perjantaina, kesäkuuta 30, 2023

Iisakkipään polku Saariselällä koirien kanssa (osa 5)

Iisakkipään polulle Urho Kekkosen kansallispuistossa lähdimme Päivikin ja koirien kanssa maanantaina 12.6.2023, kun Saariselän yöttömän yön agilitykilpailut oli viikonlopun aikana kisattu.  Mukaan kävelylenkille tuli kisojen yhtenä tuomarina toiminut Anne, jonka lento etelään lähti vasta alkuillasta.


 

Polun reittikartta ja kuvaus löytyvät Metsähallituksen Luontoon.fi sivuilta.  Polun voi kiertää kolmen tai seitsemän kilometrin pituisena.  Me lisäsimme loppuun vielä pätkän Aurorapolkua, joka onkin reitin alussa yhteinen Iisakkipään polun kanssa.  Kuljimme kaikkaan noin 8,5 km ja viivyimme matkalla nelisen tuntia hitaasti kiiruhtaen luonnonihmeitä katsellen. 




Ihmettelimme matkan alussa pieniä papanoita. Olimmehan nähneet Saariselän keskustassa hotellimme ja agilitykisapaikan lähellä poron kikkareita, jotka olivat lähes 5 cm halkaisijaltaan ja useampi kikkare saattoi olla kiinni toisissaan. Nämä olivat kuin kahvin papuja, vajaan yhden sentin kokoisia.  Samaa tavaraa olivat, vahvistui tieto kysymällä kotijoukoilta. Tunturissa oli ehkä talvipapanoita ja keskustassa pehmeämpää kesäjätettä.


Lenkin alkuosa oli ollut leveä kunnostettu soratie, joka oli yhteinen Aurorapolun kanssa.  Vähitellen polku kapeni ja maa-ainesta oli kulunut pois kivien ja juurien ympäriltä.


Polku oli merkitty hyvin noin 10 x 10 cm kokoisilla opastekylteillä, joten ilman kompassia ja karttaa selviää mainosti. Luntakin nähtiin vielä muutamassa painanteessa.






Seppo Leinosen selkeiden opastetaulujen avulla koitimme erottaa tunturikoivut ja vaivaiskoivut toisistaan. Valokuvissa taitaa olla vain tunturikoivuja.



Kasvienkin nimet selvisivät  kännykkäkuvaaja luontokuvajille Sepon opastetaulujen avulla.


Uuvana

Sielikkö

Iisakkipään 454 metriä meren pinnan yläpuolella olevalta huipulta näkyivät etelässä Nattastunturit, pohjoisessa Kaunispään laskettelurinteet ja retkeilijöiden kokoaman kivikasan vieressä pääsivät koirat ja emännät valokuvaan.




Tunturin huipulta lähdimme laskeutumaan alas kohti Pääsiäiskurua ja Saariselän keskustaa.  Reitin varrella oli paritkin portaat.









Päiväkahvit nautimme polun varrella, sillä onhan eväiden syöminen ulkona luonnossa yksi retkeilyyn liittyvistä mukavista puolista.






Komea kelo pääsi loppumatkasta kuvaan ja koiralenkillä piti myös koirat valokuvata kelon päällä seisomassa.


Nixi ja Niio

Nopsa




Rentukka

Loppumatkasta huomattiin Auroratuvan lähellä lämpömittari, joka kertoi iltapäivän lämpötilan.  Se oli oikein sopiva seniori-ikäisten kaupunkilaisten koiralenkille tuntureilla ja purolaaksoissa.





2 kommenttia:

  1. Iisakkipäänpolku on meille tuttu sekä syksyltä: https://www.matkallamissamilloinkin.com/urho-kekkosen-kansallispuisto-iisakkipaan-polku/ että talvelta: https://www.matkallamissamilloinkin.com/urho-kekkosen-kansallispuisto-iisakkipaan-luontopolku-talvella/ Tykätään paikasta kovasti, hienoja maisemia ja mukava reitti muutenkin.

    VastaaPoista
  2. Löysinkin juttunne syksyn reissulta, kun rupesimme suunnittelemaan Saariselän matkaa ja luin sen uudestaan ennen lähtöämme Lappiin. Syksyn ruskan värit ovat upeita kuvissanne, mutta pidän myös kevään ja alkukesän heleästä vihreydestä.

    VastaaPoista