Linlon saari Kirkkonummella

 

Linlon ulkoilusaari Kirkkonummella sijaitsee Upinniemen ja Porkkalan välissä, reilun 40 kilometrin päässä Helsingistä länteen.  65 hehtaarin suuruinen saari kuuluu pohjoisinta osaa lukuunottamatta  Natura 2000-verkostoon.  Googlen kartassa Linlo näkyy rajattuna punaisella katkoviivalla. 

Linlooseen (hauska taivutusmuoto) eli Linlon saaren pohjoisosaan johtaa esteetön kävelysilta, jonka luiskat ovat melko loivat.  Polku pohjoisimmalle tulipaikalle on rakennettu myös esteettömäksi. Siellä on grillikatos sekä wc, joiden esteettömyydet jäivät tarkistamatta.  Kaikkiaan saarella on neljä wc:tä sekä grillikatosta ja muutama vaatimattomampi tulipaikka penkkeineen. 

Saarella on merkittyjä reittejä, mutta myös lukuisia pienempiä polkuja, joista osa on melko kivikkoisia, juurakkoisia ja kapeita.  Poluilla on korkeuseroja ja joissakin kohdin oli hyvä ottaa tukea puista tai reissukumppanin kädestä kun laskeutui alas jyrkkää kapeaa polkua. 

Arkisena aamupäivänä tapasimme saarella vain kaksi muuta kulkijaa.  Toiselta kysäisimme, onko saarella lupa telttailla.  Se on mahdollista ja saimme jopa vihjeen hyvästä telttailupaikasta.  Saa nähdä löytyykö telttaretkelle aikaa muiden kesän retkien, matkojen ja tyttären koiranhoidon lomassa. 

Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen sivuilla kerrotaan, että "Linlo on monipuolinen retkikohde, johon tutustuessa vierähtää helposti monta tuntia.  Saaren vihreys niin tervalepiköissä kuin kuusikoissa ympäröi kulkijaa, kurjenmiekat kukkivat ja mustikoita riittää suuhun poimittavaksi.  Saarella on kiveä monessa eri muodossa: on korkea näköalakallio, jyrkkiä mereen putoavia kallioita, silokallioita, päälle kaatuvia kallioita ja jääkauden hylkäämiä lohkareita."

 

Me kävimme Päivikki ystävättären ja koirien kanssa Linlossa kesäkuun alussa, kun olimme saaneet vihjeen paikasta koiraharrastustuttaviltamme. Mukana olivat Päivikin espanjanvesikoira Niio ja kromfohrländer Nilla sekä oma roturisteytys kromfohrländerini (villakoira-kromfohrländer) Nopsa.  Tämä risteytys on tehty Suomen Kennelliiton valvomana laajentamaan kromfohrländereiden perimän monimuotoisuutta eikä tarkoitus ole luoda uutta design-rotua.

Reilulla parin tunnin lenkillä kiertelimme vain saaren itäosissa, joten on hyvä syy tehdä sinne uusi retki. Rantavesissä uiskenteli kanadanhanhia ja joutsenia.  Huonosta kuvasta arveli Ilpo, että kivien päällä istuskeli  sinisorsia, tekoäly ehdotti merimetsoja. Olivat mitä olivat, mutta maisemat olivat kauniita.  

Retkieväät nautimme laguunin grillikodan läheisyydessä.  Sen ovat rakentaneet paikalle Linlon veneilijät Kirkkonummen kunnan avustuksella.  Laguuni on erinomainen paikka saapua myös veneellä, koska siellä on  muutama poiju veneiden kiinnittämiseksi ja kalliossa on käteviä rautakoukkuja, joihin voi veneiden lisäksi kiinnittää koiria :).  

Paluumatkan kohti pohjoista grillikatosta, venesatamaa ja parkkipaikkaa teimme Linlon kartan punaista polkua pitkin.

Auton kyydissä matkalla kotiin ihailin perinteisiä suomalaisia maalaismaisemia rakennuksineen ja peltoineen. 

Päivä Tallinnassa laivanlähtöä odotellen

 

Pyöräiltyämme Lahemaan kansallispuiston alueella viisi päivää oli tarkoitus lähteä ajelemaan yksi päivä Tallinnan lähiseudun rannoille ennen laivan lähtöä illalla kohti Helsinkiä.  Valitettavasti tuuli oli sen verran voimakas, että pyöräily ei olisi ollut mukavaa reissukumppaneiden tavallisilla pyörillä.  Meillä on Ilpon kanssa sähköavusteiset pyörät, joten tuuli ei hankaloita pyöräilyä.

Tiistaina 26.5.2026 saavuimme aamukymmenen jälkeen junalla Kadrinasta Tallinnaan. Olimme päättäneet jo junamatkan aikana, että emme lähde ajelemaan kaupungin länsipuolen rannoille vaan ajamme kohti Kadriorgin puistoa. Tallinnan sataman seutu oli taas muuttunut sitten edellisen käyntimme vuosi sitten.  Sataman ja ydinkeskustan välille oli noussut vuonna 2025 Golden Gate toimistorakennus, jonka keskellä oli aukko kävelijöitä varten.  

Tuttuja näkymiä olivat 1700-luvun puolivälissä rakenettu Pyhän Simeonin ja naisprofeetta Hannan puinen kirkko Ahtri- ja Paadi katujen kulmassa sekä Russalka muistomerkki Kadriorgin puistossa lähellä merenrantaa.  Se on pystytetty 1900-luvun alussa edellisen vuosisadan lopussa uponneen panssarilaiva Russalkan miehistön muistoksi. Tuttu on myös Kadriorgin palatsi, jonka Venäjän tsaari Pietari I pystytti hieman yli 300 vuotta sitten vaimolleen Katariina I:lle. Palatsi on italialaisen arkkitehdin suunnittelema ja sen pääsali on Viron sekä koko Pohjois-Euroopan barokkiarkkitehtuurin kauneimpia esimerkkejä.  Palatsissa on Viron taidemuseon ulkomaisen taiteen kokoelma, jossa on esillä Länsi-Euroopan ja Venäjän taidetta 1500 - 1900-luvuilta.  Kesällä 2026 siellä on esillä näyttely Taiteen ja luonnon sinfonia - Serlachiuksen kokoelma. 

Me menimme tuttavapariskunnan kanssa sisään museoon ja Ilpo jäi palatsin ulkopuolelle istumaan puiston penkille polkupyöriemme ja niiden sivulaukuissa olevien matkatavaroiden kanssa. 

Eräässä huoneessa katselimme Ivan Aivazovskin teosta Näkymä Vesuviukselle sekä Rufin Sudkovskyn maalausta Odessan satamalaituri, molemmat ovat vuodelta 1885.  Juttelimme siitä, kuinka olemme olleet näissä molemmissa maisemissa vajaat kymmenen vuotta sitten.  Huoneessa ollut museon virkailija ehdotti, että hän ottaisi valokuvan meistä ja mehän suostuimme kuvattavaksi. 

Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmista pääsivät valokuviin mm. Akseli Gallen-Kallelan maalaus Symposion tai Probleemi vuodelta 1894.  Kuvassa on Gallen-Kallelan lisäksi, Jean Sibelius, Oskar Merikanto ja Robert Kajanus. Hugo Simbergin teos Halla on vuodelta 1895.  Siinä suurikorvainen olento istuu viljakuhilaan päällä ja puhaltaa kylmää huurua ympärilleen. Molemmat teokset ovat tuttuja, kun ovat olleet esillä Ateneumin seinillä. 

Vähemmän tuttu näky kultakehysten sisällä on rintakuva väsyneen näköisestä polkupyöräilijästä (herätys oli aamulla klo 5), jonka ikuisti valokuvaan reissukumppani. 

Museokäynnin jälkeen menimme lounaalle tuttuun Katharinenthal kahvilan puistoon, johon polkupyörät saa mukavasti näköetäisyydelle pöydästä. Ruoka oli maittavaa, Ilpolle lihapullat ja minulle lohikeittoa, mutta niitä sai odottaa 15 minuuttia ja piti itse hakea sisältä sen ajan kuluttua. Kahvilan sisällä hääri vain kaksi nuorta naista ja heillä näytti olevan kovin kiireistä. 

Lounaan jälkeen kierreltiin puistossa.  Ei saatu kutsua iltapäiväkahveille vuonna 1938 valmistuneeseen ja Alar Kotlin suunnittelemaan presidentin linnaan, mutta valokuvan sai sentään ottaa.  

Tallinnan alemman majakan torni näkyi hauskasti Kadriorgin puistoon ja tätä kirkon näköistä rakennusta olisi ollut mukava mennä katsomaan, mutta mukulakivillä päällystetty tie tuntui liian jyrkältä jopa sähköpyörillä ajettavaksi, joten tyydyimme nauttimaan keväisestä iltapäivästä alavammilla mailla.

Ilpo oli löytänyt Googlen kartalta satamasta Pier 4/2 nimisen ravintolan, josta olisi hyvä näköala merelle.  Ravintolan sisäänkäynnin löytämisessä meillä oli ongelmia vaikka se näytti olevan aivan Eckerö Linen autolähtöselvityksen vieressä.  Siellä näimme ensin vain tullialueen ja polkupyörällä ajo kielletty -merkin.  Samasta portista menimme sisään ja ravintolakin löytyi Risteilyterminaalin kanssa samasta rakennuksesta.  Ravintolan ulkopuolella oli laaja terassialue ja rakennuksen katolla oli portaikko maisemien ihailua varten. Ravintolan kotisivut mainostavat, että täältä näkee unohtumattomat auringonlaskut ja henkeäsalpaavat merinäkymät.

Me emme ehtineet nähdä auringonlaskua, koska Eckerö Linen Finlandia laiva lähti kohti Helsinkiä klo 18:30.  Join lasillisen kylmää kolajuomaa, kupillisen kahvia ja söin herkullisen marenkileivonnaisen. Ne olivat mukavat päätökset viidennelletoista pyöräreissulle Virossa. 

Teimme lähtöselvityksen samassa paikassa autojen kanssa ja sitten meidät ohjattiin ns. paalupaikalle odottamaan laivan tyhjentymistä Helsingistä tulevista ajoneuvoista ja pääsimme ensimmäisten autojen kanssa ajamaan laivaan sisään. 

Sinne jäi Tallinna odottamaan ensi kesän pyöräilyreissua ellemme jostain syystä päätä käydä siellä jo ennen sitä. Nähtävää ja koettavaa Tallinnassa ja koko Virossa riittää useampaankin käyntiin vuoden aikana. 

Loppukevään 2026 Viron pyöräreissusta Lahemaan kansallispuistossa on julkaistu jutut

Palmsen kartano ja matkustaminen polkupyörän kanssa metrolla, laivalla ja junalla

Pyöräilypäivä Võsun ja Käsmun suunnilla

Pyöräilypäivä Sagadin kartanoon ja Altjan vanhaan kalastajakylään

Pyöräilypäivä Joaveskin ja Nommeveskin putouksille sekä Kotkan kala-altaille

Tutustuminen Muinaistaide Koda -näyttelyyn ja Vihulan kartanoon

Päivä Tallinnassa laivanlähtöä odotellen

Vinkkejä Viroon polkupyörien kanssa laivalla ja junalla matkustaville

sekä pyöräretkemme Virossa alkaen vuodesta 2011.