Indokiinan kierros jatkui Saigonista / Ho Chi Minh Citystä Mekongjoen suistoalueella Haujoen etelärannalle Cân Thón kaupunkiin. Kaupungissa on yli 4 miljoonaa asukasta ja se on niin sanottu Mekongin pääkaupunki, jossa sekoittuu mielenkiintoisesti maaseudun rauha ja kehittyvä kaupunki.
Torstaina 6.11.2025 saavuimme Aventuran ryhmän kanssa iltapäivällä viiden jälkeen Cán Thó Ecolodge majapaikkaan. Se koostuu 12 olkikattoisesta rakennuksesta, joissa on yhteensä 48 tilavaa neljän tähden mukavuuksin varustettua huonetta. Rakentamiseen on käytetty uusiutuvia materiaaleja: paikallista bambua, palmunlehtiä ja punaista tiiltä.
Ecomajapaikassa on myös viihtyisä baari ja ravintola sekä uima-allas ja kylpylähoitoja tarjoavat tilat. Me kävimme heti hikisen matkustuspäivän jälkeen illan hämärtyessä uimassa toisen yksin reissuun lähteneen naishenkilön kanssa. Tämä nuori nainen oli aina valmiina kaikkiin seikkailuihin tai oikeastaan ehdotti niitä itsekin.
Illalliseksi valitsin salaatin, joka oli koottu riisipaperin päälle ja koostui mm. banaaninkukista ja merenelävistä.
Perjantaina 7.11.2025 oli aamiaisella tarjolla aasialaisten herkkujen lisäksi myös kansainvälisen tyylin aamiaistarpeita, munakkaita, jugurttia, hedelmiä yms.
Veneajelulle lähdimme hotellialueen rannasta katsomaan paikallista elämää. Kauppaa käytiin veneestä veneeseen ja aamiainen näytti jossakin veneessä olevan vielä kesken.
Cán Thón keskustaa lähestyttäessä oli rannalla valtava Vincom Plaza rakennus. Se on nettisivujensa mukaan eloisa ostoskeskus, joka tarjoaa nautinnollisen kokemuksen sekä paikallisille että vierailijoille. Se ylpeilee monipuolisilla valikoimilla kansainvälisiä ja paikallisia kauppoja ja siellä on lukuisia ravintoloita, jotka tarjoavat ruokaa eri puolilta Aasiaa. Vieressä näkyi valkoinen hotelli Sheraton Cán Thó. Emme käyneet tutustumssa tähän ostosparatiisiin, mutta hyvin se erottui rannan muista rakennuksista.
Me rantauduimme kupungin keskustaan kauppahalli Chó Cân Thón lähelle ja kuljimme aluksi Ho Chi Minh monumentin luokse. Puistossa paikalliset rouvat näpläsivät puhelimiaan, kuten kaikkialla maailmassa nykyään.
Kadun toisella puolella pistäydyimme buddhalaisessa temppelissä. Temppelin oven sisäpuolella oli sermi estämässä paholaisen tulon rakennukseen. Paholainen kulkee vain suoraan, se ei osaa kiemurrella, kertoi matkanjohtajamme. Punainen väri ja papatit karkoittavat myös paholaisia. Kiinalaiset temppelit toimivat klaanien tapaamispaikkoina. Klaanit ovat samaan sukuun kuuluvia ja jäsenillä on sama sukunimi. Klaaneissa on kiltoja eli eri ammattikuntien yhteisöjä.
Bussilla lähdimme kohti Binh Thuy Ancient House -taloa. Matkamme talolle oli estyä, koska vesi oli myrskysateiden jälkeen noussut kaduille. Pahimmillaan tulvavedet voivat nousta jopa metrin korkeudulle kadun pinnasta, mutta nyt emme sitä kokeneet ja pääsimme suunniteltuun tutustumiskohteeseen.
Binh Thuyn talo on yli 150 vuoden ikäinen. Se on yksi harvoista ranskalais-kiinalais-vietnamilaistyylisistä taloista kaupungissa ja sen sisällä on korvaamaton esinekokoelma. Vuonna 2009 talo on nimetty kansalliseksi arkkitehtuuri- ja taidemonumentiksi. Duonigin perhe rakensi talon vuonna 1870 ja nykyään sitä ylläpitää suvun kuudennen sukupolven jäsen.
Katujen varsilla oli kaupan monenlaista ruokatavaraa. Elävät kukot eivät olleet myynnissä ruoaksi vaan olivat kukkotappelukukkoja, kertoi paikallisoppaamme.
Pistäydyimme myös paikallisessa alkoholiliikkeessä. Se oli sisustukseltaan mielenkiintoinen käyntikohde vaikka viiniä en ostanutkaan. Lattialla oli upea kuviointi.
Palasimme majapaikkaamme puolen päivän tienoissa. Onnistuin varaamaan itselleni jalkahieronnan ennen lounaalle menoa. Se oli mukava ja edullinen rentoutumishetki.
Lounaalle mennessäni olivat muutamat matkakumppanit jo lopettelemassa ruokailua. Heiltä jäi runsaasta annoksesta syömättä pari kevätrullaa. Eihän niitä voinut jättää nauttimatta, joten uhrauduin ;). Olivat varsin maukkaita dipattuna annokseen kuuluneeseen maustekastikkseen. Ongelmaksi tuli oman runsaan salaattiannokseni syöminen.
Illalliseksi valitsin lemon grassin - sitruunaruohon ympärille kiedottua broileria ja ehkä tylsästi ranskalaisia perunoita, mutta mieli teki jotakin suolaista kuuman päivän jälkeen.
Lauantai 8.11.2025 valkeni taas poutaisena ja lämpimänä vaikka sääennuste oli tainnut luvata jotakin muuta poudan suhteen. Ohjelmassa oli pyöräretki läheisiin kyliin. Tarkistelin majapaikan polkupyöriä kauhuissani aamiaiselle mennessäni. Niiden jarrut eivät näyttäneet toimivan.
Onneksi lähdimme kävellen maantien toiselle puolelle pienen matkan päähän, jossa meitä odottivat hieman parempikuntoiset polkupyörät. Ohitimme pari ruokakärryä, mutta vatsat täysinä ei ollut tarpeen ostaa paikallista syötävää.
Polkupyöriä riitti valittaviksi. Jarrut onneksi toimivat, mutta hieman huterilta pyörät tuntuivat. Kovin pitkää lenkkiä emme tehneet, mutta hauskaa ja mielenkiintoista oli ajella paikallisilla teillä mm. mangrovepuiden oksiston alla.
Pysähdyimme nauttimaan paikallisia hedelmiä (guava, jackfruit-intianleipäpuu, papaija, dragonfruit-pitaija ja mango) sekä teetä.
Ajelimme Rach Bà Hiep joen rantateitä ja peltojen laitoja takaisin majapaikaamme, jonka vastaanoton sirppi- ja tähtilipuista piti vielä ottaa kuva. Onhan Vietnam sosialistinen yksipuoluevaltio, jota hallitsee kommunistinen puolue.
Kirjauduimme ulos hotellista ja ajoimme bussillamme lounaalle kauppahalli Chó Cân Thón ravintolaan. Ruokapöydästä tarkkailimme elämää Sông Cán Thó joella. Harmittelimme runsaita vesihyasinttikasvustoja. Kellusvesihyasintti on Amazonin altailta kotoisin oleva vesikasvi. Sitä pidetään erittäin haitallisena vieraslajina luontaisen levinneisyysalueensa ulkopuolella.
Ruoka oli edullista ja herkullista, mutta miksi unohdin taas kirjoittaa muistiin mitä söin. Katkarapuja siellä näkyy ja jotakin friteerattua.
Matka jatkui kohti Châu Dócin kaupunkia ohittaen maaseutu- ja kaupunkimaisemia.
Pysähdyimme wc-käynnille paikallisen SUPER-marketin kohdalla, josta sai snackseja ja olisi saanut kaikkea mahdollista kotitaloustarviketta. Nyt ei ollut tarpeen saada mitään, mutta tarjolla oli tutun näköisiä kivestä tehtyjä huhmareen survimia. Sellaisen Ilpo osti kauan sitten matkaltamme Kiinasta.
Indokiinan kiertomatkan eri kohteista on jo olemassa tai tulossa omat juttunsa:
Châu Đôc, Vietnam
Phnom Penh, Kambodza
Siem Reap - Ankor Wat, Kambodza
Luang Prabang, Laos
Hanoi, Vietnam
Pyöräilyyn ei tainnut olla kypäriä tarjolla? Mopolla sen sijaan näyttävät niitä käyttävän..? Tuo vesihyasintin kyky levitä on kyllä ylivertainen. Saa nähdä, onnistutaanko sitä koskaan hävittämään sille vierailta paikoilta. Paljon se on saanut vahinkoa aikaan. Harmittavan usein näihin havahdutaan liian myöhään.
VastaaPoistaPakko muuten taas katsella vesi kielellä noita kevätkääryleitä, näyttävät tavattoman herkullisilta!
Kiitos Mikko! Pyöräilykypäriä ei ollut tarjolla, mutta moottoripyörillä ajaville ne olivat pakollisia, ainakin kuljettajalle. Kyytiläisiä näki ilman kypärää, varsinkin lapsia.
VastaaPoistaRiisipaperiin käärityt kevätkääryleet olivat tosi herkullisia, pitäisi ehkä kokeilla kotonakin saako vastaavia onnistumaan.