremme toisi Nopsa koiramme sinne.
Niinpä lähdimme tiistaina 29.7.2025 polkemaan aluksi Kehä ykkösen reunaa kulkevaa kevyenliikenteenväylää pitkin kohti Leppävaaraa ja Majvikiä. Googlen kartta näytti matkaksi 35 kilometriä ja ajaksi kaksi tuntia.
Useampaan kertaan jouduimme tarkistamaan suuntaa puhelimen kartasta ja jostain syystä kartalla ei aina näkynyt oma sijaintimme lähellä sitä paikkaa, jossa opasteiden mukaan seisoimme.
Karakalliota lähestyessämme ohitimme kartalle merkityn Helsingin temppelin. Nimi tuntui oudolta, mutta tarkemmin googlaten kävi ilmi, että se on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon temppeli. Se ei ole yleisölle avoin ja sisäänpääsy on mahdollista vain kirkon omille jäsenille. Temppeli valmistui elokuussa 2006 ja se rakennettiin Italiasta ja Yhdysvalloista tuoduista materiaaleista.
Karakalliossa törmäsimme valtaviin tietyömaihin ja mäkiin. Osa mäelle nousevaa kevyenliikenteen väylää oli pohjaltaan niin irtonaista soraa, että en uskaltanut ajaa siinä pyörälläni, jonka moottori on etupyörässä, vaan minun oli talutettava pyörä mäen päälle. Monet mäet olivat matkan varrella niin korkeita, että ilman sähköpyöriä ajaminen olisi ollut ikävää ellei jopa mahdotonta. Monta kertaa muistelimme Viron tasaisia maastoja, hyviä pyöräteitä ja vähän liikennöityjä maanteitä.
Vanhan Turuntien varrella pysähdyimme munkki- ja sämpyläkahveille Bembölen kahvitupaan. Se on alkujaan yksi vanhimmista maatilan päärakennuksista Espoossa. Bellin tilan päärakennuksen kamari, nykyinen keittiö ja eteinen ovat todennäköisesti vuodelta 1737, sali rakennettiin hiukan myöhemmin ehkä 1800-luvun alussa. Rakennuksen kohdalta erkani Kuninkaantiestä haara Helsinkiin, joten paikka oli sopiva kestikievarille, joka toimi siinä 1760-luvulla. Kahvilana rakennus oli ensimmäisen kerran 1939 ja uudestaan toisen maailmansodan jälkeen. Talvisodan aikana rakennukseen oli sijoitettu kätilöopiston synnytysosasto. Hyvin säilyneeseen pihapiiriin kuulu myös kaksikerroksinen luhtiaitta, jonka yksikerroksiseen päätyrakennukseen on rakennettu nykyaikaiset wc-tilat.
Kauklahden Lidlin läheltä tarkoituksemme oli kääntyä tieltä 1130 vasemmalle, tielle 50 eli Kehä kolmoselle. Minulta meni jälleen kerran oikea ja vasen sekaisin ja lähdimmekin ajamaan oikealle. Kehä III ei ole vielä näillä seuduilla moottoritie, joten sen rampilla oli mahdollista pyöräillä, mutta hauskaa se ei ollut, kun rekat ja muut autot ohittivat meidät 80 kilometrin tuntinopeudella. Tässä vaiheessa alkoi myös kova sade. Onneksi meillä oli kummallakin päällä sadetakki, mutta housut ja lenkkarit kastuivat läpimäriksi. Jouduimme ajamaan Kuninkaankartanontielle asti ja sitten Valhallantietä pitkin takaisin Kauklahden Lidlin luo.
Palasimme uudestaan teiden 1130 ja 50 risteyksen tuntumaan. Siinä oli tietöitä, jotka olivat sekoittaneet kulkuamme ollessamme paikalla ensimmäistä kertaa. Nyt tien viereen oli pysähtynyt auto, josta nousi onneksemme huomioliiviin pukeutunut nuori nainen. Kysyin häneltä, miten meidän kannattaisi ajaa Majvikiin, kun oma puhelimeni kartta näytti sijainnikseni koko ajan eri paikkaa. Naisen puhelimen kartta toimi ja hän ehdotti ajamista Luoman kautta Masalan junaseisakkeelle, jossa pääsisi radan ja Kehä kolmosen ali. Siitä olisi ajettava jonkin matkaa Kehä kolmosta eli tietä no 50 pitkin, kunnes pääsisi kääntymään Majvikiin vievälle tielle.
Hvitträskin tienhaarassa ohitimme Bobäck FBK:n eli Kirkkonummen Luomassa toimivan sopimuspalokunnan rakennuksen. Palokunta on perustettu vuonna 1949 Luoman kylässä riehuneen tuhoisan rakennuspalon jälkeen.
Ajettuamme 47,5 kilometriä olimme perillä Kongressi- ja kylpylähotelli Majvikin pihalla. Aikaa oli kulunut viitisen tuntia. Siihen sisältyivät useat pysähdykset ja käynti kahveilla.
Heli oli odottamassa meitä Nopsan kanssa huoneemme no 411 edessä rannan tuntumassa 1970-luvulla valmistuneen rivitalomaisen rakennuksen edessä. Housut näyttävät jo hiukan kuivuneen tuossa vaiheessa, mutta lenkkareiden kuivuminen kesti pari päivää. Onneksi mukana oli myös sandaalit.
Hotellin tontilla on majoittujien käytössä frisbeegolfrata sekä luontopolku, jonka varrella on harvinaisia kasveja sekä eläimistä muun muassa liito-orava. Sellaista en tosin nähnyt liikkuessani koiran kanssa Majvikin poluilla. Alue kuuluu Natura 2000 suojelualueisiin ja sen vesialue ja ruovikko tulee säilyttää luonnontilassa eikä siellä sallita ruoppausta eikä moottoriveneilyä.
Alkuperäinen jugendlinna valmistui ylhäälle mäelle omaan rauhaansa vuosien 1904 - 1908 välillä ja sen suunnitteli todennäköisesti yksi Hvitträskin arkkitehdeistä Armas Lindgren. Arthurin puoliso harrasti puutarhanhoitoa ja tontille onkin istutettu harvinaisia puita, pensaita ja muita kasveja.
Majvik kuului Porkkalan alueeseen, joka vuokrattiin Moskovan rauhassa 1944 Neuvostoliitolle 50 vuodeksi. Jugendlinnassa sijaitsi Porkkalan komentajan tiedusteluesikunta sekä tutka- ja radioasema. Vuonna 1956 Neuvostoliitto palautti Porkkalan ja linna oli venäläisten jäljiltä huonossa kunnossa. Muun muassa talon kaakeliuunit kahta lukuunottamatta oli poltettu pilalle. Arthur ehti kuolla vuonna 1953, mutta hänen tyttärensä miehineen eli Anne-Marie ja Jarl Weckman kunnostivat rakennuksen. Nyt jugendlinnassa on meneillään mittava uudistus. Uudistuksen jälkeen vuonna 2026 siellä on tarjolla upeita sviittejä palveluineen.
Teknisten liitossa oli keskusteltu 1950-luvun lopulta alkaen kurssikeskuksen hankinnasta. Monivaiheisten neuvottelujen jälkeen Weckmnit hyväksyivät liiton ostajaksi. He toivoivat, että 15 hehtaarin alue säilyisi kokonaisena ja nuorten ihmisten aktiivisessa käytössä. Tila siirtyi lopulta liitolle vuonna 1974 ja rakennuksissa alkoi kunnostustyöt.
Tontille rakennettiin luokkatiloja ja majoitusrakennus. Nykyinen päärakennus valmistui 1990. Siellä on 85 yhden hengen huonetta, joissa tosin on eri levyisiä vuoteita, joten ne taitavat sopia kahdellekin majoittujalle. Varsinaisia kahden hengen huoneita on vain kuusi. Osa huoneista on väliovellisia ja kaksi huonetta soveltuu pyörätuolia käyttäville. Rannan rivitalossa on 11 kahden hengen huonetta ja osassa on vuoteet jopa neljälle majoittujalle. Näihin huoneisiin voivat majoittua koiran kanssa reissaavat. Ne ovatkin tosi mukavia, koska niihin pääsee sisään suoraan ulkoa eikä ole tarpeen kulkea hotellin käytäviä pitkin.
Teknisten liiton peruja näkyy alueella muutamassa koristeessa. Nykyään hotellin omistaa ammattiliitto Pro, jonka jäsenet saavat majoitushinnasta pienen alennuksen. Minä varasin huoneen tavallisena turistina suoraan hotellista. Halusin tarkistaa minkälaisia huoneita koiran kanssa matkustaville oli tarjolla. Neljän yön majoitushinta oli kohtuullinen ja koirasta maksettiin vain 15,- euron lisämaksu yhteen kertaan.
Huoneen eteen pääsi autolla, joten tavaroiden siirto onnistui helposti. Mukanamme oli koiran kevythäkki, neljä kassillista tavaraa, joista snorklausvälineet jäivät käyttämättä, koska rannassa oli sinilevää.
Huone oli kooltaan 28 neliötä, noin 3,5 x 8 metriä ja se jakautui oleskelutilaan ja makuuhuoneeseen, joiden välissä oli suihkulla varustettu kylpyhuone sekä säilytyskalusteita. Mukavuuksina oli jääkaappi, mikroaaltouuni, kahvinkeitin ja vedenkeitin sekä TV ja silityslauta sekä -rauta. Ilmastointia ei ollut, mutta ihmeen hyvin piti tornituuletin makuuhuoneen lämpötilan siedettävänä, kun avoinna olivat tuuletusikkunat oven vieressä sekä huoneen toisessa päässä, josta ikkunasta oli näkymä rantaan.
Hotellin päärakennus oli tyylikkäästi sisustettu ja huoneet on uusittu lähivuosina. Siellä oli laaja valikoima suomalaista maalaustaidetta ja grafiikkaa yli 70:ltä taiteilijalta. Teoksia oli näkyvillä päärakennuksen käytävä- ja ravintolatiloissa.
Aamiainen oli tarjolla noutopöydästä ja tarjonta oli ainakin meille aivan riittävä ja monipuolinen.
'
Erittäin mukavaa oli se, että koiran sai ottaa mukaan terassille, jossa söimme aamiaisen. Myös illallisravintolan terassille koira oli tervetullut, kunhan käyttäyi hyvin. Onneksi Nopsa on oppinut lukuisilla reissuilla istumaan hiljaa, jos noudan syötävää jostain kauempaa ja myös pöydän vieressä se istuu kerjäämättä ja häiritsemättä muita asiakkaita.
Hotellin aulassa oli hauskoja kalusteita. Varsinkin lapset pitivät mainioista hopeanvärisistä istuimista ja valaistusta keinusta.
Kylpyläosaston sisäänkäynnin lähellä oli tyylikäs oleskelu- kokoontumistila. Kalusteista tulivat mieleen jotkin Hvitträskin kalusteet, joita näimme pyöräretkemme aikana.
Majvikin tyylikäs kylpyläosasto on avattu uusittuna kesän 2025 alussa. Siellä oli mukavaa käydä hikisten pyörälenkkien jälkeen. Tarjolla oli saunan lisäksi lämminvetinen poreallas, kylmäallas ja iso uima-allas, jonka reunalla oli näyttö, josta saattoi valita erilaisia vesijumppaohjelmia. Tilaa oli myös "matkan" uimiseen, koska montaa muuta asiasta ei paikalla ollut.
Hotelli Majvik sopi erittäin hyvin lyhyeen arjesta irtautumiseen mökittömille kaupunkilaisille.
Lauantaina 2.8.2025 haki Heli tavaramme ja Nopsan kotiin. Olimme Majvikissä asuessamme huomanneet, että Majvikin ja Masalan välillä oli oikotie. Hotellin pysäköintipaikalta lähti hiekkatie kohti Masalan aseman eteläistä alikulkutunnelia.
Hotellin nettisivujen saapumisohjeissa mainittiin, että Masalan asemalta on hotelliin vain 20 minuutin kävelymatka. Kun saavuimme hotelliin tiistaina, näimme Masalan asemalta tulleen alikulun jälkeen kaksi hiekkatietä. Toinen näytti Googlen kartan mukaan olevan Geodeetinrinne ja toinen oli Hagabackantie. Emme uskaltaneet silloin lähteä ajamaan Hagabackantietä, koska emme huomanneet puhelimen kartalta, että siltä erkani tie Majvikiin. Lähdimme silloin ajamaan hotelliin Kehä kolmosta pitkin. Myöhemmin huomasimme, että mäen päällä Hagabackantiellä oli tienviitta kohti Majvikiä. Sellainen olisi saanut olla jo Geodeetinrinteen ja Hagabackantien risteyksessä. Taidanpa antaa tästä vihjeen hotellille.
Kotimatkalla päätimme laiskotella ja ajoimme kohti Kivenlahden metroasemaa. Vanhan Jorvaksentien sillalta näkyi Sarfvikin venesatamassa muutama asuntolaiva vai olisiko ollut sauna. Kivenlahden puolella oli kerrostaloja, kuten muistelinkin joltakin aikaisemmalta käynniltä. Suuren venesataman vieressä oli uimaranta, jossa ei uimareita näkynyt helteestä huolimatta. Vedessä oleva sinilevä taisi estää sielläkin uimisen.
Majvikistä teimme pyöräretkiä Vitträskjärven ympäri käyden myös Hvitträskissä, Kirkkonummen keskustan läpi ajoimme Ragvaldsin museoalueelle ja kolmantena päivänä ajelimme Sarfvikin golfkentän ja Finnträskjärven ympäristössä. Näistä on tulossa omat juttunsa.
