Kevät ja varsinkin toukokuu on vuoden kauneinta aikaa ja niinpä en ole ollut toukokuussa useinkaan lomamatkalla ulkomailla. Tuli tarkistettua löytyykö blogimerkintöjä tällaisista matkoista ja onhan niitä muutamia: 1977 Tukholma, 1998 Irlanti, 2012 Lontoo ja 2022 Napolinlahti,
Vuonna 1990 on blogissa kaikkiaan 12 merkintää erilaisista matkoista. 19. - 26. toukokuuta olimme Ilpon kanssa kahdestaan Finnmatkojen matkalla Portugalin Albufeirassa. Valokuvat ja muistelut matkasta olivat tallentamatta blogiin ja nyt oli aikaa korjata puute ja lisätä tänne kännykällä otettuja kuvia paperivalokuvista.
Lasten ollessa pieniä lomailimme yleensä yhdessä koko perhe. Jostain syystä lähdimme tuona keväänä matkalle koulujen lukuvuoden aikana, joten Ilpon äiti tuli kotiimme hoitamaan tyttäriä. Muuten he olisivat voineet mennä isovanhempien luokse Töölöön, mutta Milla oli 11-vuotias neljäsluokkalainen ja koulumatka olisi ollut liian pitkä Suutarilaan. Heli oli vielä esikoulussa ja aloitti 7-vuotiaana koulun seuraavana syksynä. Tytöt pääsivät vuoden aikana muille matkoille vaikka Portugali jäi tuolloin kokematta.
Portugalin eteläosa Algarve oli suosittu lomakohde kollegojen keskuudessa ja niinpä mekin päätimme matkustaa sinne ensimmäistä kertaa. Kesällä 1998 menimme uudestaan Portugaliin ja silloin vietimme viikon Algarven Praia Da Rochassa koko perhe.
Wikipedia kertoo Albufeirasta seuraavaa: Se on kaupunki Portugalin eteläosassa Algarven alueella Faron piirissä. Kaupungissa on arviolta 44 164 asukasta (vuonna 2022) ja sen pinta-ala on 140,6 neliökilometriä.
Albufeira on ollut kaupunki vuodesta 1986 lähtien. Se oli aiemmin ennen matkailun kasvua pieni kalastajakylä. Albufeiran ranta on osittain kalliota ja luolia. Nimensä kaupunki on saanut arabian sanasta al-Buħayra, mikä tarkoittaa laguunia. Albufeiran pääelinkeinot ovat matkailu ja kauppa. Suurin osa matkailijoista saapuu Algarveen Faron lentoaseman kautta, jonne on 40 minuutin matka.
Vaikka Albufeira oli vielä uudehko lomakaupunki, niin siellä oli jo monia pieniä hotelleja, ravintoloita ja kauppoja. Lomalaisiakin näyttää olleen runsaasti rannoilla. Oman hotellimme nimi on jäänyt kirjoittamatta muistiin. Muistan vain, että se sijaitsi Boa Vista hotellin lähellä. Hotelli ja siellä ollut huoneemme oli pieni ja vaatimaton, ei parveketta eikä ilmastointia ja yöt olivat kuumia vaikka ikkuna oli auki. Kylpyhuone oli sentään omassa huoneessa. Rakennuksen katolla oli terassi, jossa saattoi ottaa aurinkoa, mutta uima-allasta hotellissa ei ollut. Aamiainen oli vaatimaton ja huomasimme ensimmäisenä aamuna, että englantilaisilla oli mukanaan leikkeitä ja juustoja. Niinpä mekin täydensimme seuraavina aamuina paahtoleipä- ja marmeladiateriaa omilla eväillä.
Ilpo muistaa, että merivesi ei ollut kovin lämmintä ja rannalla oli iso kallio hiekkarannan vieressä. Ollessaan snorklailemassa hän näki vedessä pystyssä kelluvan tumman hahmon, jota luuli kepiksi ja tarttui siihen. Se olikin elävä olento, ehkä ankerias. Eipä ole Ilpo sen jälkeen koskenut meressä pinnan alla kelluviin "keppeihin".
Rannalla ja Albufeiran kaduilla vietetyn ajan lisäksi teimme myös kävelyretkiä kaupungin ulkopuolella oleville kukkuloille ja siellä oleviin pieniin kyliin.
Osallistuimme viikon aikana myös jeeppisafarille, jonka aikana kävimme Ribeira de Quarteira joella. Sen ylittää Ponte Medieval de Paderne ja alueella sijaitsee myös vanha Castelo de Paderne linnoitusraunio.
Tekoäly tiesi kertoa kuvista, että vaikka silta tunnetaan keskiaikaisena siltana niin sen muotoilu on saanut vaikutteita roomalaisesta arkkitehtuurista. Linna rakennettiin 1100-luvulla Almohadien kalifaatin aikana, ja se on yksi harvoista Portugalin linnoista, jotka on rakennettu "taipa"-tekniikalla eli tiivistetystä maasta. Linna sijaitsee strategisesti korkealla paikalla ja sen uskotaan olevan yksi alkuperäisistä linnoista, jotka on kuvattu Portugalin vaakunassa,
Padernessa näimme myös perinteisen pesutuvan, joka koostuu betonisesta altaasta, jossa on kaltevia pintoja pyykin hankaamista varten. Nämä olivat tärkeitä yhteisön sosiaaliselle elämälle.
Tekoaly kertoo, että Alten kylässä näimme Fontesin jokirannan. Se tunnetaan rauhallisena paikkana, jossa voi uida ja rentoutua vuoristovirran varrella. Kylä on kuuluisa perinteisestä arkkitehtuuristaan, valkoisiksi kalkituista rakennuksista ja mukulakivikaduista.
Kotiin lähdettäessä pääsin vielä Faron lentoaseman edessä valokuvaan. Hieman on lentoasema ja sen edessä olevat autot muuttuneet vuosikymmenten kuluessa. Viimeinen kuva Wikipediasta 2026.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti