Vietnamin pääkaupunki Hanoi oli tämän Indokiinan kiertomatkan viimeinen kohde. Se sijaitsee maan pohjoisosassa ja on Vietnamin toiseksi suurin kaupunki 8,8 miljoonalla asukkaalla. Saavuimme sinne Laosin Luang Prabangista lentäen. Eniten odottamani tutustumiskohde oli junakatu, josta kerron myöhemmin.
Lauantaina 15.11.2025 ajaessamme lentokentältä hotelliin näimme Ho Chi Minhin mausoleumin, joka on valmistunut vuonna 1975 maan entisen presidentin muistoksi. Siellä lepää hänen balsamoitu ruumiinsa. Onnistuin saamaan likaisen bussin ikkunan läpi aikamoisen taidekuvan rakennuksesta, jota emme lyhyen vierailumme aikana nähneet enää uudestaan.
Kaupungin kaduilla ja katukeittiöissä oli vilkas hyörinä kellon lähestyessä ilta yhtätoista. Ajoimme hyvällä paikalla keskustassa sijaitsevaan Silk Path hotelliin. En lähtenyt muutamien matkakumppaneiden kanssa etsimään ruokapaikkaa vaan keitin huoneessa iltateen ja söin koko matkan mukana kulkeneita Wasan Sandwich välipalanäkkileipiä. Totesin jälleen, että oli ollut hyvä idea ottaa mukaan pieniä eväitä siltä varalta, että aikatauluihin tulee myöhästymisiä, kuten nytkin oli tapahtunut.
Sunnuntai 16.11.2025 aloitettiin hotellin runsaalla noutopöytäaamiaisella. Tässä hotellissa Aventura matkatoimiston ryhmä ei ollut ainoa vaan väkeä oli ravintolassa ruuhkaksi asti.
Lähdimme yhdeksän aikoihin suomalaisen matkanjohtajan kanssa kulkemaan kohti Hoan Kiem järveä. Kadut olivat täälläkin täynnä moottoripyöriä, mutta niihin olimme tottuneet jo reissumme aikana. Täällä tuntui olevan enemmän matkamuistomyymälöitä rakennusten pohjakerroksissa kuin aikaisemmissa kohteissa ja kaduilla oli pysähtyneenä sekä kulki polkupyöriensä kanssa runsaasti erilaisia kauppiaita.
Postimyyntikin näyttää maassa kukoistavan. Postitoimiston paketeille oli lisätila otettu kadulta.
Hoan Kiem -järven sanotaan olevan kaupunkilaisten olohuone. Sen rantojen puistokäytävillä oli runsaasti jalankulkijoita, mutta ei kuitenkaan ruuhkaa. Punainen Hucin silta vei saarelle, jolla sijaitsee Ngoc Sonin temppeli. Se on rakennettu vuonna 1865 ja nimi tarkoittaa "paikkaa, jossa aamun auringonvalo lepää". Puistossa oli kauniita portteja, joiden kautta olisi päässyt sillalle ja edelleen saarelle sekä temppeliin, mutta me jatkoimme kulkemista järven rannalla.
Rannalla näkyi nuoria pareja ja lapsia pukeutuneena parhampiinsa ja heistä otettiin valokuvia kaunista taustaa vasten.
Järven toisessa päässä on Tháp Rua eli Kilpikonnatorni pienellä saarella. Saarta on käytetty aluksi kalastuspaikkana ja 1400-luvulla sinne rakennettiin torni keisarin kalatusmahdollisuuksien parantamiseksi. Myöhemmin oli rakennettu temppeli, joka katosi vuosien kuluessa. Vuonna 1886, kun Vietnam oli Ranskan miehittämä, saatiin lupa rakentaa nykyinen torni.
Järven rannan läheisyydessä oli myös mahtipontinen veistos, joka kunnioittaa vietnamilaisten sotilaiden rohkeutta ja uhrauksia. Teksti tarkoittaa "Kuolemaan asti isänmaan puolesta".
Me jatkoimme järven rannalta kolmen naisen porukalla kaupunkiin tutustumista. Toiveena oli löytää kahvila Hanoin erikoisuuden eli vietnamilaisen munakahvin testaamiseksi. Kahviloita oli runsaasti. Usein niihin oli sisäänkäynti kapean porttikäytävän kautta kerrostalon kerroksiin. Monin paikoin näkyi, kuinka kaupungin vanhan keskustan kerrostaloja on rakennettu puiden viereen ja ympärille.
Puhelimen off line kartan avulla löysimme kahvilan, jossa baarinpitäjä Nguyen Van Giang oli keksinyt munakahvin vuonna 1946 maidon puutteen vuoksi. Vahvan phin-suodattimella tehdyn kahvin päälle vatkataan kuumaa, makeaa ja vaahtoavaa seosta, joka on tehty kananmunankeltuaisesta, makeutetusta kondensoidusta maidosta ja vaniljasokerista. Hauska yksityiskohta oli, että kahvi tuotiin tarjolle kupissa, joka oli korkealaitaisen kuumalla vedellä täytetyn lautasen päällä. Näin kahvi pysyi kuumana.
Ilpolle toin tuliaiseksi vietnamilaista kahvia sekä phin-suodattimen.
Matka jatkui väistellen jalkakäytäville pysäköityjä ja kaduilla liikkuvia moottoripyöriä. Suuntana oli junakatu. Se on 850 metriä pitkä kapea kadunpätkä, jota pitkin junat kulkevat useita kertoja päivässä Hanoin rautatieasemalle.
Kävimme kadulla ensimmäisen kerran puoli yhden tienoissa ja matkakumppani otti valokuvan yhden baarinpitäjän muistikirjan sivusta, johon oli kirjoitettu junien aikataulu. Aikatauluja on saaatavissa myös hotelleista. Tämä ranskalaisten vuonna 1902 rakentama radanpätkä on vilkkaassa käytössä. Kun junat eivät kulje niin raiteiden välissä tekevät töitään mm. suutarit ja kauppiaat ja ihmiset käyttävät sitä oikopolkuna kadulta toiselle.
Palasimme kadulle hyvissä ajoin ennen puolta kahta, jolloin seuraava juna kulkisi siellä. Toiveena oli hyvät paikat valokuvaamista varten jostakin baarista. Junan kuljettua ohi, huomasin, että olin ottanut tapahtumasta vain videota, joten blogissa on tyydyttävä sumeisiin kuvakaappauksiin junasta. Olihan se hassu tunne, kun juna kulki ohi niin, että siihen olisi voinut koskea kädellä. Vauhti oli onneksi hyvin hiljainen.
Seuraavaksi lähdimme etsimään kuuluisaa Bun Cha Dac Kim ruokapaikkaa, joka on erikoistunut vietnamilaiseen bun cha ruokalajiin. Dac Kim oli ravintolan ensimmäinen omistaja vuonna 1965 ja ravintola on saanut Michelin suosituksen. Annos sisältää ikäänkuin lihapullia, jotka on tehty rasvaisesta ja vähemmän rasvaisesta porsaanlihasta ja maustettu sipulilla, valkosipulilla sekä kalakastikkeella. Pullat grillataan hiilillä. Lisukkeena on herkullista lientä, nuudeleita ja tuoreita yrttejä.
Ravintola on usein hyvin täynnä. Niin nytkin, kun siellä kävimme. Kiipesimme toiseen kerrokseen ja sieltä järjestettiin meille kolmelle pöydän kulma, jossa mahduimme ruokailemaan. Valitsin kalleimman annoksen. Listalla luki kebab eli lihapullat sekä riisinuudeli ja kaksi kevätrullaa. Hinta oli 120 000 VND eli 4,- euroa.
Istuimme hoitolan tuoleilla reilun tunnin. Minä sain jalkakylvyn ja kovettumia poistettiin sekä kuorinta-aineella että jalkaraspilla. Lopulta nuori mies, jonka luulin olevan noin 14-vuotias poika, siirtyi hieromaan jalkojani. Pojan iän sanottiin olevan 18. Niin tai näin, mutta hyvin hän hieroi ja osui jossakin kohdassa hiukan jumittuneeseen paikkaan ja samalla viereisessä tuolissa istunut reissukumppani otti meistä kuvan. Minä olin jo aikaisemmin ottanut kuvan pojasta hänen luvallaan.
Paljon ehdittiin nähdä ja kokea yhden päivän aikana. Ennen matkalle lähtöä kysyin Aventuran toimistosta, olisiko heillä ehdottaa retkijärjestäjää, jonka avulla voisi lähteä käymään päiväretkellä Halongin lahdella. Retkelle lähtöä ei suositeltu, koska paluumatkan mahdolliset ruuhkat olisivat voineet aiheuttaa sen, että myöhästyisin lennolta takaisin kotiin.
Paljon ehdittiin nähdä ja kokea yhden päivän aikana. Ennen matkalle lähtöä kysyin Aventuran toimistosta, olisiko heillä ehdottaa retkijärjestäjää, jonka avulla voisi lähteä käymään päiväretkellä Halongin lahdella. Retkelle lähtöä ei suositeltu, koska paluumatkan mahdolliset ruuhkat olisivat voineet aiheuttaa sen, että myöhästyisin lennolta takaisin kotiin.
18 hengen ryhmässämme oli kuusi matkustajaa, joille oli varattu myöhäisemmat lennot kotiin, joten he jatkoivat Vietnamiin ja lähimaihin tutustumista omatoimisesti. Ainakin yksi heistä lähti kahden päivän Halongin lahden retkelle. Tämä ei tullut minulle mieleen tarpeeksi aikaisin vaikka tiesinkin sen, että Aventuran matkoille voi ottaa lisäpäiviä alkuun tai loppuun.
Me lähdimme illan pimetessä kohti Hanoin lentokenttää. Siellä oli hyvin rauhallista ja lentokin lähti ajallaan. Istanbulin kentällä tarjottiin aamulla lähtöportilla kohti Helsinkiä mahdollisuutta siirtyä matkustamaan iltapäivän lennolla, jolloin olisi saanut 400,- euron hyvityksen. Kauppoja ei tullut, koska teki mieli päästä kotiin nukkumaan päiväunia sohvalle oma koira kainalossa.
Näin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt kysyä, minkä hintaisen voucherin antavat mahdollista seuraavaa Turkish Airlinesin lentoa varten. Se olisi voinut olla arvoltaan jopa suurempi kuin 400,- euroa. Meillä oli jo silloin Ilpon kanssa suunnitteilla matka Singaporen, Brunein ja Kuola Lumpurin kautta Balille. Kun pääsin kotiin alkoi tulla Black Friday tarjouksia hotelleihin ja niinpä lennot ja majoitus ovat nyt varattuna tammi- helmikuun vaihteeseen omatoimiselle neljän maan kierrokselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti