Pakistan, Larkanasta Sukkuriin 2025

Matka Pakistanissa Larkanasta Sukkuriin jatkui mutkitellen.   Kävimme Sulfigar Ali Bhutton perheen hautamausoleumilla, Kot-Dijin muinaisella linnoituksella ja sen läheisessä kylässä sekä Sukkurissa hindutemppeleiden täyttämällä saarella.

Sunnuntai 2.3.2025 aloitettiin käymällä Bhutton suvun hautamausoleumilla.  Pakistanilainen poliitikko Zulfikar Ali Bhutto (1928 - 1979), oli perustamassa Pakistanin kansanpuoluetta.  Hän oli presidenttinä ja pääministerinä 1970-luvulla.  Tytär Benazir Bhutto (1953 - 2007) oli 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun puolivälissä aikoinaan islamilaisten valtioiden nuorin pääministeri ja ensimmäinen siinä asemassa ollut nainen.  Tyttären poika Bilawal Bhutto Zardari (synt. 1988) on nykyään Pakistanin kansanpuolueen puheenjohtaja. 

Zulfikar Ali Bhutto haudattin vuonna 1979 perheen esi-isien hautausmaalle. Vuonna 1993 tytär Benazir Bhutto hyväksyi suunnitelmat mausoleumin rakentamiseksi ja siitä alkoi rakennusvaihe, joka kesti useita vuosia ja keskeytettiin välillä uusien suunnitelmien tekemiseksi.  Rakentamista jatkettiin vuonna 2003, jolloin suunnitelmat sisälsivät viisi kupolia ja neljä iwania, kuten Taj Mahalissa. Iwan on julkisen rakennuksen sisäänkäynnin kehys, joka ulkonee rakennuksen julkisivusta ja on koristeltu hienosti. Rakennus on päällystetty valkoisella marmorilla ja sisätilat on koristeltu upeasti. Mausoleumin sisällä on myös kehystettynä pala kiswah-kangasta, jolla Kaaba on ollut peitettynä Mekassa. (Tulipa opiskeltua pari uutta sanaa.)  Tähän rakennukseen on haudattu useita Bhutton suvun jäseniä hieman vaatimattomampiinkin hautoihin.

Bussin ikkunoiden läpi näkyi paikallista elämää Indusjoen laaksossa. Oli eläimiä ja ihmisiä kulkemassa paikasta toiseen.  Näimme tietöiden tekijöitä alkeellisine työvälineneen.  Mainittakoon kuitenkin, että tiet joilla ajelimme, olivat yleensä hyvässä kunnossa.   Ohitimme myös eri kasvuvaiheissa olevia peltoja ja monenlaista muuta mielenkiintoista.

Tällä kerralla kuittasimme lounaan huoltoasemalta ostetulla kylmällä tai kuumalla juomalla ja erilaisilla paikan päältä ostetuilla tai mukana tuoduilla välipaloilla. Minulla oli mukana Wasa Sandwich näkkileipiä, joiden välissä oli juuston ja yrttien makuista täytettä. Olimme saaneet etukäteen tietää, että ramadanin aikaan emme välttämättä löytäisi joka päivä avoinna olevaa lounasravintolaa matkan varrelta.
 

Huoltoasemilla oli usein käytössämme erittäin siistit wc-tilat, joiden käytön paikallisopas maksoi puolestamme.  Nämä tilat oli merkitty esimerkiksi kylteillä: Comfort plus restrooms, executive washroom, vip showers. Toki joskus oli tyytyminen reikä lattiassa kyykkyvessaan.

Lounaan jälkeen tutustuimme Kot Dijin linnoitukseen.  Se on rakennettu 1700-luvun lopulla saman nimisen kaupungin yläpuolella olevalle kukkulalle.  Linnoitusta ympäröivät korkeat muurit ja sen portissa oli paksut piikit, jotka estivät norsuja murtamasta porttia. Linnoituksessa on kolme puolustustornia, useita tykkejä, suojakäytäviä sekä ammusvarasto, vesisäiliö ja monia muita tarpeellisia tiloja.  Linnoitusalue on kauriin muotoinen kuten Googlen ilmakuvasta näkyy. 

Tässäkin upeassa paikassa olimme ainoat ulkomaalaiset turistit.  Muutama paikallinen kulkija siellä näkyi ja nuoret naiset halusivat ottaa valokuvia kanssamme vaikka olivatkin peittäneet kasvonsa silmiä lukuunottamatta.

Linnoituksen päältä oli hienot näköalat alapuolella olevaan Kot-Dijin asutuskeskukseen ja vieressä sijaitsevalle varhaisharappalaiselle kummulle. 

Varhaisharappalaiselta rauniokummulta näkyi Kot-Dijin linnoitus. Indus-kulttuuri eli Harappa-kulttuuri vallitsi nykyisesä Pakistanissa Indusjoen laaksossa noin 2600 - 1800 eaa. Se oli maailman kolmanneksi vanhin kaupunkisivilisaatio, joka muistutti Mesopotamiaa (Kaksoisvirranmaata) ja faaraoiden Egyptiä. 

Raunioilla riittää tutkittavaa. Kävellessämme sorakasalta näyttävää rinnettä ylös huomasimme, että maassa olikin polttamattoman tiilen jäännöksiä, ruukunsirpaleita ja luunkappaleita.  Aluetta esitellyt oppaamme noukki maasta pyöreän luunkappaleen ja taisi viedä sen tarkemmin tutkittavaksi.

Raunioilta siirryimme pienen matkan päähän hinduvähemmistön asuttamaan kylään, jossa meidät otettiin vastaan heittelemällä päällemme kukkien terälehtiä.  Meidät kutsuttiin sisään yhteen taloista, jossa ihastelimme asunnon värikkäitä tekstiilejä, miesten musiikkiesitystä ja poikien tanssia. Saimme maisteltavaksi hedelmiä ja ostipa yksi matkakumppaneista tuliaiseksi kauniin tilkkutyön.

Poistuessamme kylästä riitti ympärillämme selfieden pyytäjiä.  Sanalla selfie lapset tarkoittivat kaikenlaista valokuvan ottoa.

Täällä taisin huomata ensimmäisen kerran, että poliisit kulkivat perässämme turvanamme. Olin lukenut asiasta ennen matkaa enkä ollut asiasta huolestunut.  Poliiseista ei koidu mitään harmeja, viivästyksiä tai kuluja ryhmille eikä yksin matkustajille.  He vain turvaavat turistien kulkua ja toimivat joskus jopa oppaina, jos yhteinen kieli löytyy.  Poliiseja saa myös valokuvata ja he asettuvat mielellään kuvattaviksi. Toki on kohteliasta kysyä, onko kuvan otto OK.

Hieman Therin kaupungin pohjoispuolella pysähdyimme taateliostoksille.  Tuoreita taateleita oli myynnissä irtotavarana isoissa laatikoissa.  Halusin kuitenkin ostaa hygienisemmiksi luulemiani muovipussiin ja pahvilaatikkoon pakattuja taateleita, joista oli kivi poistettu ja tilalle laitettu manteli. Tein kaupat ja sen jälkeen huomasin, että yksi työntekijöistä pussitti ja punnitsi toisaalla taateleita.  Hän laittoi ne sen jälkeen pahvilaatikkoon ja laatikon kaupan hyllylle.  Se niistä hygienisesti pakatuista taateleista :). 

Ostamani taatelit toin kotiin ja söimme niitä hyvällä ruokahalulla emmekä saanet minkäänlaisia vaivoja.

 

Kaupassa oli tarjolla myös monenlaisia matkamuistoja ja turvaa piti poliisi.

Sukkurin kaupungissa ajoimme Indusjoen pohjoisrantaa pitkin lähelle Sadhu Bela Mandir saarta. Ihailin kauniisti koristeltua venettä ja ehdin jo ajatella, että meidät kuljetetaan sillä saarelle. Meitä ja muutamaa muuta saarelle matkalla ollutta varten tuli kuitenkin rantaan vaatimattomamman näköinen vene, jolla Sadhu Bela Mandir saarelle siirtyminen tapahtui.

Saaari on kuuluisa hindu-temppeleistään, jotka liittyvät sikhiläisyyteen. Saarella on Wikipedian mukaan Pakistanin suurin hindutemppeli ja kahdeksan muuta temppeliä sekä kirjasto, ruokailutilat, puutarha ja asuntoja munkeille sekä ihmisille, jotka haluavat jäädä saarelle hengelliseen pakopaikkaan.  Seuranamme oli tälläkin pienellä retkellä poliisi aseensa kanssa.

Saarikäynnillä katselimme myös tarkasti Indusjoen pintaa, sillä näillä seuduilla viihtyy Indusjoen delfiini.  Se on makean veden delfiinilaji ja Pakistanissa maan kansallinen vesinisäkäs.  Näimme näitä delfiinejä, mutta kuvia en onnistunut saamaan.

Kuuden tienoissa majoituimme Sukkurissa RT Grace Royal Taj Hotelliin, jossa olisi ollut illalla hotellin pihalla tarjolla erittäin monipuolinen buffet-illallinen näin ramadanin alun juhlistamiseksi. Tyydyimme ruokailemaan a la carte ravintolassa enkä edes ottanut yhtään valokuvaa ruoka-annoksestani, joten minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa mitä söin.  Tuttavatkin ihmettelivät kotona matkan jälkeen, miksi Facebookissa ei ollut ruokakuvia ;).

Aamukävely hotellin pihalla sujui turvallisesti poliisin valvovien silmien alla.

Matka jatkui Sukkurista Bahawalpuriin Uch-Sharifin historiallisen kaupungin raunioiden ja hautausmaan sekä Derawarin linnoituksen ja moskeijan kautta.  Osa matkasta kuljettiin upeaa kiinalaisten rakennuttamaa moottoritietä pitkin, mutta kuljettiin myös pienemmillä teillä ihmetellen elämänmenoa. Näistä enemmän seuraavassa postauksessa. 

 

Tämän seitsemän hengen Mandala Travelin Pakistanin kiertomatkan eri kohteista voi lukea linkkien takaa:  (lista täydentyy)

Karachi
Karachista Hyderabadiin
Hyderabadista Bhit Shahin, Sehwānin ja Mohenjo-daron kautta Larkanaan
Larkanasta Sukkuriin
Sukkurista Bahawalpuriin

Bahawalpurista Multaniin  

Multanista Harappan kautta Lahoreen