Toukokuun kirsikankukkia, ruokamatka Persiaan ja matkoja mieleen tuoneita kahvihetkiä

Toukokuun puolivälin tienoissa kukkivat kirsikkapuut kauneimmillaan Helsingin Roihuvuoren kirsikkapuistossa.  Tänä keväänä klenkkasin sinne torstaina 16.5. ja vuosi sitten kävin Roihuvuoressa jo 11.5.2023. Kuvan otin aamulenkillä kävelykumppaneista eli 23.4. kaatumisen seurauksena saadusta Walker ortoosista ja Nopsa-koirastani. Pohjeluun siisti murtuma on lähes kivuton ja parantumassa hyvin.

Kirsikoiden kukinta oli parhaimmillaan ja monenlaista ruokaa, juomaa ja muita herkkuja tarjoavia autoja oli puistossa edellistä vuotta runsaammin. Myyjät olivat kotoisin maailman eri laidoilta, joten samalla tuli koettua makumatka.  Pysähdyin syömään  herkullisen Wotkinsin tuotteista loihditun hampurilaisen, jonka jostakin päin Aasiaa tulleet nuoret miehet valmistivat. Oli päiväkahvien aika ja kysyessäni juomaksi kahvia ohjasivat hampurilasten valmistajat minut kohti naapuriautoa, josta sai brasilialaista pannukahvia

23.5.2024 juhlittiin äitini 100-vuotissyntymäpäivää vaikka hän nukkuikin pois 7,5 vuotta sitten.

Juhlapäivän kunniaksi menimme Ilpon kanssa myöhäiselle lounaalle Eastonin persialaiseen BiBi ravintolaan.  Se tarjoaa makumatkan perinteisiin persialaisiin ruokiin modernilla otteella. Buffet lounas oli esillä kello neljään asti, joten valitsimme syötävät noutopöydästä ja iloksemme kuulimme, että eläkeläiset saivat hinnasta pienen alennuksen. 

 

Useissa ravintoloissa tarjottavien tavanomaisten salaattiainesten lisäksi BiBissä oli tarjolla  mielenkiinoisesti maustettuja riisisekoituksia.  Riisejä oli maustettu sahramin lisäksi erilaisilla yrteillä, marjoilla, hedelmillä ja pähkinöillä. Herkullisia muhennoksia oli tarjolla useampaa lajia myös vegaaneille ja kasvissyöjille ja "sekaaneille" tarjonta olikin tosi runsas.  Kanan, naudan ja lampaanlihan maustajina muhennoksissa oli tuoreita yrttejä, erilaisia papuja, pähkinöitä, tomaattia, munakoisoa, sipuleita ym.  Maukkaampia riisejä tai muhennoksia en ole aikoihin syönyt eikä ruoka ollut liian tulista, kuten joskus on nepalilaisiassa tai intialaisissa ravintoloissa.  Herkkuja saa toki myös annoksina sekä lounasaikaan että iltaisin.  Aterian kanssa oli tarjolla naanleipää ja jälkiruoaksi kahvia, teetä ja leivonnainen mansikkahillon kera.

Illalla muisteltiin mummia vielä tyttärien kanssa kotipihalla omista kevään raparpereista valmistetun  piirakan kanssa.  Guatemalalaisista ja intialaisista pavuista valmistettu kahvi pysyi lämpimänä Viron Viljandista ostetun pressopannun suojan avulla. Kahvi ja piirakka nautittiin 50 vuotta sitten muodissa olleista englantilaisista luuposliiniastoista, jotka oli saatu häälahjaksi äidiltäni ja pihan pöydällä oli ruotsalaisen IKEAn kankaaasta ommeltu pöytäliina. Matkailuteemaa oli siis kahvihetkessäkin. 

Talven viimeisen lumisateen muisto ja suunnitelmia loppuvuodelle

Kevään (toivottavasti) viimeinen lumisade saatiin Pääkaupunkiseudulla tiistaina 23.4.2024. Olimme sopineet etukäteen lähtevämme koirien kanssa lenkille.  Sää ei meitä muuten haitannut kuin siten, että Päivikki ei voinut tulla noutamaan meitä Nopsan kanssa autolla Sipoonkorpeen, koska oli ehtinyt jo vaihdattaa kesärenkaat autoonsa. Niinpä sovimme lenkkimaastoiksi tutut Vetokannaksen - Pitkäkosken maisemat Helsingin ja Vantaan rajalla, jonne pääsimme Nopsan kanssa bussilla ja Päivikki koirineen kävellen.

Luminen maisema oli kaunis ja kevyenliikenteen väylä, jolla talvella oli ollut hiihtolatu oli aurattu, joten ei tarvinnut kahlata paksussa hangessa. Lumikerros tiellä oli vain viitisen senttiä.

Pehmeän lumen alla oli kuitenkin kovaksi pakkautunut ladun pohja, joka ei ollut ehtinyt sulaa vaikka muuten maa oli ollut jo pari viikkoa ilman lumipeitettä. Päivikki liukastui, mutta ei onneksi satuttanut itseään pahasti.  Ehdin sanoa, että nyt pitää kyllä kulkea varovasti kunnes liukastuin nastapohjaisissa nilkkureissani. Otti kyllä aika kipeää ja ylös maasta pääsin Päivikin avulla. Käännyimme takaisin kohti bussipysäkkiä.  Jalka oli arka, mutta kyllä sillä pystyi astumaan.  Bussimatkan jälkeen oli melko kivuliasta kulkea muutaman sadan metrin matka kotiin.

Lueskelin kaikkitietäviä googlen artikkeleita, joissa sanottiin, että jos jalalle pystyy varaamaan niin kyseessä on vain I-tyypin nyrjähdys eikä lääkärikäyntiä tarvita.  Turvotus jalassa ei kuitenkaan helpottanut.  En tosin pitänyt sitä ohjeiden mukaan koholla sydämen yläpuolella ja ehkä hyvä niin, sillä lähdin lopulta lääkäriin turvotuksen takia reilun viikon kuluttua tapaturmasta torstaina 2.5.2024.  Jalalle varaaminen ei juurikaan ottanut kipeää.

Jalka kuvattiin ja löytyi siisti murtuma pohjeluusta. Tulipa todettua, että kannattaa pitää voimassa myös vapaa-ajan tapaturmavakuutus matkavakuutuksen lisäksi, jotta saa nopeasti apua vaivoihinsa ja tässä tapauksessa walker ortoosin jalkaansa 5-6 viikoksi.

Nyt tuli hyvää aikaa ruveta viimeistelemään ja suunnittelemaan loppuvuoden matkoja, koska koiran kanssa harrastaminen ja lenkkeily täytyy supistaa minimiin.  Onneksi lähellä asuu sukulaisia, jotka huolehtivat Nopsan päivittäisistä pidemmistä lenkeistä. 

Pari pientä lähiseuduille suuntautuvaa reissua on pitänyt peruuttaa.  Lammassaareen oli tarkoitus lähteä lintu- ja eväsretkelle juuri ennen vappua ja itse asiassa tänään olisin päässyt Päivikin kanssa Tammisareen, mutta nämä retket piti nyt jättää väliin.

Kesäinen pyöräretki Virossa tuttavapariskunnan kanssa on sovittu tehtäväksi heinäkuussa ja majoitus Eistveren kartanosta on jo varattu. Reissuun lähdemme taas omien polkupyöriemme kanssa ja menemme Tallinnasta junalla Vöhmaan, josta poljemme majapaikkaamme.  Sitä pidämme tukikohtana koko reissun ajan tutustuessamme mm. Pöltsamaan seudun luontoon, historiaan ja moniin kartanoihin.

Syksyn Algerian matka on nyt myös lähempänä toteutumistaan, kun varasin lennot Algeriin ja Oranista takaisin kotiin. Ohjelma on sovittu  Kamelimatkojen Anssin kanssa jo aikaisemmin. Reissun aikana vietämme pari yötä myös Saharan Timimounissa. 

Vuoden lopulle suunnitteilla oleva reissu Väli-Amerikkaan tai Karibialle taitaa sittenkin tapahtua jotenkin muuten kuin risteilemällä. Nyt on suunnitelmissa käynti El Salvadorissa, Hondurasissa ja Belizessä, jossa on maailman toiseksi suurin valliriutta. Honduras ei taida edelleenkään olla kovin turvallinen maa turisteille, mutta hyvä ja riskitön käyntikohde olisi  Copan ja siellä mayarauniot, sillä onhan Meksikon ja Guatemalan mayakohteisiin tutustumisesta kulunut jo lähes 15 vuotta. 

Jos lukijoilla on hyviä vihjeitä tutustumiskohteista suunnitteilla oleviin maihin niin otan mielelläni vastaan. Väli-Amerikasta kertoviin blogijuttuihin on myös tarkoitus tutustua nyt kun aikaa tulee vietettyä kotosalla.