lauantaina, kesäkuuta 24, 2023

Pohjoisessa autoilua, asumista ja agilityä (osa 2)

Automatkamme jatkui eteläisen Lapin kuntien Simon, Ranuan, Rovaniemen ja Sodankylän kautta Inarin Saariselälle.  Rovaniemellä nautitun lounaan jälkeen ohitimme Pohjoisella Napapiirillä Joulupukin Pajakylän ja sen jälkeen laajoja suoalueita, kuten oli ollut jo Simossa ja Ranualla. E75-tie kulki myös Porttipahdan tekojärveltä etelään lähtevän joen varrella Vajusen kohdilla. Tuntureita rupesi näkymään vasta lähempänä  Vuotsoa.





Porttipahdan tekojärven rannalla joimme kupit kahvia ja söimme räiskäleet lakkahillon, jäätelön ja kermavaahdon kera Zippi & suhaus kahvilassa.






Perille Saariselän Santa´s Hotel Tunturiin saavuimme torstaina 8.6.2023 puoli kuuden tienoissa.  Majapaikaksi se oli valikoitunut siksi, että Yöttömän yön agilitykilpailujen pitopaikaksi Inarin kunnassa toimiva Pohjois-Lapin koirakerho ry oli saanut perinteiseen tapaan hotellin tapahtumatorin ja hotelli tarjosi kisaajille majoitusta erikoishintaan. Asuimme Paraspaikka-huoneistosiivessä, jossa  käytössämme oli yhden makuuhuoneen huoneisto.  Siihen kuului makuuhuoneen ja olohuoneen lisäksi minikeittiö sekä wc, kylpyhuone ja sauna.  Siirsimme majoitusviikkomme ajaksi makuuhuoneesta toisen vuoteen olohuoneeseen,  jossa Päivikki nukkui koiriensa kanssa ja me nukuimme Nopsan kanssa makuuhuoneessa.






Huonehintaan kuului aamiainen ja tarjolla oli muutamia sellaisia tuotteita, joita ei ole muualla aamiaisbuffetissa ollut. Esimerkiksi veripalttuun en ole aikaisemmin törmännyt hotelliaamiaisella.  Kurkkasin pataan ja siellä oli mustan makkaran näköisiä paloja eikä uunipellillä tehtyä veripalttua,  kuten olen aikaisemmin nähnyt.



Herkullisia erilaisuuksia olivat poro- ja savulohitahna, katkarapuskagen ja sienisalaatti, joita oli mukava syödä tumman leivän päällä tavallisempien päällysten sijaan. Erilaisten leipien ja sämpylöiden tarjonta oli myös runsasta.  Karjalanpiirakoiden puuttumista hieman ihmettelin, sillä olihan hotellissa paljon ulkomaalaisia asiakkaita.  Eivät piirakat ole lappilaista ruokaa, mutta suomalaista kuitenkin.



Aamiaisravintolassa oli myös mahdollisuus paistaa itse vohveleita ja tätä käytin toki hyväksi. Olin muutamana aamuna noutanut haarukan ja veitsen vohvelin syömiseksi ravintolan toisesta päädystä, kunnes ehdotin, että vohveleiden paistopisteen viereen tuotaisiin lautasten lisäksi myös ruokailuvälineet ja niinpä ne olivat siinä seuraavina aamuina.  Aina kannattaa tehdä parannusehdotuksia.  



Majoituimme hotellissa kaikkiaan viikon 8. - 15.6.2023, joista agilityn kisapäiviä olivat pe, la ja su.  Minä tein päätöksen olla kisaamatta jo toukokuussa, koska halusin varmistaa, että nivelrikkoinen oikea polveni kestää kävelyn eikä kipeydy liikaa juoksemisesta, kuten olen havainnut, että tapahtuu.

Päivikki kilpaili molempien koiriensa kanssa.  Nixin kanssa hän voitti kuudesta kisasta kolme ja voitti täten Saariselkä Cupin, jonka palkintona oli viiden vuorokauden majoitus Santas´s Hotelli Tunturissa. 


Nopsakin pääsi valokuvaan kisajärjestäjän kivassa valokuvauspisteessä. 



2 kommenttia:

  1. Kiinnostuin kyllä tuosta aamiaisesta. En nimittäin muista todellakaan veripalttua itsekään nähneeni missään. Siinä jo melkein pelkästään hyvä syy yöpymiseen. Ja en kyllä muista nähneeni aamiaisella myöskään poro- ja savulohitahnaa, katkarapuskagenia enkä edes sienisalaattia, vaikka jälkimmäinen ei tosin suurinta herkkuani olekaan, koska en pidä sipulista, jota siinä lähes aina on. Sienistä sen sijaan pidän. Joka tapauksessa menee kyllä paikka muistiin!

    VastaaPoista
  2. Aamiaistarjoilut poikkesivat todella tavanomaisesta tuossa hotellissa ja nämä aamiaiset ansaitsisivat paikan mahdollisessa aiheeseen liittyvässä blogihaasteessa.

    VastaaPoista