Miksi matkustelen, bloggaan ja luen matkablogeja?

Mieli tekisi lähteä matkalle ja kysyin Ilpolta, miksi hän haluaisi lähteä. Hän haluaisi, ettei aina tarvitsisi keksiä, mitä ruokaa tekee ja minä vastasin, ettei aina tarvitsisi pestä pannuja ja kattiloita, koska ne meillä pestään käsin eikä koneella. Niinpä ehdotin, että ruvetaan käymään etnisissä ravintoloissa tai tilataan ruokaa kotiin. Tämä ajatus toteutettiin kerran tilaamalla burritoja Mamacita-ravintolasta ja sen jälkeen
Ilpo ehdotti: lennetään Tallinnaan muutamaksi päiväksi.  Siellä on ainakin hyvää ruokaa. Niinpä varasimme lennot Tallinnaan, laivamatkan Megastarin Comfort Loungessa kotiin päin ja majoituksen.  Nyt on taas jotakin odotettavaa. 

Miksi matkustelen, on vaikeasti vastattava kysymys.  Lentomatkustamisen ilmastohaitat tiedän varsin hyvin, mutta ulkomaillekin suuntautuvan matkailun työllistävä vaikutus on merkittävä jopa Suomessa, puhumattakaan sisään tulevan matkustuksen merkityksestä monille maille. Matkustelu on mielenterveyden hoitoa, pakoa arjesta ja näin talvella myös pakoa muhkuraisilta ja liukkailta kevyenliikenteenraiteilta, joilla koiralenkkejä on tehtävä ainakin kolme kertaa päivässä. Toisaalta koirat ja harrastaminen niiden kanssa tuovat myös paljon sisältöä elämään, mutta määrittävät myös sen ajan, milloin matkalle voi lähteä.  Usein on tulossa joku mielenkiintoinen koulutustapahtuma tai kilpailu, johon osallistun joko järjestäjänä tai oman koirani kanssa eikä silloin voi tietenkään lähteä matkalle.

Mihin lähtisin ja mitä toivon lomamatkalta? Tätä rupesin miettimään, kun en ole kahteen vuoteen käynyt Ruotsia, Norjaa ja Viroa kauempana.  Aina tekisi mieli päästä näkemään ja kokemaan jotakin uutta, luonnoltaan mielenkiintoisia tai historiallisia kohteita ja uusia kulttuureja.  Snorklailu lämpimissä vesissä ja kotoisista poikkeavien ruokien syöminen ovat myös matkusteluun houkuttelevia tekijöitä. Näihin aikoihin vuotta olemme usein käyneet jossain kauempana, mutta nyt ei tee mieli lähteä koronan takia ainakaan omatoimisesti eikä Välimeri tai Kananriansaaret jostain syystä kiinnosta, vaikka uusia luonto- ja kulttuurikokemuksia sieltäkin löytyisi. 

Koiraharrastuksen eli agilityn myötä olen päässyt matkustelemaan eri puolille Suomea itse kisaten tai kannustaen Heliä, joka kisaa nykyään Nopsa-koirani kanssa ja eri puolille Eurooppaa olemme matkustaneet kannustamaan suomalaisia agilityn MM-kisoissa.  Näitä matkoja on suunnitelmissa tällekin vuodelle.  Virossa on käyty pyörämatkoilla Ilpon ja tuttavapariskunnan kanssa jo kymmenen kertaa ja uutta retkeä suunnitellaan taas ensi kesäksi.

Miksi bloggaan on tullut mietittyä talven aikana muutamaankin kertaan, kun olen lukenut joidenkin bloggareiden mietteitä.  Aloitin Metkaamatkustelua-blogin pitämisen heinäkuussa 2006 omaksi ilokseni matkapäiväkirjojen uudenlaiseksi muodoksi. Marraskuussa 2006 perustin Matkustelua-blogin, johon tein vuosilukuotsikot ja kokosin otsikoiden alle kalentereista ja valokuvista päivämäärätiedot aikaisemmin tekemistäni matkoista.  Tarkoitus on täydentää sinne omille sivuilleen kuvia ja muistiinpanoja kaikista reissuista samaan malliin kuin sain tammikuussa tehtyä valmiiksi vuoden 1992. Vuonna 2010 perustin Metkaamatkustelua.kuvat sivuston, kun minulla oli jostakin syystä vaikeuksia liittää bloggeriin kuvia.  Kuvat sivustolle tallensin muutamina vuosina kuvien lisäksi myös matkakertomuksia, mutta nykyään lisään sinne vain ylimääräiset kuvat ja linkitän ne bloggerin postauksiin.

Bloggaamisen ja kuvien taltioinnin tarkoitus on säilyttää muistoja tekemiltäni matkoilta samoin kuin jotkut edelleen keräävät ja säilyttävät matka- ja sisäänpääsylippuja sekä postikortteja tai valokuvia kansioissa. Kannustan nuoria ehdottomasti jatkamaan kansioiden askartelua ja tai matkablogien ja kuva-arkistojen ylläpitämistä,  sillä vuosikymmenten jälkeen reissut unohtuvat eikä tuhansien tai kymmenien tuhansien digikuvien ja videoiden joukosta ole helppoa etsiä jonkun kauan sitten tehdyn matkan kuvia. Jos tarkoitus ei ole ansaita blogin pitämisellä niin on turha stressata hienosta sisällöstä tai jatkuvasti kasvavista kävijämääristä.  

Ohi menevänä ajatuksena on käynyt mielessä, onko minulla oikeus pitää kaikille avointa blogia, kun en ole suuremmin kiinnostunut kävijämääristä tai blogiyhteistyöstä eri toimijoiden kanssa.  Näin seura- ja ryhmämatkojen tuotantotehtävistä eläkeläiseksi jääneenä ei blogin ole tarkoitus tuoda minulle tuloja vaan mielen virkistystä. Toki lukijoiden kommentit ilahduttavat suuresti enkä panisi pahakseni, jos jostain ilmestyisi joskus kutsu bloggaajamatkalle vaikka se olisikin yhtä täynnä ohjelmaa kuin työvuosien opintomatkat, jolloin aikaa ei aina ollut edes wc-käynnille, jos isännät ja emännät vaihtuivat kesken päivän.

Selfie minusta ja Nopsasta, koska blogissa pitää lukemani mukaan näkyä myös kirjoittajan kuvia :) 

Miksi luen matkablogeja?  Ennen koronaa luin blogeja enimmäkseen silloin kun sunnittelimme omia matkoja.  Blogeista saa hyviä vihjeitä matkojen toteuttamiseen. Tulee sitä seurattua blogit.fi blogilistan matkailublogeja muutenkin ja luettua mielenkiintoisia juttuja sellaisistakin kohteista, jonne tuskin tulee koskaan lähdettyä.  Nykyään on myös hauskaa lähteä nojatuolimatkalle lukemalla muiden tuoreita kokemuksia samoista kohteista, joissa on itse käynyt.  Sitä en ole vielä oppinut, että seuraisin aivan säännöllisesti jonkun bloggaajan blogi- tai instagrampäivityksiä vaikka muutamasta blogista minulle tulee jopa sähköpostiin tieto uusimmasta päivityksestä.  

Yhtä podcastia sentään seuraan ja odotan joka sunnuntai uutta jaksoa.  Se on viimeisimmän pomoni Aurinkomatkojen entisen toimitusjohtajan Tuomo Meretniemen perheen maailmanympäripurjehduksesta kertova Keinuva koti.  Saatan kuunnellessani selailla myös matkan aikana kirjoitettuja kirjoja Matka kotina ja Maailman laidalla ja haaveilen tietysti myös matkustamisesta Tyynellevaltamerelle.