keskiviikkona, marraskuuta 27, 2024

Väli-Amerikka


Parin viikon Väli-Amerikan kierros on ylittänyt puolivälin ja odotukset.  Olemme reissun viimeisessä meille uudessa maassa Belizen Hopkinsissa. Matkaohjelman suunnittelin niin, että reissun jälkeen voidaan sanoa käyneemme kaikissa Väli-Amerikan mantereen maissa ja varasin lennot itse. Majoituksiin, ohjelmiin ja auto- sekä venekuljetuksiin pyysin ja sain apua Matka-Agentit toimistossa työskentelevältä agility-tutulta.

Aloitimme matkan lentämällä 11 tuntia TUI:n suorilla tilauslennoilla Helsingistä Cancuniin, jossa vietimme yhden yön. Lentoaseman passintarkastuksessa oli vastassa sellainen ruuhka, jota en ole aikaisemmin nähnyt.

Seuraavana aamuna ruuhkat olivat vain muisto ja matkamuistomyymälässä pääsi Meksikon tunnelmaan.

Varsinaiset matkapäiväkirjat kirjoitan kotona läppärillä, mutta tässä muutama kuva ja sana kustakin kohteesta.



Meksikosta lensimme Panama Cityyn, jossa tutustuimme espanjalaisten 1500-luvalla perustaman Panama Viejon nyt jo tuhoutuneeseen alueeseen sekä Panaman kanavaan ja pitihän cocisfanin käydä juomassa cocista Coca Cola baarissa. Ei pidä unohtaa Bio-museota ym., mutta niistä lisää myöhemmin. 




Sitten lensimme jo vierailtujen Costa Rican ja Nicaraguan yli El Salvadoriin. Myös Meksikossa ja Guatemalassa olemme käyneet kiertomatkalla aikaisemmin. 

El Salvadorissa näimme useamman tulivuoren ja San Salvadorin keskustassa merkittäviä rakennuksia mm. brutaalia arkkitehtuuria edustavan El Rosario kirkon, joka oli sisältä vaikuttavan näköinen kuten myös uusi Kansalliskirjasto ulkoa.  Reissun ensimmäiset Maya- rauniot näimme myös El Salvadorissa.




Hondurasin tunnettuun Maya-kaupunkiin mentiin autolla Guatemalan kautta. Päätutustumiskohde oli Copanin Maya-rauniot, mutta oli jouluun valmistautuva pieni kaupunki muutenkin käynnin arvoinen.




Guatemalan upeiden, mutta sateesta harmaiden maisemien ympäröiminä ajoimme ruuhkaisia teitä pitkin pieneen satamakaupunki Puerto Barriosiin jännittäen ehditäänkö perille kello kahdeksi, jolloin viimeinen vene Belizen Punta Gordaan lähtisi. 

Perille ehdittiin ja hymy oli herkässä istuessamme veneessä ennen tunnin merimatkaa. 




Belizen Punta Gordaan saavuimme iltapäivän viimeisinä valoisina tunteina ja Hopkins Bay hotelliimme pääsimme auringon jo laskeuduttua. 

Ensimmäinen ranta- ja snorklailuloma-aamu valkeni aurinkoisena. On täälläkin Maya-raunioita ja paljon muutakin mielenkiintoista katsottavaa ja koettavaa. Saa nähdä, mitä jaksamme puuhailla viikon aikana.



Lähettänyt klo 4 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , ,

lauantaina, marraskuuta 16, 2024

Hallainvuoren luonnonsuojelualue Helsingissä


Hallainvuori Myllypuron ja Viikki-Latokartanon välissä on yksi Helsingin uusista luonnonsuojeualueista.  Se on perustettu vuonna 2024 ja sen tarkoituksena on suojella komeiden kallioiden ja metsärinteiden muodostama 42 hehtaarin kokonaisuus.  Yhdessä Vanhankaupunginlahden jo perustettujen luonnonsuojelualueiden kanssa se muodostaa lähes 400 hehtaaria suojeltua luontoa, jotka ovat yleisten viheralueiden välityksellä yhteydessä toisiinsa.

Hallainvuori muodostaa tärkeän ekologisen yhteyden Vanhankaupunginlahdelta Kivikkoon ja sieltä Sipoonkorpeen asti.  Yhteys on paikoitellen katkonainen, koska sitä halkovat Kehä 1 ja Porvoonväylä, mutta puistosilta Kivikon ja Hallainvuoren välillä mahdollistaa kuitenkin eläinten kulun meluaidatun Kehä 1:n ylitse.  


Viikin-Kivikon puistosilta kohti etelää eli Viikkiä

Viikin-Kivikon puistosilta kohti pohjoista eli Kivikkoa

Päivittäiselle koiralenkkialueelle on kesän ja alkusyksyn aikana pystytetty luonnonsuojelualueesta kertovia ohjekylttejä karttoineen.  Ihmetyttää, että jopa täällä Suomessa on unohdettu perinteinen käytäntö painaa kartta niin, että pohjoinen on yläreunassa ja tekstit painetaan vaakasuoraan eli ne luetaan lännestä itään.  Karttoihin on sentään painettu pohjoissuuntaa osoittava nuoli.  Osa kartoista on painettu perinteiseen tapaan ja luulisi tämän erilaisuuden sekoittavan entistä enemmän henkilöitä, jotka eivät ole tottuneet lukemaan karttoja.


 
Väärään suntaan painettu kartta, nuoli pohjoiseen osoittaa kartan alalaitaan

Oikeinpäin painettu kartta

Hallainvuoren metsikköön on ilmestynyt sinisiä merkkejä noin 1,5 kilometrin luontopolun opasteiksi. Polulle on rakennettu melkeinpä turhan massiiviset portaat helpottamaan kalliolle kiipeämistä.  Nämä toki suojaavat herkkää luontoa.  Myös yksityiskohdista kertovia opastauluja ja pieniä siltoja on ilmestynyt poluille.









Tämä kallionkolon yli rakennettu pieni silta kaiteineen tuntuu myös turhan jykevältä.  Se saattaa kuitenkin ehkäistä talvella lenkkeilijöiden tapaturmat etteivät astu tyhjän päälle.  Meillekin kävi vuosia sitten niin, että Metka jackrussellinterrieriä ei yht´äkkiä näkynyt perässämme kulkiessamme talvella tämän  paikan ohi. Palasimme katsomaan minne se oli jäänyt ja raukka oli pudonnut pehmeän lumen päälle tuonne vajaan metrin syvyiseen koloon. 

Polkuja risteilee Hallainvuoren monipuolisissa maastoissa.  Toivottavasti uudet merkinnät ohjaavat kulkijoita pysymään näillä reiteillä tai kulkemaan metsikköä kiertävää noin 4 kilometrin kevyenliikenteen väylää, jota pitkin sunnuntaipyöräilijöidenkin on hyvä ajella.  Maastopyöräilijöitä ei valitettavasti saa pysymään pois näiltä herkästi kuluvilta poluilta.









Syyskuun loppupuolen monet erilaiset värit ilahduttivat meitä kulkijoita.







Hallainvuoren korkeimmat kalliot ovat nykyään 50 metriä meren pinnan yläpuolella. Opastaulu kertoo, että jääkauden aikaan täällä oli 2 - 3 km paksu jää, joka höyläsi alustasta kiviainesta ja sekoitti siitä moreenia. Jääkauden lopulla 12000 - 13000 vuotta sitten tässä lainehti Baltian jääjärvi.  Valtavien jäälohkareiden kyydissä paikalle siirtyi rapakivilohkareita jopa 200 kilometrin päästä.  Myöhemmin Hallainvuori oli saari meren rannalla ja muinaisen rannan kiviä on yhä näkyvissä monissa paikoissa. Maan pinta kohosi jäämassojen jälkiltä, meri vetäytyi Vanhankaupunginlahden tienoille ja kasvillisuus valtasi entisen meren pohjan.











Opasteessa kerrotaan, että Hallainvuoren alaosan metsä on eläimille tärkeä suojapaikka, joten täällä on hyvä kulkea vain merkittyjä polkuja pitkin. Koiranomistajalle Hallainvuori on mukava lenkkeilypaikka, sillä siellä ei ole juurikaan tavattu kyitä. 
 
Kehä 1:en pohjoispuolella Kivikossa kyyhavaintoja on tehty runsaasti, mutta sielläkin olen onnistunut kulkemaan koirien kanssa ilman törmäämistä näihin matelijoihin, jotka saattavat olla koirille vaarallisia. Pyörälenkeillä Kivikon kevyenliikenteen väylillä olen nähnyt kyitä muutamia kertoja.

















Kaapelikaivannot Hallainvuoren itäreunalla huolestuttavat alueen asukkaita.  Yksi Helsingin parhaista paikoista sammakoiden tarkkailuun saattoi keväällä 2024 kärsiä korvaamattomia vahintoja vaikka kuivuneeseen ojaan johdettiinkin sitten letkulla vettä muualta.





Kaivuutyöt alkavat olla pelloilla valmiita ja lähestyvät metsän reunaa luonnonsuojelualueella.  Kuinkahan paljon puustoa pitää karsia ihmettelee Nopsakin lenkillään marraskuun puolivälissä.


Alueesta löytyy runsaasti tietoja Helsingin kaupunkiympäristön julkaisusta: Hallainvuoren luonnonsuojelualue, Hoito- ja käyttösuunnitelma vuosille 2022 - 2031


Lähettänyt klo 4 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)