Lähiloma Espoon GLO Hotel Sellossa

Marraskuussa ilmestyi sähköpostiin ja Facebook-seinälle Strawberry-hotelliketjun tarjouksia ja päätimme lähteä juhlistamaan joulukuista 49-vuotis hääpäivää pikaraitiovaunuajelulla, elokuvailtapäivällä, illallisella ja yöpymisellä Leppävaarassa GLO hotel Sellossa.  

Emme saaneet varattua majoitusta ja illallista aivan häidemme vuosipäivän eli Lucian-päivän aikaan, sillä tarjous oli voimassa vain torstaista sunnuntaihin ja niinpä varasimme yön 14. - 15.12.2023.  Myöhemmin kävi ilmi, että poliittista lakkopäivää #PainavaSyy sunniteltiin juuri sille päivälle, jolloin meidän piti matkustaa raitiovaunulla Leppävaaraan.  Lakko toteutui ja julkinen liikenne ei toiminut, mutta onneksi naapurustossa asuva Ilpon veli ehti lähteä viemään meidät hotelliin. 

 

170,- euron tarjous sisälsi kahden henkilön yhden yön majoituksen comfort-huoneessa sekä illalliset 2 x 45,- eur ja aamiaiset 2 x 21,- eur.  Majoituksen osuudeksi jäi vain 38,- eur.  Maksoimme tosin vielä huoneluokan korotuksen 20,- euroa, jolloin saimme hieman tilavamman GLO LUX-huoneen, jossa oli moottoroitu vuode, jollaisessa ei ollakaan aikaisemmin lueskeltu, katseltu TV:tä ja nukuttu. 

 

Huoneemme sijaitsi kahdeksannessa kerroksessa rakennuksen  kulmassa, joten  näkymät ikkunoista olivat idästä etelän kautta länteen.   

 

Huoneen kalustus ja varustus oli hyvin tavanomainen.  Mitään tarpeellista ei puuttunut, mutta eipä siellä ollut mitään erikoistakaan, joka auttaisi muistoissa erottamaan hotellin sadoista muista samankaltaisista hotelleista. Eipä sieltä mitään erikoista oltu lähdetty etsimäänkään. 

 

 

Olimme varanneet liput Finnkino Sellon iltapäivänäytökseen katsomaan Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet elokuvaa.  Se oli jäänyt aikaisemmin katsomatta, mutta hyvää kannatti odottaa, kuten olen jostakin muustakin asiasta sanonut.  Ensi minuuteilta asti hymyilytti näyttelijöiden replikointi Kaurismäen tyyliin, emmekä olleet ainoita, joilta pääsi pieni naurunpyrskähdys joissakin kohdin katselunautintoa.  Elokuvaan valittu musiikki täydensi hienosti juonta. Teatterisalikin oli mukava ja tilaa riitti hyvin vajaalle 20:lle katsojalle, joista suurin osa oli eläkeläisiä. 

 

Pöytävarauksen olimme tehneet GLO Grill Kitchen ravintolaan kuudeksi.  Eipä sielläkään ollut ruuhkaa.  Kolmen ruokalajin menussa oli pääruokavaihtoehtoja kolme erilaista: kalaa, lihaa ja kasviksia.  Paahdettu palsternakkakeitto punajuurilastujen kera oli erinomaista samoin jälkiruokasuklaa, mutta hiillostetusta lohesta puuttui maku.  Onneksi sitä oli risotossa ja yrttivuolukermassa. 

Ravintolaillan aikana tuntui, että olimme kauempanakin matkoilla, sillä kohtelias ja mukava tummaihoinen tarjoilijamme oli kotoisin jostakin Suomen ulkopuolelta ja keskustelu hänen kanssaan käytiin englanniksi.  Olen toisinaan miettinyt, että pitäisikö näiden pääkaupunkiseudulla hyvin yleiseksi tulleiden ulkomaalaisten ravintolatyöntekijöiden kanssa puhua suomea, jotta oppisivat kieltä vai onko heillä edes toiveissa oppia kieltämme, jos haluavat vain nähdä maailmaa ja työskennellä eri puolilla.

 

 

 

 

Illallisen jälkeen oli mukavaa, kun ei tarvinnut lähteä bussilla tai raitiovaunulla kotiin vaan sai ajaa hissillä yläkerroksiin omaan huoneeseen. 

Ravintolan aamiaistarjoilu päättyi jo klo 9:30 ja sehän oli melko aikaisin näin lomalaiselle, joka olisi kerrankin saanut nukkua pidempään, kun ei ollut kiirettä lähteä viemään koiraa aamulenkille.  Ehdimme kuitenkin aamiaiselle ilman herätyskellon soittoa ja saimme vatsamme täyteen.  Tarjonta oli hyvin tavanomaista lähes ilman mitään erikoisherkkuja. Tai olihan siellä sentään inkiväärishotteja ja näin joulun alla joulutorttuja.

 

 

Ikkunan lähellä kiinnitti huomion pöytä, jossa oli pistorasioita ja pöydän päädyssä kuvan ulkopuolella olikin nuori nainen läppärinsä kanssa kenties jo tekemässä töitä.

Tarjottavien tyhjennys tarjotinkärryn kanssa alkoi tasan klo 9:30, joten oli hyvä, että ehdimme paikalle jo puoli tuntia aikaisemmin ja saimme nauttia aamiaisemme rauhassa.  

Ennen huoneen luovutusta kävin vielä ensivisiitillä Kauppakeskus Sellossa katsomassa erosiko se jotenkin muista pääkaupunkiseudun kauppakeskuksista.  Eipä juurikaan eronnut.

Kotimatkalle pääsimme lokakuun loppupuolella liikennöinnin aloittaneella pikaraitiovaunulla, jonka pysäkki oli hotellin kulman takana. 

Raitiovaunussa oli lisäksemme vain muutama muu matkustaja.  Kulkeehan lähes samaa reittiä vielä jonkin aikaa Jokerilinjan bussi 550. Raitiovaunu kulki tasaisesti ja näyttötaululle ilmestyi seuraavan aseman nimi, joka helpottaa sellaisten matkustajien kulkemista joille reitti ei ole tuttu.  

Reitti kulkee ohi mm. Vermon raviradan ja Keskuspuiston Maunulan kohdilla.

Viikin tiedepuiston tutulla pysäkillä Viikin kirjaston vieressä jäimme pois kyydistä ja siirryimme bussiin, jolla pääsimme viimeiset pysäkinvälit kotiin. 

Tuli taas koettua mukava lähiloma - staycation pidemmälle suuntautuvia matkoja odotellessa.

Lähiloma Katajanokalla entisessä vankilassa

Hotelli Katajanokka valikoitui vuoden kolmanneksi lähiloma- eli staycation-kohteeksi Facebookiin ilmestyneen senioritarjouksen johdosta.  Tutkiessani hotellin nettisivuja tarkemmin sieltä löytyi myös Stay & Dine Experience Dining majoituspaketti, joka sisälsi majoituksen ja aamiaisen lisäksi kolmen ruokalajin suositusmenun ravintola Linnankellarissa.  Tein varauksen Lucian päiväksi, sillä sanoimmehan Ilpon kanssa toisillemme "tahdon" 13.12.1974. 

 

Eläkeläisen aamupäivä oli hektinen, sillä koiralenkin jälkeen tosi liukkailla teillä oli kiire jumppaan.  Maanantai on yksi viikon kolmesta jumppa-aamusta.  On hienoa, että Helsingin kaupunki järjestää seniorijumppia eri puolilla kaupunkia ja meillä Viikin Latokartanon liikuntahallissa maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin, joissa kaikissa olen käynyt jo vuosia, jos en ole ollut matkoilla.

Jumpan jälkeisen suihkun ja pakkaamisen viimeistelyn jälkeen oli vietävä Nopsa ruokineen ja muine tarvikkeineen hoitoon Ilpon veljelle ja vaimolleen. Onneksi he asuvat vain muutaman sadan metrin päässä.

 

Sitten tarkistettiin bussiaikataulu ja kiiruhdettiin Myllypuron Metropolia ammattikorkeakoulun koronarokotuspisteeseen, jossa sain kolmannen rokotuksen klo 13.  Ilpo on saanut sen jo aikaisemmin.  Jälleen rokotus sujui niin hienosti, että tuskin tunsin pistosta eikä näin muutaman päivän kuluttua rokotuksesta ole tullut mitään mainittavia jälkioireita.  Kiireiden loputtua istahdettiin metrojunaan ja vaihdettiin keskustassa raitiovaunu neloseen, jolla pääsimme aivan Hotelli Katajanokan eteen.  

Olin varannut meille superior twin huoneen, joka oli tämän valkoiseksi rapatun vuonna 1837 valmistuneen rakennuksen vanhimman osan ylimmässä kerroksessa.  Kuvassa huoneemme numero 403:n ikkunat ovat kaksi keskimmäistä, joissa loistaa valot. Keskimmäisessä kerroksessa on Helsingin toiseksi vanhin kirkko ja tässä osassa rakennusta oli alkujaan myös 12 vankihuonetta ja kaksi vartijoiden huonetta. Ylimmän kerroksen oikeanpuoleiset kaksi pimeää ikkunaa kuuluvat huoneeseen numero 401.  Siinä huoneessa entinen presidentti Risto Ryti vietti puoli vuotta syyskuusta 1945 helmikuuhun 1946 odottaen sotarikosoikeudenkäyntiä, kertoo MTV-uutisten nettisivut.     

Rakennuksen punatiilinen pääosa on vuodelta 1888. Rakennus on toiminut alunperin lääninvankilana ja tutkintavankilana, mutta toiminta päättyi vuonna 2002.  Kunnostustöiden jälkeen hotelli avautui toukokuussa 2007.  Historiasta ja tunnetuista vangeista voivat kiinnostuneet lukea täältä.

 

Huoneemme oli tilava ja vankisellit olivatkin aikanaan puolet nykyisen huoneen koosta, kertoi hotellin edustaja MTV:n jutussa.

 

Minibaarista oli ostettavissa muutama virvoitusjuoma-, olut- tai viinipullo ja kaapin päällä oli vedenkeitin sekä tarjolla jauheita kuumien juomien valmistamiseksi. 

Vaikka huoneemme oli muuten hyvin varusteltu, niin yksi lisätoive kuitenkin löytyi.  Pistorasioita oli vuoteiden lähellä riittämättömästi eli vain yksi.  Tämä oli tarpeen Ilpon CPAP-laitteelle, joten puhelimet oli ladattava muualla.  Onneksi ei ollut syytä laittaa aamuksi herätystä puhelimesta, jolloin puhelimen pitäminen latautumassa vuoteen lähellä olisi ollut suotavaa. 

Kylpyhuoneessa oli ammeen ja suihkujen lisäksi tarjolla pienissä pakkauksissa pesuaineita ja muita tuotteita.  Olin etukäteen lukenut, että näistä kerakäyttöpakkauksista olisi hotellissa luovuttu, mutta näin ei tällä kerralla ollut.  Meillä ei ollut käyttöä muille kuin käsisaippualle.  Mukana oli omat rasvat ja pesuaineet. Pienelle palasaippualle ei ollut alustaa ja sellaista kaipasin.

Suihkun käytössä minulla on ollut aikaisemminkin hotelleissa ongelmia ja niin oli nytkin.  Sain kyllä veden tulemaan käsisuihkuun ja säädettyä veden virtauksen voimakkuutta, mutta lämpötilaa en osannut säätää.  Vesi tuli mielestäni liian kuumana vaikka liikuttelin säädintä molempiin suuntiin.

Hotellin käytävien lattiat oli päällystetty samalla kokolattiamattomateriaalilla kuin huoneetkin ja varsinkin Museoviraston suojelemalla keskikäytävällä vaikutelma oli rauhaton.  Toki ymmärrän, että kuviollinen matto on yleisissä tiloissa käytännöllinen.

Hotellin kirkkosiiven portaikossa on valokuvanäyttely, jonka kuvat on ottanut valokuvaaja Sakari Kiuru Helsingin Kaupunginmuseolle juuri ennen vankilatoiminnan päättymistä. Yllä kuvapari ylimmästä kerroksesta.  Kuvista näkyy, että valaistusta on uusittu, kaiteet on tehty turvallisemmiksi ja kerrosten välillä ollut verkko on poistettu. Alla on kuvia näyttelystä.

 

 

Hotellin pihalla muurien suojassa näytti olevan kasvilavoja, joilla kaiketi kasvatetaan tuotteita Ravintola Linnankellarin käyttöön. Museoviraston suojelemat muurit rajaavat edelleen korttelia.

Rakennuksen vanhimman osan päädyssä näkyvät toisen kerroksen kirkkosalin korkeat ikkunat ja tornin päällä risti.

Pieni kävelylenkki alkuillasta vei ihailemaan Katajanokan rannan vanhoja komeita makasiinirakennuksia ja sieltä edelleen kohti Kauppatoria.

SkyWheel Helsinki oli valaistu näyttävästi.

 

Stora Enson toimitalon eteen on ilmestynyt Flying Cinema elokuvateatteri. 

 

 Allas Sea Pool kylpylässä näytti olevan uimareita vaikka kuvassa heitä ei näykään.

Jääsohjoa oli meren pinnassa edellisen viikon pakkasten jäljiltä ja Pohjois-Esplanadin rakennukset olivat kauniisti valaistuja.  Iltavalaistua kaupungin keskustaa katsellessa tuntui aivan siltä, kuin olisi jossain kauempanakin matkalla.

 

  

Kauppatorin itäpäädyssä tarjosivat säännöllisesti torikauppaa harjoittavat kauppiaat tuotteitaan ja länsipäätyyn olivat levittäytyneet Tuomaan markkinoille tulleet kauppiaat.  Anniskelualue oli rajattu aidoin ja alueen sisäpuolelle kävelemään menneiltä tarkistettiin koronapassit.

 Esplanadin puisto, Kluuvikatu ja Aleksanterinkatu olivat saaneet vanhaan tapaan upeat jouluvalot.

 

  

Senaationtori tuomiokirkkoineen on Helsingin tunnetuin symboli ja yksi suosituimmista turistinähtävyyksistä. Helsingin tuomiokirkon eteen oli kokoonnuttu kuulemaan Lucian-päivän juhlallisuuksiin liittyviä puheita, mutta varsinainen kulkue oli peruutettu koronaviruksen uuden omikron-muunnoksen johdosta.

Palattuani hotelliin näkyi Lucia TV-uutisten kuvassa.

 

Senaatintorin ympäriltä löytyivät 1980-luvulle asti yhteiskunnan peruspilareiden rakennukset: pohjoisessa Tuomiokirkko, idässä Valtioneuvoston päärakennus, etelässä Helsingin pääpoliiiasema ja lännessä Yliopiston päärakennus. Nykyään entisissä poliisiaseman tiloissa on ravintoloita ja muita liiketiloja.

Kävely jatkui takaisin kohti Katajanokkaa ja Uspenskin katedraalia, jossa näin ikäni Helsingissä asuneena en ole vielä koskaan käynyt sisällä. Suunnitelmissa oli käydä siellä tiistaina aamupäivällä, mutta vesisade oli sen verran ikävä, että käynti jäi taas tulevaisuuteen. 

Kuljin hotelliin Luotsikatu 7:n kautta ja otin kuvan rakennuksesta, jossa sijaitsi kesällä 1965 ensimmäinen kesätyöpaikkani Suomen Kuorma-autoliitossa.  Kävimme keväällä työhaastattelussa parin luokkakaverin kanssa Vakuutusyhtiö Kalevassa, mutta en päässyt sinne töihin, koska täytin 14 vasta heinäkuun lopulla. Kuorma-autoliittoon pääsin tsuppariksi eli lähetiksi ja sain palkkaa 250 mk kuukaudessa, joka oli 25 mk enemmän kuin luokkakavereiden palkka vakuutusyhtiössä.  Toimenkuvaani kuului erilaiset pankkikäynnit, tiedotteiden kopioiminen vahaskopiokoneella tai spriikopiokoneella ja kirjeiden viennit eri paikkoihin keskustassa. Yksi tehtävä oli käydä ostamassa lounaseväitä toimiston rouville läheisestä maitokaupasta, jossa maidon lisäksi myytiin leipiä, pullia, voita, juustoa yms.  Eräälle rouvalle piti aina ostaa itkevää mustaleimaista Emmentaljuustoa.

 

Kun menimme illalliselle hotellin Linnankellari ravintolaan, meiltä tarkistettiin ensimmäiseksi koronapassit. Se asia oli tiedossa jo etukäteen, sillä olihan tautitilanne huonontunut jo marraskuussa.  Ravintolassa oli asiakkaita vain parissa muussa pöydässä, joten mahdollista tartuntaa ei ollut syytä pelätä. Se ei ole asia, joka meitä muutenkaan huolettaisi.  

 

Kolmen ruokalajin menun sai valita eri vaihtoehdoista. Pöydälle katettiin alkuruokia varten tyyliin sopivat astiat eli peltiset lautanen ja muki.  Päätimme aloittaa ruokailun "Ongelta tiilenpää" -nimisellä vaihtoehdolla, joka sisälsi kellarin skagenia, hiillostettua siikaa ja tyrnigraavattua lohta. Kaikki olivat tosi maukkaita. 

Pääruoista valitsimme yhden anoksen paistettua siikaa, pikkelöityä raitajuurta, paahdettuja perunoita, punajuurihummusta ja hernekastiketta.

Toiseksi pääruoka-annokseksi tilasimme hiillostettua mukulaselleriä, porkkanapyreetä, paahdettua sipulia ja kotimaisia sieniä. 

Tällä kerralla päätimme kumpikin syödä ensin vain puoli annosta ja vaihtaa sitten lautasia, jotta saimme maistella molempia pääruokia. Tätä emme ole tehneet usein vaikka monesti tulee pyydettyä toisen annoksesta pieni suupala maistiaiseksi.  Valitettavasti täytyy tunnustaa, että siika oli suolatonta tai muuten mautonta ja sama ongelma oli mukulasellerin ja sienten kanssa. 

Jälkiruoat eivät pettäneet ja näinkin heti ensi vilkaisulla menu-lappusesta,  että "Suklainen pako" niminen annos on minua varten.  Siinä oli kellarin vasta paistettua suklaakakkua, jonka sisältä valui lämmin suklaa vaniljakastikkeen,  jäätelön ja marjojen seuraksi.  Ilpo ei ole niin suklaan ystävä ja hänelle tehtiin reilumpi jäätelöannos tuoreiden vadelmien ja pensasmustikoiden kera.

Aterioinnin jälkeen kävimme katsomassa pohjakerroksen tiloja, joista löytyi erilaisia kokoushuoneita. Yhden seinällä oli kuvat Matti Volvo-Markkasesta ja Kerttu Nuortevasta.  Volvo Markkanen teki satoja rikoksia eri Pohjoismaissa ja tuli tunnetuksi siitä, että varasti pakoautokseen melkein aina Volvon. Markkasesta oli jäänyt mieleen, että ennen rikolliselle uralle ajatumistaan hän oli ikään kuin kollegani saman työnantajan palveluksessa, tosin parikymmentä vuotta ennen minua.  Hän ehti työskennellä matkatoimistovirkailijana muun muassa Finnairille ja tästä on maininta Iltalehden jutussa. 

 

Pohjakerroksessa oli jäljellä vanha eristysselli kalteriovineen ja sellin edessä sovitusnuken päällä oli vanhoista elokuvista tutun näköiset vangin housut.

Käytävällä oli myös ovi vanhaan ryhmäselliin, jossa oli kalliolattia eikä sellin korkeus riittänyt tilassa seisomiseen.

Hotellin aamiainen oli hyvin monipuolinen.  Teetä ja kahvia oli saatavissa varmasti jokaisen omaan makuun, samoin erilaisia leipiä ja sämpylöitä, leikkeitä, vihanneksia, hedelmiä, jugurttia, myslejä, siemeniä jne.

Aamiaisen saattoi päättää macaron-leivoksella, palalla rocky road-suklaaherkkua ja korvapuustia.  Neljään osaan leikatut korvapuustin palat hiukan naurattivat, sillä olisihan ollut mahdollista tehdä valmiiksi pieniä puusteja.

Vajaan vuorokauden reissu Katajanokalle virkisti mukavasti joulukuun puolenvälin harmaudessa.  Ilpo sai tilattua kirjastosta Harri Nykäsen ja Jouni Tervon kirjan Nokka - kiven sisällä ja nyt onkin mielenkiintoista tutustua kirjaan, kun paikka on tuttu.