Vuosaarenhuipun virkistysalue ja luontopolut on rakennettu entisen Vuosaaren kaatopaikan päälle ja virallisia avajaisia vietettiin reilu vuosi sitten 2.9.2021.
Vuosaaren kaatopaikka oli toiminnassa vuosina 1966 - 1988, jolloin alueelle tuotiin sen ajan tapaan käsittelemätöntä jätettä. 1980-luvun alussa sinne saatiin viemäröinti ja kaasunkeräysjärjestelmää on rakennettu 1990-luvulta lähtien. Tätä toimintaa on tarpeen jatkaa tulevaisuudessakin. 1990 - 2005 alueelle tuotiin rakennustyömailta yli jäänyttä maata ja Vuosaaren sataman rakentamisesta jääneet ylijäämämaat kohottivat huipun korkeimmillaan näköalapaikalla 65 metriin. Uutta Helsinkiä sivustolla kerrotaan, että Vuosaarenhuippu on
ollut kiertotalouden pioneerihanke. Kunnostuksessa on hyödynnetty lähialueiden
rakentamisen kaivumaita ja purkubetonia ja sillä saavutettiin suuria säästöjä,
jolla katettiin kunnostuksesta aiheutuneet kustannukset. Myös polttoainesäästöt olivat huomattavat, kun maa-aineksia ei ollut tarpeen kuljettaa kaupungin ulkopuolelle.
Maa-aineksen kasaamisessa alueelle on ollut päämääränä luoda ainutlaatuinen viheralue, jolla viihtyvät sekä ihmiset että eläimet. Avoalueen esikuvina toimivat Jurmon harjusaaren katajanummet ja Lapin tunturimaisemat. Paikkaa muokattaessa valittiin tarkasti käytettävät maa-ainekset ja ne vietiin sopiviin paikkoihin. Näin luotiin edellytykset monipuolisille elinympäristöille. Paikalle on tuotu erilaisia kivilajeja ohikulkijoiden ihailtavaksi, mäntykeloja petolintujen pysähdyspaikoiksi, kiviröykkiöitä pesä- ja piilopaikoiksi, kantoja hyönteishotelleiksi ja lahottajien ravinnoksi. Tämän idean sai Helsingin kaupungin luontotarhuri Jukka Tolonen 1990-luvulla ja apuna toimi maaperäasiantuntija Pirjo Laulumaa. Vuosaarenhuipun tarinan voi lukea linkin takaa. Tervetuloa Vuosaarenhuipulle! esite kertoo lisää.
Vuosaarenhuipun virkistysalueen pinta-ala on kaikkiaan 95 hehtaaria ja siellä on kaksi opastauluin varustettua luontopolkua: Jukan jäljillä ja Pirjon poluilla.
Me lähdimme ystävättären ja koirien kanssa autolla kohti Vuosaarta. Googlen navigaattori ohjasi meidät Niinisaarentien alkupäähän Sudenkuopan viheralueen pohjoispuolella olevalle pysäköintipaikalle, joka näkyy Googlen karttaan merkittynä. Varsinainen eteläisen sisäänkäynnin pysäköintipaikka on lähellä Satamakaarta.
 |
| Kuvakaappaus Googlen kartasta |
 |
| Kuvakaappaus Vihreätsylit / Vuosaaren huippu kartasta |
Hiukan ihmettelimme, kun kauniina aurinkoisena syyspäivänä pysäköintialueella oli vain muutama auto, mutta nyt selvisi Vihreätsylit sivustolta, että alueen varsinainen pysäköintipaikka on Satamakaaren lähellä.
Lähdimme kulkemaan melko suoraan kohti pohjoista. Pienellä matkalla kiinnitti huomiota soratietä tummempi tien pinta. Siinä oli taidettu käyttää maanrakennusaineena entisen Vuosaaren kivihiilivoimalan kivihiilituhkaa.
Kuljimme tälläkin koiralenkillä ohi entisen Vuosaaren kalkkilouhoksen, joka on täyttynyt vedellä. Tästä kerroin enemmän Mustavuoren lenkin postauksessa.
Muutaman kymmenen metrin päässä lammesta on grafittein koristeltuja betoniseiniä. En onnistunut löytämään tietoja siitä, liittyivätkö rakennelmat Kalkkilouhokseen vai mihin.
Aloimme vähitellen lähestyä rakennettua virkistysaluetta, jonka niittyjen laidalle on tuotu kauniita kiviä monipuolistamaan maisemaa.
Infotaulun luota lähdimme kulkemaan kohti luonnonkivistä koottua keinotekoista solaa, joka näkyy opaskartassa sinisenä numerona yksi (1).
Ohitimme Lasipalatsin salavan kannon. Alkuperäinen isoriippasalava istutettiin vuonna 1830 Mannerheimintien ja Salomonkadun risteykseen, mutta se tuhoutui myrskyssä syksyllä 2003. Puusta oli onneksi otettu pistokkaita ja vuonna 2011 taimi istutettiin alkuperäiselle paikalleen Helsingin keskustaan.
Ennen solaa ohitime myös ryhmän ikäisiämme kiikarein, kaukoputkin ja kameroin varustettuja luonnontarkkailijoita. Emme jääneet juttusille, mutta kotona Ilpo arveli, että olivat varmaan seuraamassa kotkien muuttoa.
Luonnonkivistä ladottu keinotekoinen sola on yli kolme
metriä korkea. Eteläinen, varjoon jäävä seinämä on viileä ja varjossa viihtyvät
saniaiset ja korkeat kasvit. Paahteisellä pohjoisen puolella kasvillisuus on
niukempaa ja matalaa.
Vuosaarenhuipun korkeimmalla paikalla on jalkojen alla puhtaiden ylijäämämaiden maantäyttöalue. Näkymät lokakuun viimeistä edellisellä viikolla olivat vielä kauniisti ruskan värjäämät.
Lähdimme kulkemaan jyrkkää rinnettä alas laskeutumista helpottavia portaita pitkin kohti harjua jäljittelevää paahdeympäristöä. Harjujäljitelmään on tehty kolme kerrosta, alimpana suuria kivenlohkareita, niiden päällä karkeaa soraa ja ylimpänä kiviä ja hiekkaa.
Rinteen alaosan rakentaminen valmistui vuonna 2009 ja sinne on kasvanut rehevä lehto. Saniaislehdon pohjalla on usein tuuletonta vaikka muualla merituuli puhaltaa.
Vuosaarenhuipun nimikkokasvi voisi olla kanerva. Niitä on istutettu vuosien aikana alueelle tuhansia.
Vihreät sylit / Vuosaarenhuippu-esitteessä rastin 8 kohdalla kerrotaan:
”Vuosaarenhuipun katajien emokasvit on kerätty kasvatukseen Hongiston taimistolle luonnosta eri puolilta Suomea. Lajikkeet edustavat katajan luontaisia muotoja. Maanmyötäinen kataja on nimetty Vuosaarenhuippu-lajikkeeksi. Viuhkamaiset katajat on nimetty Lotta Svärdin ja Sven Dufvan mukaan. Suoraan ylöspäin kasvavat katajat ovat lajikkeeltaan Jaakko Ilkka, Sisu ja Urho.”
Paikalle tuodut kelot elävöittävät maisemaa sekä toimivat petolintujen pysähdyspaikkoina ja kivenkoloissa on käärmeille sopisia talvehtimispaikkoja.
Parin tunnin ja noin viiden kilometrin päivälenkki pienen matkan päässä kotinurkilta oli taas mukavaa vaihtelua arkeen. Tuli myös todettua, että kyllä Pääkaupunkiseudullakin voi nauttia hienoista luontokokemuksista. Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen UUVIn kokoamalla kartalla on vielä monta tutustumista odottavaa kohdetta.
Tästä luontopolusta olen aiemminkin kuullut, mutta ei olla vielä käyty. Kotopuolessakin riittää paljon luontopolkuja, niin harvoin vain niiden vuoksi tulee Helsinkiin lähdettyä. Kuitenkin joskus tulee muun syyn vuoksi käytyä, niin tämä voisi olla kätevää yhdistää siihen! Kivalta paikalta kuulostaa!
VastaaPoistaHei Mikko, Vuosaarenhuipun luontopolku on mielenkiintoinen, koska se on perustettu kaatopaikan päälle. Siellä voi näin paikkakuntalaisena käydä kerran - pari vuodessa katsomassa alueen kehittymistä. Ulkopaikkakuntalaisille, hienoja luontokohteita nähneille se ei ole vielä mikään ihmeellinen alue.
VastaaPoistaVuosaaressa on kyllä monipuolista alkuperäistäkin luontoa, jos Helsingin reissulla haluaa käydä katsomassa sellaista.