Varasimme toukokuussa Nuuksion kansallispuistosta käyttöömme Tikankolo nimisen kämpän pariksi vuorokaudeksi. Olen viettänyt kämpällä yhden yön 14 vuotta sitten Nuuksion kansallispuiston perustamisjuhlan yhteydessä. Rantamaisemat ja polut kämpälle ovat hiukan muuttuneet. Rantaan ja teiden varsille on kasvanut nuoria puita ja viimeinen 500 metrin polku parkkipaikalle johtavalta tieltä on kunnostettu kivi-/soramurskeella. Kämpän pihapiiriin on rakennettu myös uusi sauna pari vuotta sitten. Saarilampi oli ennallaan vailla muita rakennuksia rannoillaan.
Toni haki meidät Ilpon ja koirien (Ruska ja Metka) kanssa kotoa ja auttoi laukkujen kantamisessa kämpälle. Koirat nauttivat pihapiirin tutkimisesta ja auringossa makoilusta kiinnitettyinä pitkiin "naruihin". Koirien pitää olla kytkettyinä kansallispuistossa ja nämä "rottakoirat" olisivat kyllä lähteneetkin hiirien, lintujen yms. perään, jos olisivat olleet vapaina.
Ilpo kokeili snorklaamista lammessa, mutta vesi taisi olla liian humuspitoista, jotta mitään olisi näkynyt. Koirat olisivat ehkä menneet myös uimaan, mutta niiden olisi ollut hankalaa nousta ylös kallioiselle rannalle, joten joutuivat tyytymään rannalta katseluun.
Lämmitimme illalla saunan ja kävimme pariin kertaan uimassa. Iltapalaksi nautimme nuotiolla paistetut makkarat.
Aamu valkeni hiukan harmaana, mutta päätimme silti lähteä kävelemään lähiympäristöön. Tämän kesän "jokapaikan kengät" eli crocs jäljitelmä puutarhakengät osoittautuivat oivalliksiksi metsäkengiksikin. Ei haitannut vaikka välillä kuljimme kosteikoissa, jalat toki kastuivat, mutta kuivuivat myös nopeasti.
Käväisimme Metsähallituksen edustuskämpän pihalla Valklammen rannalla. Täällä juhlittiin aikanaan kansallispuiston perustamista.
Aidassa on pieni tulitikkuaskin kokoinen kyltti, jota monetkaan eivät ilmeisesti huomaa, sillä pihalle pöllähti kolme eri seuruetta mitään puhumatta ennen kuin laitoimme portin pieleen pahvisen kyltin, jossa luki VARATTU 15. - 17.7. Eräs rouva kertoi, että pihan nuotiopaikalla käydään useinkin, jos kukaan ei ole varannut kämppää.
Kävelyretken jälkeen nautimme gourmet lounaan. Mukana oli valmiiksi kotona uunissa paistettuja broilerin fileitä, nuotiolla keitettyä pastaa, pestokastiketta sekä tomaatteja ja sipulia. Koirat joutuivat tyytymään vieressä katseluun.
Tien pientareet kasvavat nykyään vesaikkoa ja Tikankolon kämpälle saapuvan polun varteen on rakennettu aita pihapiirin rauhoittamiseksi.
Aidassa on pieni tulitikkuaskin kokoinen kyltti, jota monetkaan eivät ilmeisesti huomaa, sillä pihalle pöllähti kolme eri seuruetta mitään puhumatta ennen kuin laitoimme portin pieleen pahvisen kyltin, jossa luki VARATTU 15. - 17.7. Eräs rouva kertoi, että pihan nuotiopaikalla käydään useinkin, jos kukaan ei ole varannut kämppää.
Otin kampän takapuolelta kuvan koska huomasin, että se on rakennettu isojen kivien päälle ja hirsiä on muotoiltu, jotta tönö pysyy tukevasti ja ilmavasti paikoillaan. Koirat olisivat menneet kämpän alle hiirijahtiin tosi mielellään ja illalla niiden olikin vaikea rauhoittua nukkumaan, koska mieli teki haistella nurkissa hiirten jälkiä.
Kävelyretken jälkeen nautimme gourmet lounaan. Mukana oli valmiiksi kotona uunissa paistettuja broilerin fileitä, nuotiolla keitettyä pastaa, pestokastiketta sekä tomaatteja ja sipulia. Koirat joutuivat tyytymään vieressä katseluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti