Viron Lahemaan kansallispuistoon polkupyörällä ja Palmsen kartano

Palmsen kartano oli viidennentoista Viron pyöräreissumme tukikohta.  Asuimme kartanon vierastalossa eli entisessä pehtoorin talossa, jonka seinässä luki pääoven puolella Külalistemaja ja puiston puolella Guesthouse.

Lähdimme matkaan  torstaina 21.5.2026 monilta reissuilta tuttuun tapaan ajamalla pyörillä Myllypuroon ja sitten metrolla Ruoholahteen. Metrossa oli hyvin tilaa vaikka olimme liikkeellä arkiaamuna seitsemän jälkeen.  Ilpo poistui painavan sähköpyöränsä kanssa metrovaunusta ensimmäisenä ja kun oli minun vuoroni poistua alkoivat ovet sulkeutua. Nostin jalkani ovien väliin, mutta ne jatkoivat sulkeutumista.  Sain pelastettua jalkani ja metro lähti liikkeelle. Onneksi olimme lähteneet kotoa hyvissä ajoin, joten paniikkia ei tullut vaikka jouduin käväisemään metron kyydissä Lauttasaaressa.  Sieltä palasin Ruoholahden metroasemalla odottaneen Ilpon luo. 

 

Ehdimme hyvin tuttavapariskunnan kanssa sovitulle treffipaikalle kello kahdeksaksi.  

Lähtöselvitys tehtiin samassa paikassa autojen kanssa, kuten aina ennenkin.  Sieltä satamahenkilökunta ohjasi meidät autojen lastauslaiturin viereen, josta pääsimme ajamaan laivalle heti ensimmäisten autojen vanavedessa.

Eckerölinen Finlandia-laivalla oli teline, johon polkupyörät olisi voinut nostaa.  Saimme jättää pyörät seisomaan telineen luo sivulaukkuineen, kun olimme kiinnittäneet ne mustekalakuminauhoilla. Mukaan hyttiin otimme vain pienet reput.  Näin olemme tehneet muillakin laivoilla. 

Tallinnassa ajoimme autojen perässä pois satama-alueelta, ja tuttua reittiä pitkin juna-asemalle.  Ennen junan lähtöä oli vielä aikaa käydä ostamassa eväitä, joita oli mukava syödä etukäteen ostetuilla 1.luokan istumapaikoilla pöydän ääressä.  Polkupyörillekin ostin liput heti puolenyön jälkeen, kun ne tulivat myyntiin 10 vuorokautta ennen matkaa.  Etukäteen voi pyöräpaikkoja ostaa vain neljälle pyörälle vaikka paikkoja junissa on enemmänkin. 

Jäimme Kadrinan seisakkeella pois Narvan suuntaan kulkeneesta junasta. Valmistauduimme poistumiseen hyvissä ajoin irrottaen pyörät kuminauhoilla tehdyistä kiinnityksistä.  Käänsimme etupyörät kohti ovea, josta olimme tulleet junaan ja ihmettelimme, kun siinä seisoi nuori mies "läskipyöränsä"kanssa.  Kun juna pysähtyi, niin ovi aukesi toiselta puolelta.  Ehdimme onneksi kaikki poistua junasta, mutta jäimme ihmettelemään, ettei miekkonen voinut jotenkin kertoa, miltä puolelta ovi aukeaa, koska hän näytti tietävän asian. Tästä opimme sen, että  kannattaa kysyä konduktööriltä miltä puolelta ovet avautuvat sillä seisakkeella, jolla haluaa poistua junasta. Toivottavasti Virossa on vielä tulevaisuudessakin konduktöörejä.    

Pienessä tihkusateessa lähdimme ajamaan Kadrinan hiljaisen keskustan läpi, suoraa ja tasaista tietä pitkin Palmseen. Liikennettä ei juurikaan ollut hyvillä asvaltoiduilla teillä, joissa on leveähköt pientareet. 

Ohitimme Viitnan maisemansuojelualueen, jossa on 7 kilometrin pituinen merkitty luontopolku.  Ihmettelimme hiukan tien laidalla näkyneitä uinti- ja veneilykieltomerkkejä, koska Visit Estonia Viitnan luontopolku -sivuilla nämä harrastukset on kuitenkin mainittu. Kannattaa lukea nettisivut tarkemmin, jos tuonne on lähdössä. 

Viitnassa pysähdyimme 5,- euron seljanka-keittolounaalle.  Menu oli kapakan seinällä vanhaan tuttuun tapaan kirjoitettuna liitutaululle. Sade oli tauonnut, joten söimme lounaan ulkona kookkaan päivänvarjon alla betonista tehdyn karhun katsellessa touhujamme. Pihan perinteinen keinu jäi kokeilematta. 

Võsuperessä Võsu-joella näimme useampia majavien rakentamian patoja, mutta majavat pysyivät piilossa. 

Kolmen tunnin kuluttua Kadrinan seisakkeelta lähdettyämme olimme useiden pysähdysten jälkeen perillä Palmsessa punaseinäisessä sviitissämme.  Tuttavapariskunta sai siniseinäisen sviitin naapurista. Sviitit oli yhdistetty väliovella, joka on mukava lisä esimerkiksi perheille. Meillä ei ollut väliovelle käyttöä, koska rakennuksessa oli myös tilava oleskeluhuone, jossa parina päivänä nautimme iltakahvit / -teet. 

Polkupyörät saimme säilyttää ja ladata yöllä huoneemme ulkopuolella. 

Lahemaan kansallispuistossa sijaitseva Palmsen kartano ja ulkomuseo on Viron ensimmäinen täysin kunnostettu kartanokokonaisuus puistoineen, puutarhoineen ja historiallisine rakennuksineen kertoo Visit Estonia sivut. Pääsin käymään Palmsen kartanon mailla jo vuonna 1981, jolloin sen kunnostamista vasta suunniteltiin.  Siitä reissusta löytyy blogikirjoitus linkin takaa. 

Kartanon kirjoitettu historia alkaa 1510-luvulta, jolloin alue kuului Tallinnan Pyhän Mikaelin nunnaluostarille.  Itsenäinen tila siitä muodostui 1540-luvulla. 

Von Pahlenin suku omisti tilan lähes 250 vuotta (1677-1923).  Päärakennuksen rakennustyöt aloitettiin 1679, mutta Suuri Pohjan sota tuhosi sen.  Kartano rakennettiin uudestaan ja nykyisen ulkoasunsa se sai 1796. Vuonna 1923 rakennus siirtyi Viron valtiolle ja nykysin se toimii museona ja puistokokonaisuutena, joka esittelee perinteistä virolaista kartanokulttuuria. 

Päärakennus edestä..

.. ja takaa

Isabella kahvila ei ollut auki reissumme aikana

Entinen olutpanimo

Palmsen viinatehdas, jossa on nykyään alueen aamiaisravintola ja majoitustiloja


Kasvihuoneen sisäänkäynti


Kasvihuone puutarhan puolelta

Hedelmäpuutarha

Pieni kahvitupa puiston ja lammen laidalla

Kartanomuseossa kävimme sisällä vasta oleskelumme viimeisenä iltapäivänä.  Pääsymaksu sisältyi majoitushintaan.  

Kartanon mailla olevaan luontopolkuun tutustuminen jäi myös viimeiseen alkuiltaan. 

Tiistaina 26.5.2026 lähdimme kotimatkalle klo 6 kohti Kadrinaa, jossa juna Narvasta kohti Tallinnaa pysähtyisi aikataulun mukaan klo 8:43.  Viitnan kohdalla harhauduimme Tallinna-Narva tielle, jossa liikenne oli vilkkaampaa kuin olisi ollut Viitna-Kadrina tiellä. Isot rekat ohittivat meidät, mutta onneksi tie oli hyvä ja piennar leveä. Valokuvia ei kuitenkaan pysähdytty ottamaan tämän tien varrella.  

Aasperen kohdalla pääsimme pois vilkasliikenteiseltä tieltä ja näimme Aasperen kartanon.  Loppumatka Kadrinaan ajettiin rauhallisempia teitä ja pyöräni matkamittarin mukaan matkan pituus oli 32,7 km.  Erinäisten pysähdysten kanssa matka aika oli 2 tuntia 34 minuuttia.  Suuri osa pysähdyksistä johtui siitä, että oikeaa suuntaa jouduttiin tarkistamaan puhelinten kartoilta sen jälkeen, kun oli valittu väärä tie.  Muutama valokuva tuli otettua matkan varrelta.  

Huomioitavaa on, että ystävätär ajelee vaihteettomalla mummonpyörällä, miehellään on sentään vaihdepyörä ja me nautimme Ilpon kanssa ajelusta sähköavusteisilla pyörillä. Kaikki olemme syntyneet 1950-luvulla, joten aivan nuorten pyöräilyreissusta ei ole kyse. 

Kadrinan seisakkeella odottelimme junaa reilut 10 minuuttia, kun se oli myöhässä pari  minuuttia. Junat ovat kulkeneet reissujemme aikana Virossa hyvin täsmällisesti.  Vain parin minuutin myöhästymisiä on tapahtunut vuosien aikana, kuten nytkin. 

Majapaikasta olimme saaneet edellisenä iltana aamiaisrasiat mukaamme. Eväinä oli kaksi hyvin ruokaisaa leipää, päällisinä pari kinkun-, juuston- ja kurkunviipaletta sekä kananmuna ja päärynä.  Teeveden olimme keittäneet huoneen vedenkeittimellä mukanamme olleisiin termospulloihin. Aamiaisen nauttiminen junan 1.luokan pöydän ääressä sujui mainiosti. 

Loppu kotimatka laivalla ja metrolla sujui kommelluksitta.

Omat juttunsa on tulossa pyöräilypäivistä Võsun ja Käsmun suunnille, Sagadin kartanoon ja Altjan vanhaan kalastajakylään, Joaveskin ja Nommeveskin putouksille sekä Muinaistaide Koda-näyttelystä ja Vihulan kartanosta.

Vinkkejä Viroon polkupyörien kanssa laivalla ja junalla matkustaville

sekä pyöräretkemme Virossa alkaen vuodesta 2011.