Lahore on Pakistanin toiseksi suurin kaupunki 14 miljoonaalla asukkaallaan ja se on Punjabin maakunnan pääkaupunki. Se on yksi Pakistanin liberaaleimmista, edistyksellisimmistä ja kosmopoliittisimmista kaupungeista sanottin jossakin. Itselle tuli ensin mieleen, että jos et ehdi Pakistanin reissullasi mennä kuin yhteen paikkaan, mene Lahoreen. Tai ei sittenkään, koko maassa on niin paljon nähtävää, ettei sitä osannut etukäteen kuvitellakaan.
Lahore sijaitsee maan koillisosassa 1200 kilometrin päässä Karachista Pakistanin entisestä pääkaupungista ja 350 kilometrin päässä Islamabadista, nykyisestä pääkaupungista.
Torstaina 6.3.2025 aloitettiin Lahoren historialliseen keskustaan tutustuminen kävelemällä Delhi-portin läpi, joka oli aikoinaan osa kaupungin muureja. Alkuperäisen muurin ja 13 porttia Lahoren kaupungin ympärille rakennutti kolmas moguliajan hallitsija Akbar 1600-luvun puolivälissä. Nykyään portteja on jäljellä kuusi.
Britit hävittivät muureja ja portteja 1800-luvun puolivälissä, mutta tämä porttirakennus pystytettiin uudelleen. Nyttemmin tiloissa on erilaista liiketoimintaa.
Delhi portin lähellä kävimme katsomassa upeaa turkkilaista vuonna 1635 rakennettua Shahi Hammam kylpylää. Kylpylä poistui käytöstä 1700-luvulla ja rakennuksella oli erilaisia käyttötarkoituksia, mutta osia sisustuksesta ja freskoista on säilynyt vaikka rakennusta oli purettu Delhi Gateten jälleenrakentamisen aikana. Aga Khan Trust for Culture aloitti Norjan hallituksen rahoituksella kylpylän entisöintityöt, jotka valmistuivat vuonna 2015. 
Rakennuksesta löytynyttä esineistöä on laitettu esille ja komean pääkupolin freskoja on entisöity. Kylpytiloja on myös kunnostettu, mutta niitä ei enää käytetä vaan rakennus on pelkästään museona.
Lahoressa meitä opasti kaupungin virallinen opas pukeutuneena farkkuihin ja kevyttoppatakkiin kuin missä tahansa maailmalla, mutta hamamin alueella näimme paikallisiin asuihin verhoutunutta museon väkeä.
Vanhankaupungin kujilla kaupankäynti oli vilkasta ja tarjolla oli kaikkea mahdollista, uutta ja vanhaa.
Kapeilta kujilta oli sisäänkäynnit joskus tosi upeidenkin ovien kautta asuntoihin. Näimme eräällä kujalla vihreään asuun pukeutuneen sairaanhoitajan, joka merkitsi oven pieleen tiedon annetusta tai ehkä 8.3.25 annettavasta rokotteesta (BCD - BCG Bacillus Calmette-Guérin).
Seuraava tutustumiskohteemme oli Wazir Khan moskeija, joka oli osa samaa rakennuskokonaisuutta Shahi Hammam kylpylän kanssa. Tätä moskeijaakin on kunnostettu Aga Khan kulttuurirahaston, Punjabin hallituksen sekä Saksan, Norjan ja USA:n avustuksilla.
Moskeijan historiasta kuulimme Lahoren paikallisoppaalta istuen lattialla suomalaisten räsymattojen väritystä muistuttavalla matolla. Moskeijan tilasi myöhemmin Punjabin varakuninkaana ollut herra, joka tunnetaan kuninkaallisesta arvonimestään Wazir Khan. Tämä oli sama mies, joka rakennutti Shahi Hammam kylpylän. Moskeija oli koristeltu sisältä hienoilla freskoilla ja ulkopinnalla oli monimutkaisia persialaistyylisiä Kashi-kari laattoja.
Moskeija ja hammam olivat osa kokonaisuutta, jossa oli aikoinaan kalligrafeille ja kirjansitojille varattuja kauppoja. Moskeija johti kylpylää ja vuokrasi tiloja myös muille kauppialle ja tulot oli tarkoitettu toimimaan lahjoituksena moskeijan ylläpitoon.
Lahoren linnoitus eli Lahore Walled City on muurien ympäröimän vanhan kaupungin pohjoispäässä. Menimme aluelle linnoituksen pääsisäänkäynnin Alamigiri portin läheltä. Itse portti taisi olla suljettu kunnostustöiden takia. Portti on rakennettu 1600-luvun puolivälissä ja kaareva sisäänkäynti on suunniteltu siten, että norsujen vetämä karavaani pääsi kulkemaan sen läpi.
Alamigiri-portin länsipuolella on Hazuri Bagh puisto, jonka keskellä seisoo valkoisesta marmorista valmistettu paviljonki. Sen on rakennuttanut sikhien hallitsija Maharaja Ranjit Singh juhliakseen sitä, että sai Koh-i-Noorin timantin vuonna 1813. Paviljonki valmistui 5 vuotta myöhemmin. Paviljongin takana näkyy kuvassa Badshahin moskeijan sisäänkäynti, jonne menimme myöhemmin.
Lahoren Picture Wall kuvaseinä valmistui 1631-1632. Se on kuuluisa iranilaisen taiteen näyte, jonka sanotaan olevan maailman suurin seinämaalaus. Siinä on 116 mogulihallitsijoiden elämää kuvaavaa mosaiikkikuvaa.
Linnoitusalue on ikäänkuin useassa kerroksessa eli kukkulan päällä. Kuvaseinän vieressä oli mahdollisuus istahtaa sähköauton kyytiin, kuten yksi ryhmästämme teki. Me muut kävelimme ylöspäin muurin vierustan kadulla ylemmälle tasolle Deewan-e-Aamin luo, joka on keisari Shah Jahanin vuosina 1631-1633 rakennuttama 40 pilarin sali. Lahoren viranomaiset ovat kunnostaneet alueen ja se avattiin yleisölle tammikuussa 2024. Rakennuksen pylväikkökäytävässä oli mahdollisuus kuvauttaa itsensä parin sotilaan asuun pukeutuneen miehen kanssa. He pitivät myös pienen puheen, jossa mainitsivat kuvattavan henkilön nimen.
Kävelyierroksemme jatkui kohti Jahangir Quadranglea (nelikulmiota). Sen rakentaminen aloitettiin Jahangirin isän Abkarin hallituskaudella, mutta se valmistui vasta Jahangirin hallitessa 1600-luvun toisella vuosikymmenellä. Akbarin vaikutus näkyy mm. pylväskoristeissa, jotka on veistetty eläinten muotoon.
Rakennuksen eteen pihalle oli suunniteltu mm. allas suihkulähteineen ja istuskelualueita. Me näimme kotkan istuvan rakennuksen räystäällä ja pienen liskon nurmikolla.
Diwan-i-Khaas on marmorirakennus, jossa mogulihallitsijat ottivat vastaan hovimiehiä ja valtion vieraita. Se on myös Wazir Khanin rakennuttama keisari Shah Jahanille 1600-luvun puolivälissä.
Sheesh Mahal eli peilien palatsi on myös Shah Jahanin hallituskaudelta. Marmoripalatsi on koristeltu laadukkaalla peilityöllä ja ulkopuolen pylväissä on yhä nähtävissä osa arvokkaista koristeista. Sali oli varattu keisarillisen perheen ja läheisten avustajien henkilökohtaiseen käyttöön.
Valkoisesta marmorista tehty Naulakha paviljonki oli alkujaan henkilökohtainen kammio, johon oli upotettu jalo- ja puolijalokiviä. Rakennus on nykyään yksi Lahoren tunnistetuimmista nähtävyyksistä ja se on vaikuttanut merkittävien rakennusten suunnitteluun mm. Pakistanin suuslähetystöön Washington DC:ssä USA:ssa.
Ohitimme myös linnoitusalueella olevan "vaatimattoman" moskeijan, jolle en onnistunut löytämään googlen avulla nimeä.
Hathi Paeria eli elefantin portaita pitkin poistuimme linnoitusalueen ylemmältä tasolta. Portaissa on leveät askelmat ja matala nousukorkeus, jotta kuninkaalliset elefantit saattoivat kulkea linnoituksen alaosan ja yläosan välillä.
Ranjit Singhin Samadhi on 1800-luvulta peräisin oleva upea hautamausoleumi Lahoren linnoitusalueen vieressä. Siellä emme käyneet sisällä vaan kuljimme sen ohi .
Badshahin moskeija oli viimeinen tutustumiskohteemme Lahoren keskustassa. Se on rakennettu 1670-luvun alussa linnoituksen länsipuolelle. Se on tärkeä esimerkki suurmogulien ajan arkkitehtuurista. Se on edelleen Pakistanin toiseksi suurin moskeija. Rakennuksen ulkopinta on koristeltu veistetyllä punaisella hiekkakivellä, jossa on marmoriverhoilu. Moskeijaa pidetään yhtenä Pakistanin ikonisimmistä maamerkeistä.
Reiluun 30 kilometrin matkaan varattiin reilusti aikaa, sillä ajoimme Lahoren esikaupunkialueiden läpi puikkelehtivien tuktukien ja mopojen keskellä kapokkipuiden aloittaessa kukintaansa teiden varsilla.
Pakistanin puoleisella rajalla Wagahin kaupungissa oli rajan tuntumassa tietöitä ja aivan rajan lähellä oli pieni ostoskeskus, jossa oli kauppoja ja ravintoloita, joista osa oli kuitenkin kiinni näin ramadanin aikaan. Aivan Intian rajan tuntumassa oltiin rakentamassa Pakistanin puolelle suurempaa katsomoa rajan lipunlaskuseremonian seuraamiseksi. Ei kuitenkaan yhtä suurta kuin Intian puolella on ollut jo pitkään. Istuimme väliaikaisen katsomon puolivälissä sementtipölyn peittämillä tuoleilla.
Kun seremonia on ohi pääsevät katsojat valokuvaamaan esiintyjiä ja jopa kuvaan näiden kanssa. Tulipa tämäkin nähtyä, mutta ei se mielestäni ollut Lahoren tärkein turistinähtävyys. Lahore on tosi upea kaupunki, jossa katsottavaa riittäisi useaksi päiväksi, mutta hyvän yleiskatsauksen saimme mekin kaupungista yhdessä päivässä.
Auringon laskeutuessa ajoimme kohti Lahoren Best Western Premier Hotel Gulbergia, jossa söimme illallisen ja majoituimme tämän toisenkin yön.
Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa kohti maan pääkaupunki Islamabadia käyden myös Hiran Minarissa, joka oli rakennettu aikoinaan riistansuojelualueen paikalle, mutta siitä lisää myöhemmin.
Tämän seitsemän hengen Mandala Travelin Pakistanin kiertomatkan eri kohteista voi lukea linkkien takaa: (lista täydentyy)
Onpa tuo Badshahin moskeija upea! Oliko sinne mahdollista päästä sisälle vai oliko se mahdollista vain miehille vai ei kenellekään ei-muslimeille? Itseäni kiinnostaa käydä tuollaisissa paikoissa myös sisällä ja aina harmittaa, jos se ei ole sallittua. Tuo lipunlaskuseremonia olisi joskus upea nähdä.
VastaaPoistaKiitos Mikko, Badshahin moskeijassa emme tainneet käydä sisällä, koska valokuvia sieltä ei löydy. Olisikohan tuossa vaiheessa ollut jo kiire rajalle? Yleensä pääsimme kyllä sisälle kaikkiin meille esiteltyihin rakennuksiin.
VastaaPoistaPakistanin ja Intian rajamiehet käyttäytyvät seremoniassa, kuten mitkäkin soitimella olevat koiraslinnut. Asutkin ovat sitä mukaa! Varmasti upea kokemus oli kummalla puolella rajaa hyvänsä.
VastaaPoistaKiitos Anssi, hyvä vertaus tuo soitimella olevat koiraslinnut. Samanlaista oli touhu :) .
VastaaPoistaMielenkiintoinen postaus! Ja mäkin jäin ihailemaan tuota Badshahin moskeijaa :) Todella upea!
VastaaPoistaKiitos Eveliina, Badshahin moskeija oli yksi upeista moskeijoista ja mausoleumeista, joita reissun aikana näimme. Nyt kun matkan jälkeen katsoin kuvia sieltä sisältä, niin olisi ollut hienoa, jos olisimme ehtineet nähdä senkin sisäpuolelta. - Kaikkea ei voi yhteen lyhyeen reissuun mahduttaa.
PoistaIhania kuvia. Vitsit, joskus pitää toteuttaa maailmanympärimatka, jolla käyn vain uusissa maissa . Ehdottomasti Pakistan matkareitillä.
VastaaPoistaKiitos Mari, Pakistan kannattaa mahduttaa johonkin reissuun, jos ei maailmanympärimatkaan niin ainakin Aasian kierrokseen.
PoistaTuo rajaseremonia oli kyllä mielenkiintoinen. Mielenkiintoista oli myös havaita miten vaatimaton katsomo oli Pakistanin puolella vs. monikerroksinen rakennelma Intian puolella. Löytyisiköhän Suomesta joku, joka maalaisi pyöräni tuohon malliin, kuin pyörä juttusi alkupään yhdessä kuvassa :-)
VastaaPoistaKiitos Pirkko, rajaseremonia melkeinpä nauratti minua. Samanlaista marssimista ja kovaäänistä käskynjakoa olimme jo nähneet Karachissa Muhammed Ali Jinnahin hautamausoleumin sisällä, tosin pienemmässä mittakaavassa.
VastaaPoistaRajalla on Pakistaninkin puolelle tulossa isompi ja varmaan myös entistä komeampi katsomo. Se mietitytti, että saadaanko katsomo yhtä täyteen väkeä kuin Intian puolella oli. Nyt oli Pakistanin katsomossa ihmisiä muutama sata ja Intian puolella useita tuhansia, ei kuitenkaan 25 000 kuten katsomoon mahtuisi.
Polkupyörät, rekat, bussit ja traktorit olivat tosiaan Pakistanissa upeasti koristeltuja ja taisivat olla omistajien omin kätösin tehty. Ehkä täälläkään ei auta muu, kuin ryhtyä itse puuhaan :).
Mielenkiintoisen näköinen reissu! Jäin pohtimaan tuota rokotteen kirjoitusta ovenpielessä, että meillä terveystietoja ei voisi noin julkisesti jättää esiin :)
VastaaPoistaKiitos Sarianne, reissu oli tosi mielenkiintoinen kuten myös paikallinen versio "neuvolakortista" ovenpielessä.
VastaaPoistaTodella mielenkiintoinen matka hauskoine käänteineen kuten vaikka tuo rajaseremonia. Tai tuo rokotteen kirjoittaminen seinään. Pakistan vaikuttaa kiinnostavalta, voisin kuvitella joskus vierailevani siellä.
VastaaPoistaOlipas mielenkiintoisia paikkoja jälleen kerran. Ja tuo seremonia myös vaikka mainitsetkin, ettei se ollut paras nähtävyys. Varmasti ihan jännä silti nähdä. Onko noilla vartijoiden päähineillä joku tarkoitus tai tarina? Ne näyttävät hauskoilta.
VastaaPoista