Panaman tasavallan pääkaupunki Panama City oli mielenkiintoisempi käyntikohde kuin etukäteen osasin ajatella. Panama sijaitsee kannaksella, jonka halki kulkeva Panaman kanava yhdistää eteläpuolella olevan Tyynenmeren ja pohjoispuolella Karibianmeren ja Atlantin. Kanava sijaitsee yli miljoonan asukkaan kaupungin länsipuolella. Neljän miljoonan asukkaan tasavallan pinta-ala on 75 420 km2 eli se on Suomen Lappia (92 673 km2) pienempi, mutta siellä on Amazonin jälkeen läntisen pallonpuoliston suurimmat sademetsät.
Kuljimme vastaanottajan perässä pitkillä käytävillä varmaankin toista kilometriä passien tarkastukseen ja matkatavarahihnan luo. Terminaalin ulkopuolelle pääsimme tosi sujuvasti. Siellä meitä oli vastassa auto kuljettajineen sekä englantia puhunut paikallisopas nimeltään Yuri Torres. Hän oli toiminut Aurinkomatkojen asiakkaille Panaman paikallisoppaana silloin, kun Aurinkomatkat vielä lähetti tilauslennoilla asiakkaita Panamaan ja kiertomatkoille lähiseuduille. En tuntenut häntä ennestään, sillä emme olleet työasioissa tekemisissä vaikka olinkin Aurinkomatkojen palveluksessa viimeiset työvuoteni.
Puolen tunnin ja 25 kilometrin matka Panaman vanhaan kaupunkiin Casco Viejoon antoi taksin tummennettujen ikkunoiden läpi alustavan kuvan kaupungista. Siellä oli vilkasliikenteisiä teitä, valtavan korkeita liike- ja asuinrakennuksia ja köyhää slummia, paljon surkeamman näköistä kuin alla olevassa kuvassa. Casco Viejo on kaupungin historiallinen alue, jonka rakennukset edustavat ranskalaista, espanjalaista ja jugend-arkkitehtuuria.
Majoituimme Central Hotel Panamassa, joka on keskellä vanhaa kaupunkia Plaza De La Independencian varrella ja vastapäätä katedraalia, englanninkieliseltä nimeltä Metropolitan Cathedral Basilica of Santa Maria the Ancient. Tämä on sama paikka, jossa Suomen Amazing Race 2024 kilpailijat valmistivat ja myivät maustettuja jäähilekupposia eli raspadoseja jaksossa 10. Reissulta palatessamme oli hauskaa katsoa näitä Panamassa kuvattuja jaksoja, jotka ovat maksutta nähtävissä Ruutu suoratoistopalvelussa 20.12.2025 asti.
Central hotelli on ensimmäinen Panamaan rakennettu hotelli. Se avattiin
vuonna 1874 ja siellä juhlittiin Panaman itsenäistymistä ja eroamista
Kolumbiasta vuonna 1903. Hotellin toisen kerroksen parvekkeella
julkistettiin ensimmäistä kertaa Panaman sini - puna - valkoinen lippu,
joka on edelleen ripustettuna pääoven yläpuolelle toisen kerroksen
parvekkeelle.
Hotelli suljettiin vuonna 2000 ja avattiin täysin uusittuna vuonna 2008. Yksi sisustuksen hienoista yksityiskohdista on Titanic-yhtiön rakentamat portaat, jotka ovat kopio laivan portaista. Hotelli oli 1800-luvulla Panaman korkein rakennus ja siellä oli ensimmäinen hissi koko Keski-Amerikassa.
Huoneemme sijaitsi toisessa kerroksessa ja sieltä oli liukuovi pienelle sisäpihalle, jossa olisi voinut oleskella, jos ilma olisi ollut vähemmän kostea saapumispäivänämme. Myöhemmin oleskelu unohtui muiden kiireiden keskellä.
Casco Viejo on niemellä ja kolmessa suunnassa näkyi meri kadun päässä. Lähdin kulkemaan kohti etelää ja kadun varrelta löytyi pastellivärein ja muraalein maalattuja taloja. Kadun päässä oli lasten leikkipaikka ja näkymä niemeä kiertävälle meren päälle rakennetulle ohitustielle.
Illalla oli tarkoitus syödä vain jotakin pientä kauniisti valaistun hotellimme ravintolassa, mutta eihän hampurilainen ja ranskalaiset ole koskaan pientä ja kevyttä vaikka maustekastikkeina ja juustoina olisikin jotakin paikallista.
Torstai 21.11.2024 aloitettiin ajamalla Panaman kanavan Miraflores sulun vierailijakeskukseen, jossa olimme heti kello kahdeksan jälkeen, kun näköalapaikka oli avattu. Matkalla oppaamme kertoi, että ranskalaiset aloittivat kanavan rakentamisen vuonna 1881 ja kuvittelivat sen olevan yhtä helppoa kuin Suezin kanavan rakentaminen. He eivät ottaneet huomioon, että täällä kanava piti rakentaa keskelle sademetsää eikä hiekkaerämaahan kuten Egyptissä. He joutuivat luopumaan rakentamisesta rahoituksen ja insinööritaidon puutteessa sekä työntekijöiden suurten menehtymislukujen takia. Yli 20 000 työntekijää kuoli malariaan ja keltakuumeeseen.

Saavuimme paikalle sopivasti, kun Tyyneltämereltä kulki kohti Atlantia 4000 auton lastissa ollut Panamax-kokoluokan alus eli suurin, joka kanavaan mahtuu. Laivan molemmilla puolilla on vain 60 cm tilaa. Suluissa laivoja vedetään ja pidetään oikealla etäisyydellä reunoista sähkökäyttöisten harmaiden vetureiden avulla. Näimme kuinka sulku täyttyi noin kymmenessä minuutissa ja neljä veturia auttoivat laivaa liikkumaan.
Vuonna 2008 aloitettiin kanava-alueen laajennus, joka valmistui 2016. Uuden kanavan sulut ovat entistä pidemmät, leveämmät ja syvemmät, joten siellä pystyvät kulkemaan suuremmat laivat. Kanavan käyttömaksut määräytyvät alusten koon mukaan. Opas kertoi hintaesimerkkejä: vanhassa kanavassa 300 000,- USD ja uudessa 600 000,- USD.
Keskustaan palatessamme ohitimme entisiä amerikkalaisten asuinalueita ja sotilastukikohdan rakennuksia, jotka ovat nykyään mm. oppilaitosten käytössä. Tässä vaiheessa opas kertoi, että Panamassa ei ole enää armeijaa. Se lakkautettiin vuonna 1990 ja vahvistettiin yksimielisellä parlamentaalisella äänestyksellä ja perustuslain muutoksella 1994.
Lainaan tähän pätkän Ilpon Facebook-päivityksestä:
”Biomuseossa kävelin käytävää, jossa ohitin 10 miljoonaa
vuotta että hups vaan. 70 miljoonaa vuotta sitten, 60 miljoonaa vuotta sitten
jne. Biomuseo on tieteen ja taiteen huikea
yhdistelmä. Se on Panamalle omistettu luonnonhistoriallinen museo, joka tutkii
biologisen monimuotoisuuden ja kulttuurin välistä suhdetta. Se kertoo tarinan Panaman kannaksen
syntymisestä 3 miljoonaa vuotta sitten ja kuinka kannas yhdisti maanosat ja
jakoi meret muuttaen maailman ikuisesti. Eliölajit vaelsivat Panamalle idästä
ja lännestä. Biomuseo on ihmeellinen tiedon popularisoinnin mestarinäyte,
jos nyt kykenee sitä arvioimaan.”
Biomuseolta jatkoimme Punta Culebra Natur Centeriin. Tämä vierailukeskus on omistettu luonnon tutkimiseen. Siellä on meri- ja sammakkoeläinnäyttelyitä, käytännön tieteellistä toimintaa ja kävelyreittejä upeassa ympäristössä. Kaloja oli sisällä olleiden akvaarioiden lisäksi myös ulkona altaissa. Alueen puissa asusti useita kookkaitakin liskoja ja laiskiaisia. Näiden puiden luona päivystivät puiston työntekijät, mutta lähelle sai mennä rauhallisesti ottamaan valokuvia.
Matkalla takaisin keskustaan ja siellä Kanavamuseoon ohitimme pari kanavaan liittyvää muistomerkkiä. Vuonna 1997 perustettu Panaman kanavan rakentamisesta kertova museo sijaitsee Plaza de Independencian varrella aivan hotellimme vieressä. Rakennus oli alkujaan 1800-luvun loppupuolella Grand Hotel ja muutettiin myöhemmin toimistokäyttöön ja lopulta museoksi.

Museon seinällä on mm. Coca Colan mainos. Olihan Panama vuonna 1906 yksi ensimmäisiä maita USAn ulkopuolella, joissa oli Coca Colan pullotuslaitos. Tätä juomaa tarvittiin virkistämään tuhansia työntekijöitä, jotka oli tuotu rakentamaan Panaman kanavaa.
Kierreltyämme seitsemän tuntia katselemassa Panama Cityn mielenkiintoisia nähtävyyksiä, kiitimme ja vetäydyimme hotelliin lepäämään ja syömään välipalaa.
Lähdin vielä pienelle kävelylle, sillä halusin nähdä Coca Cola ravintolan, josta olin lukenut Matkalla missä milloinkin -blogista. Ravintola on kaupungin vanhin, avattu jo vuonna 1875. Sen alkuperäinen nimi oli Nueve Puertas, joka tarkoittaa yhdeksää ovea. Ravintolan kolmella seinällä on kullakin ollut kolme ovea, joista kahdeksan on nykyään ikkunoita. Ravintolan omistajat olivat pitäneet nimestä Coca Cola ja ottivat sen käyttöön. Siihen aikaan ei ollut tekijänoikeuksia ja myöhemmin Coca Cola-yhtiö hyväksyi nimen ja logon käytön. Tämä on ainoa ravintola maailmassa, joka saa käyttää Coca Cola-nimeä. Pitihän ravintolaan mennä minunkin sisäänkin ja juoda tölkki Coca Colaa.
Matkan varrella sai ihailla kauniita rakennuksia katujen varsilla. Hotellin edessä puistossa oli Raspados-kauppias kärryineen. Ilman Amazing Race 2024-ohjelmaa en olisi saanut tietää mitä kärryistä myydään.
Illalliselle menimme El Nacional ravintolaan hotellin lähellä. Ruokalista oli englanniksi, ruoka oli hyvää ja palvelukin pelasi tutulla kielellä. Pistaasijäätelö täydensi makunautinnon.
Perjantai 22.11.2024, Central hotellin buffet-aamiaisen jälkeen tein vielä pienen kävelyn Av. Centralia pitkin itään meren rantaan. Palatessani hotellille oli kadun kulmassa taas raspados-kauppias, mutta herkku jäi ostamatta.
Tuttu autokuski ja opas Yuri veivät meidät lentoasemalle. Piti vielä otta kuva auton ikkunasta alueesta, jota kesäisten Viron pyöräretkien kaveri taisi tarkoittaa kysyessään Facebook-kommentissa:
"Onko teillä varattu retki Panama Cityn vieressä, lentokentän
lähellä olevalle pienelle luonnonsuojelualueelle? Eläimet ovat tottuneet
poluilla liikkuviin vieraisiin ja mm. aguteja ja nokkakarhuja pääsee näkemään
läheltä." Valitettavasti tännekään emme ehtineet retkelle lyhyen mutta mielenkiintoisen Panaman vierailumme aikana.
Lentokentällä meitä oli heti ovella vastassa virkailija, joka ohjasi meidät lähtöselvitykseen ja passintarkastukseen. Sen jälkeen oli odottamassa komea sähköauto kuljettajineen. Se vei meidät loputtoman pituisia kauppakäytäviä ajellen lähtöportille. Tämä kuului meille varattuun fast track assistance-palveluun.
Panama City oli mukava yllätys ja varsinkin siellä meille järjestetty ohjelma. Instagram tilini tarinoissa on pari videonpätkää Panama Citystä.
Belize 2024 - Hopkins














































