Keskiviikko 8.8.2007
Lähdimme aamulla AM:n matkalle Montenegron Budvaan. Finnairin lomalento laskeutui Tivatiin, josta oli 30 minuutin bussimatka Budvaan ja Beciciin, jossa hotellimme Tara sijaitsi rannan tuntumassa. Hotelli oli suoraan kuin sosialismin ajoilta, mutta tuntuipahan tutulta muutamien Romanian, Bulgarian ja entisen Jugoslavian matkojen jälkeen.
Huoneemme ei ollut vielä vapaana saavuttuamme hotelliin, joten menimme lounaalle hotellin buffet-ravintolaan, hinta 4,- eur / henkilö. Lounaan jälkeen saimme huoneemme. Ikkunasta oli mukava näkymä vuorille.
Huoneeseen kuului pieni parveke.
Huoneen kalustuksena oli parisänky ja erillinen kolmas vuode sekä pöytätaso, jolla TV ja sen alla jääkaappi / minibaaari.
Huone oli aivan OK, mutta pientä nuhjuisuutta oli havaittavissa. Mm. kokolattimatosta tehty reunalista repsotti eteisessä irtonaisena koko viikon.
Alkuillasta meidät tultiin hakemaan bussilla infotilaisuuteen Budvan rannalle ravintola Jadraniin. Infon jälkeen kävelimme rantakadulla. Sieltä löytyi tuttuja ravintolaketjuja (jäi tosin kokeilematta) ja jäätelökauppoja oli tasaisin väliajoin (tuli kokeiltua).
Rannalla oli myös lukuisia pikaruokaravintoloita oikeitten ravintoloitten lomassa.
Illalliselle palasimme omaan hotelliimme ja söimme matkan hintaan sisältyvän puolihoitoaterian buffet pöydästä. Ruokalajit olivat melkein samoja kuin päivällä lounasaikaan, mutta ruuhka oli eri luokkaa.
Torstai 9.8.
Osallistuimme AM retkelle kauneinta Montenegroa, esitehinta 45,- euroa sisältäen pari välipalaa. Ajoimme Kotorinlahden rantaa pitkin ...
.. ja ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Perastin kylä. Siirryimme veneeseen, jolla ajoimme Gospa od Skrpjelan saarelle. Se on alkuperäisen luostarisaaren viereen rakennettu tekosaari.
Saarella on kirkko ja museo.
Palasimme bussilla Kotoriin.
Kiertelimme vanhankaupungin kujilla...
.. ja lounaaksi söimme hampurilaisen (2 paksua vaalean leivän palaa ja pihvi) sekä salaattia.
Matka jatkui bussilla serpentiinitietä Lovcen vuoristoalueelle.
Pysähdyimme pieneen kylään nauttimaan ilmakuivattua kinkkua, paikallista juustoa ja leipää sekä viiniä ja vettä.
Seuraava pysähdys oli näköalaravintolassa, jossa saimme maistaa munkkeja & juustoa ja kastella niitä hunajaan. Juomina viini / cocis. Kirkkalla ilmalla olisi näköala ollut Skadarjärvelle ja Albanian puolelle asti.
Paluumatkalla näimme Budvan uudesta kuvakulmasta.
Illallisen söimme taas hotellissa, mutta nyt tuntui, että se sai olla viimeistä kertaa.
Perjantai 10.8.
Päivä valkeni sateisen yön jälkeen harmaana. Päätimme lähteä Budvan keskustaan. Ikkunamme alta kulkevat minijunat olivat jo kovin täysiä matkalla Budvaan ja niinpä valitsimme junan, joka meni ensin pari kilometriä pohjoiseen ja sieltä uudestaan hotellimme ohi Budvaan.
Rannat olivat vielä tyhjiä...
.. ja vettä lainehti rantakadulla niin, että ihmiset kulkivat välillä aitamuurien päällä.
Kävimme torilla ja kauppahallissa ja ostimme mm. kuivattuja marjoja ja hedelmiä tuliaisiksi kotiin.
Kiertelimme myös Budvan vanhassa kaupungissa...
.. ja käväisimme myös linja-autoasemalla kysymässä olisiko reittibussilla mahdollista lähteä käymään Albaniassa, mutta ei ollut. Lounaaaksi nautimme hotellissa voileipiä ja teetä. Illalliselle lähdimme Jadran ravintolaan. Ilpo otti annoksen "parasta" kalaa, perunat olivat kylmiä. Minä otin simpukoita punakastikkeessa ja salaattiannos oli yhteinen molemmille. Jälkiruoksi otimme letut ja jäätelöä, juomana mineraalivesi, Ilallisen hinta 45,- eur, josta saimme 10 % suomalaisalennusta. Kävelimme rantatietä hotelliimme ja pysähdyimme kahville matkan varrelle.
Lauantai 11.8.
Aamiaiselle menimme vasta klo puoli yhdeksän ja suurin ruuhka oli ohi. Aamiaisen jälkeen lähdimme läheiseen Prznoon taksilla, jonka kuljettaja haukkui Ahtisaarta Hitleriksi, amerikkalaisten ystäväksi ja sanoi hänen saaneen Kosovon neuvotteluista 40,- milj. USA:n dollaria.
Przno näytti vihättävältä kylältä majataloineen ja uimarantoineen.
Kävelimme kohti Milocet rantoja. Kuningattaren ranta tuli ensin vastaan. Se oli aivan tyhjä ja hetken kuluttua joku vartija juoksi luoksemme ja sanoi, ettei täällä saa olla. Sinne odotettiin jotakin valtiovieraita.
Viereinen lahdenpoukama oli Kuninkaitten ranta. Se oli myös käytännöllisesti katsoen tyhjä ja vartijoitten vartioima. Yritimme kysyä voimmeko vain pulahtaa snorklailemaan ja jatkaa sitten matkaa, mutta ei onnistunut. Lopulta maksoimme yhteensä 25,- eur mahdollisuudesta mennä rannalle ja sillä saimme 2 muovista rantalavitsaa, pöydän ja aurinkovarjon. Tullessamme oli rannalla 4 varjoa ja pois lähtiessä 8, joten aika rauhassa saimme olla verrattuna Budvan rantoihin.
Muutaman tunnin rantaoleilun ja snorklailun välissä kävelin vielä seuraavan niemen ympäri kuvaamaan Sveti Stefanin hotellisaarta, jonne ei enää kuulemma pääse kuin hotellin omat asukkaat.
Lähtiessämme pois Milocet rannoilta pysähtyi kohdallemme taksi, jossa oli kyydissä pikkupoika. Kuljettaja tarjosi kyytiä hotelliimme 10:llä eurolla, tarjosimme 8,- ja saimme kyydin.
Illalla emme jaksaneet lähteä Budvaan vaan tyydyimme hotellin kauheaan puolihoitoillalliseen.
Sunnuntai 12.8.
Teimme päiväretken Albaniaan Skadarin kaupunkiin. Kuvittelin etukäteen, että retkelle pääsee hyvinkin helposti, mutta osoittautui ettei monikaan matkatoimisto tee Albanian retkiä. Kompas travelilla olisi ollut, mutta torstaina eli samana päivänä kuin AM:n kauneinta Montenegroa retki tehtiin. Tutkin hotellimme kaikki matkanjärjestäjien hotellikirjat ja huomasin, että Neckermann tekee hollantilaisille retken sunnuntaina. Soitin oppaalle ja kysyin pääsemmekö mukaan. Lopulta osoittautui, että retkiporukka oli hyvinkin kansainvälistä. Opastukset olivat hollanniksi, saksaksi, ranskaksi ja englanniksi.
Retkelle lähdettiin Tara-hotellimme viereisen Iberostar Bellevuen edestä klo 8. Hinta oli 45,- eur / henkilö. Väkeä lähti 2 bussillista.
Pysähdyimme ensimmäisen kerran noin tunnin ajon jälkeen ennen Barin kaupunkia ja seuraavan kerran heti rajan jälkeen matkamuistokaupan ja kahvilan kohdalla.
Skadarissa ohjelmaan kuului kävelykierros keskustassa. Uusi ja vanha rakennuskanta on sulassa sovussa keskenään.
Kävelykierroksen jälkeen menimme lounaalle Legenda-ravintolaan.
Otimme annokset, joista toiseen kuului 2 lehtipihviä ja ranskalaiset perunat, toiseen forelli ja ranskalaiset perunat. Yheisesti otimme lisää perunoita, salaattia, mineraalivettä ja lopuksi kahvit. Lasku 31,- euroa + tippi.
Lounaan jälkeen oli kuljetus pikkubussilla linnavuorelle, jonne oli vielä kävelyä. Sieltä oli upeat näköalat ympäröivään Albaniaan ja Skadar järven yli Montenegron puolelle.
Mielenkiintoisen retkipäivän jälkeen olimme takaisin hotellilla klo 19:n jälkeen.
Maanantai 13.8.
Aamupäivällä vietimme pari tuntia hotellin rannalla. Ainakin jokaisella Becin alueen hotellilla näytti olevan oma merkitty rantakaistaleensa, jonne pääsi vain näyttämällä hotellikortin. Sisäänpääsymaksua ei ollut eikä puinen auringonottolavitsa + aurinkovarjokaan maksaneet mitään. Rannalla kulki hedelmä-, piirakka- ja pitsikauppiaita.
Rannan Budvan puoleisessa reunassa oli jännä kaapelirata/vesihiihtosysteemi, jossa pystyi hiihtelemään kerralla kymmenkunta ihmistä ilman moottoriveneiden aiheuttamaa melua.
Illalla kävimme syömässä keskustassa Fisherman´s pub nimisessä ravintolassa. 2 annosta broilerinleikkeitä, 2 annosta ranskalaisia perunoita, 1 shopska salatti, 1 vesi, 1 olut maksoivat 19,20 + tippi 1,80. Pistäydyin myös nettikahvilassa 10 min 2,- euroa.
Auringonlasku värjäsi vastapäiset vuoret kauniin punaisiksi.
Tiistai 14.8.
Aamupäivällä kävelimme tunnelin läpi Becicin puolelta Budvan puolelle uimaan ja sorklailemaan. Niemen kärjen toisella puolella oli "yksityinen" ranta, jonka sisäänpääsymaksu oli 1,- euro/henkilö ja kansituolisen vuokra oli 2,- euroa/kpl. Ranta oli vielä yhdeksän jälkeen melko tyhjä, mutta täyttyi vähitellen. Snorklatessa näkyi monenlaisia kaloja, mutta kyllä täälläkin pohja oli jo melko likainen.
Muutaman tunnin lekottelun jälkeen rantatuolilla tai vedessä, palasimme hotelliin päiväunille. Alkuillasta kävelin keskustaan tuliaisostoksille ja silloin näyttivät rannat jo oikeastaan epämiellyttäviltä.
Budvan rantakaduilla on vieri vieressä tivolilaitteita, ravintoloita, myyntikojuja ym. ja nyt ymmärrän mitä jollakin keskustelupalstalla Budvan vertaaminen Linnanmäkeen tarkoitti.
Viimeisen montenegrolaisen illallisen nautimme samannimisessä ravintolassa kuin oli paikallinen olut(en vain muista nimeä). Annokset olivat herkullisia ja jopa minulle liian suuria. :)
Keskiviikko 15.8.
Viimeiset valokuvat hotellihuoneen ikkunasta. Näkymä vuorille oli oikeastaan mukavampi kuin olisi ollutkaan merelle.
Tivatin lentoasema Kotorin lahden varrella on pieni, mutta kohtuullisen toimiva, jos vain turvatarkastuspisteitä olisi ollut auki enemmän kuin yksi.
Suomenlahdella näkyi lentokoneen ikkunasta vallitettavasti valtavia levälauttoja ja ikkunasta on aina yhtä mielenkiintoista katsella maahan ja miettiä, mikähän paikka alhaalla näkyy. Olisikohan tämä Vuosaarta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti