Visit Kirkkonummi sivut sanovat: "Ei tarvitse lähteä merta edemmäs reissuun. Kirkkonummi on kiinnostavien kulttuurikohteiden, kahviloiden ja luontonähtävyyksien aarreaitta, jonne liikkuminen on vaivatonta." Olen samaa mieltä mainoslauseiden kanssa. Me valitsimme Kirkkonummen ja siellä Hotelli Majvikin pyöräretkien ja koiralenkkien tukikohdaksi 29.7. - 2.8.2025 eikä ollut syytä katua.
Torstaina 31.7.2025 otimme pyöräilysuunnaksi Kirkkonummen keskustan ja sieltä edelleen Ragvaldsin museoalueen. Kevyenliikenteenväylä Masalantien ja Vanhan Rantatien vieressä oli erinomaisessa kunnossa. Maisemista tuli mieleen Viro ja siellä vähän liikennöidyt maantiet sekä pyörätiet isompien teiden reunalla peltojen keskellä.
Keskustan laitamilla ohitimme urheilupuiston ja sen vieressä olevan katukeittiö-kioskin, josta on tullut ostettua hampurilaisia niinä aikoina, jolloin Kirkkonummen kennelkerho järjesti kentällä agilitykisoja. Hienoja muistoja on varsinkin kesäkuun 2013 agilityn SM-kisoista, joissa Nopsan Hikka-äiti voitti medikokoisten koirien Suomen mestaruuden omistajansa Kaisan kanssa ja Core-isäkin sai tuloksen molemmilta radoilta Juha omistajansa kanssa. Paikalla oli kaikkiaan kuusi viiden kuukauden ikäistä pentua yhdeksän pennun sisarussarjasta. Kyseessä ovat kromfohrländereiden roturistetysprojektin ensimmäiset pennut.
 |
| Villakoira Core-isä ja Nopsa (2013) |
 |
| Kromfohrländer Hikka-äiti ja 5 kuukauden ikäisiä pentujaan (2013) |
Muisteluiden jälkeen matka jatkui tietöiden välissä puikkelehtien Överbyntien varrella olevalle Ragvaldsin museoalueelle.
Museoalue on perinteinen maatila vanhan Kuninkaantien varrella. Tilan 12 rakennusta ovat alkuperäisillä paikoillaan maantien molemmin puolin. Ensimmäiset tiedot Ragvaldsista ovat 1540-luvulta ja viimeinen yksityinen omistaja oli Bertil Malmström 1900 - 1982. Bertilin kuoltua ilman perillisiä jäi tila valtiolle ja siitä muodostettiin kunnallinen museo Kirkkonummelle.
Ragvaldsin tila kuuluu Överbyn kylään, joka on Kirkkonummen vanhimpia tunnettuja kyliä. Kylän alkuvaiheista ei tiedetä kovinkaan paljoa, mutta siellä on ollut asutusta jo kivikaudella ja sitä on viljelty 1300-luvulta lähtien. Ragvaldsia viljeli sama suku 1500-luvulta vuoteen 1982.
Entisen Kuninkaantien nykyisen Överbyntien pohjoispuolella aivan tien vieressä on tilan tallinavetta, jonka seinässä on kyltti Kuninkaantie. Tien laidalla on hyvä kävely- ja pyörätie. Samalla paikalla on ollut kulkureitti ainakin 700 vuoden ajan.
Kivestä rakennetussa viljamakasiinissä säilytettiin viljaa laareissa tai tynnyreissä. Kivinen rakennus jyhkeine ovineen ei ollut helppo kohde viljavarkaille. Tämä rakennus on tilan vanhimpia, todennäköisesti 1700-luvun lopulta.
Viljamakasiinin takana on aikaisemmin mainittu tien vieressä seisova tumma puurakenteinen tallinavetta, jossa maatilan kotieläimet asuivat alakerrassa. Yläkertaan eli ylisille vei pengertie ja silta. Siellä säilytettiin heiniä, joilla eläimet ruokittiin.
Esitekylttien tekstit on kirjoitettu hyvin selkeästi, jotta lapset ja kaupunkilaisvanhukset, joilla ei ole ollut edes isovanhempia maalla, ymmärtävät millaista elämä oli ennen maatiloilla.
Ragvaldsin tilan riihi on ollut samalla paikalla jo 1760-luvulla ja palovaaran takia se sijaitsee erillään muista rakennuksista. Riihi on kuin valtava savusauna. Sen lämmössä ja savussa vilja saatiin kuivaksi ja säilyväksi. Ilman riihikuivausta vilja olisi mädäntynyt käyttökelvottomaksi märän ja kylmän syksyn sekä talven aikana.
Pihapiiristä lähti reilun puolen kilometrin mittainen luontopolku / ipanapolku, jonka varrella opastekyltit kertovat tilan rakennuksista sekä alueen kasveista ja eläimistä.
Eliasvillan rakennus on saanut nimensä vuosina 1850 - 1934 eläneen Elias Malmströmin mukaan. Hän oli tilan viimeisen omistajan, Bertilin setä. Rakennuksessa on nykyään vanhoista valokuvista ja asiakirjoista koostuva näyttely, joka kertoo ajasta 1944 - 1956, jolloin osa Porkkalaa oli vuokrattu Neuvostoliitolle.
Rakennuksen sisältä löytyi museon opas ja sinne sai maksaa mobilepayllä museomaksun 5,- euroa. Maksoin summan kannatuksen vuoksi, mutta en jäänyt puolen tunnin kuluttua alkavalle opastuskierrokselle enkä edes tutustunut taloon, koska Ilpo odotteli pyöriemme kanssa tien varressa. Joskus on bloggaajalle hankalaa, kun reissukumppani ei jaksa seistä odottelemassa valokuvaamistani tai pysty tulemaan mukaan vaikeasti kuljettaviin museoihin.
Päärakennuksen pihapiirissä oli luhtiaitta, vaunuvaja ja renkitupa.
Pyöräily jatkui kohti Kirkkonummen rautatieasemaa, joka on rakennettu vuosina 1901 - 1903. Sen suunnitteli arkkitehti Bruno Granholm, joka toimi tie- ja vesirakennusten ylihallituksessa asemarakennusten suunnittelijana. Hänen kättensä jälkiä on asemarakennuksissa eri puolilla Suomea. Helsinkiin Granholm suunnitteli kookkaimpiin töihinsä kuuluvan Pasilan konepajan. Nykyään konepaja-alueen kadunnimistössä esiintyvät Bruno Granholmin aukio ja Bruno Granholmin kuja. Myös Helsingin Esplanadinpuistossa oleva Ravintola Kappeli on Granholmin suunnittelema.
Takaisin Masalaan ajelimme Sepankylän kautta ja osa tiestä oli yhtä huonossa kunnossa, kuin edellisen päivän matkallamme Veklahden ja Sepänkylän välillä. Peltomaisemat ympärillä olivat kauniita emmekä olleet ainoita pyöräilijöitä tuohon aikaan. Pari muutakin polkijaa näkyi tien varrella ja yksi pääsi vahingossa samaan kuvaankin kanssani. Onneksi tie Sepänkylästä Masalaan oli paremmassa kunnossa, joten loppumatka reilun 25 kilometrin lenkistä sujui leppoisasti.
Pyörälenkin ja Nopsan kanssa tehdyn iltapäiväkävelyn jälkeen oli mukavaa päästä pesemään hiet pois Majvikin saunassa ja pulahtaa kaikessa rauhassa viileään uima-altaaseen.
Kirkkonummen lomastamme 29.7. - 2.8. voi lukea linkkien takaa
Pyöräretket ovat ihanan rentoja. Teillä oli kiintoisa pääkohde. Tuo museoalue näyttää olevan mukavasti toteutettu ja kiva, kun ainakin osaan rakennuksista pääsi sisälle. Minä olen useamman kerran museossa istunut ja odottanut seuralaistani, itse kun en aina jaksa lukea pitkiä ja runsaita opaskylttejä. Itseäni se odottelu ei kuitenkaan häiritse, kun kiireetön ja joutilas oleminen on myös hyvästä.
VastaaPoistaKiitos Marika, alue ja kylttien tekstit muistuttivat hienosti kaupunkilaiselle, miten maataloissa elettiin aikoinaan. Pitää minunkin tarkentaa, ettei Ilpo tai muut reissukumppanit valita viipymisestäni sellaisissa paikoissa, jotka eivät heitä niin kovasti kiinnosta. Itsestä vain tuntuu siltä, ettei ole mukavaa jättää muita odottelemaan minua blogiharrastukseni takia.
Poista