Siem Reap on Kambodžan toiseksi suurin kaupunki, jossa asukkaita on noin 250 000. Tärkein elinkeino on matkailu. Angkorin temppelit sijaitsevat lähimmillään reilun 5 kilometrin päässä ja siellä käy vuosittain yli miljoona matkailijaa. Kaupungin elinkeinoelämä on monipuolistumassa uuden vuonna 2023 käyttöön otetun lentoaseman ansiosta. Kaupunkiin houkutellaan IT-alan ja luovien alojen etätyöntekijöitä sekä pitkäaikaisia vierailijoita. Siem Reap on siirtynyt maataloudesta palveluelinkeinoihin.
Maanantaina 10.11.2025 saavuimme kaupunkiin bussilla Phnom Penhistä. Majoituimme Sarai and Wander hotelliin, joka sijaitsee rauhallisella alueella kilometrin päässä Old Market kauppapaikasta etelään. Päätimme täälläkin kiirehtiä ensimmäiseksi uimaan kuuman ja kostean matkapäivän jälkeen. Uintiseuraksi sain saman nuoren reissukumppanin kuin aikaisemmillakin kerroilla tällä Aventura matkatoimiston Indokiinan kiertomatkalla.
Huoneeni oli tyylikkäästi sisustettu ja tarjosi kaikki tarpeelliset mukavuudet. Jos huoneessa olisi majoittunut kaksi henkilöä, olisi toinen voinut avata matkalaukkunsa ikkunasyvennyksen päivävuoteen päällä. Sitä ihmettä en ole nähnyt vielä missään, että hotellihuoneessa olisi kaksi erillistä matkalaukkutelinettä.
Meitä oli kolme yksin matkalla olevaa naishenkilöä tällä kiertomatkalla, kuten olen edellisissä jutuissa kertonut. Lähdimme yhdessä tutustumaan kaupungin keskustaan. Melkein hotellia vastapäätä oli apteekki ja pistäydyimme siellä. Sieltä olisi voinut ostaa ilman reseptiä ties mitä voimakkaita kipulääkkeitä ja antibiootteja. Minulla oli tässä vaiheessa matkaa alkanut niin sanottu ilmastointiflunssa. Olihan ulkona todella lämmintä ja kosteaa, mutta bussissa ja sisätiloissa ilmastoinnin avulla viileää. Kysyin apua oireisiini ja asiakaspalvelija ehdotti oransseja ja vihreitä tabletteja. Niitä sai ostaa levy kerrallaan hintaan 2,50 USD / levy. Nuorempi matkakumppani on farmaseutti ja kertoi, että nämä ovat aivan sopivia aineita flunssan oireiden helpottamiseen, joten tein kaupat. Apteekin asiakaspalvelijalla oli sylissään pieni apulainen, jonka hän nosti tiskille valokuvattavaksi.
Hotelliin palasimme moottoripyörä-tuktukin kyydissä. Hinta oli kaupunkialueella 3,- USD eli maksoimme dollarin / henkilö.
Keskiviikkona 12.11.2025 puhelin herätti klo 4. Meillä oli lähtö Angkorin alueelle klo 4:45 eli ennen aamiaisaikaa ja saimme hotellista mukaamme aamiaispaketin. Olin ottanut reissuun mukaan Wasan Sandwich välipalanäkkileipiä. Keitin huoneessa teetä ja söin hiukan ennen lähtöä, jotta nälkäkiukkua ei tulisi ennen kuin söisimme aamiaisen retkikohteessa.
Ajoimme bussilla lipunmyyntipisteeseen. Kuulimme matkanjohtajalta, että sateen mahdollisuus olisi 50% ja pilvisyyden mahdollisuus 100%, joten auringonnousua emme ehkä näkisi. Kun menimme lipunmyyntipaikalla vuorotellen kassan luo, oli ulkona vielä pilkkopimeää, mutta ei satanut. Meistä kustakin otettiin valokuva, joka liitettiin sitten lippuun, jonka saimme käteen hetken kuluttua.
Valokuvien lisääminen lippuihin on aloitettu muutamia vuosia sitten, koska mm. kiinalaiset ryhmät saattoivat ostaa vain yhden pääsylipun, jota sitten kierrätettiin kaikkien ryhmän jäsenten kesken. Jokaisen temppelin luona pitää nykyään näyttää tämä valokuvalla varustettu lippu.
Lipputoimiston seinällä pyöri video, jossa kerrottiin kuinka rotat on opetettu tunnistamaan maastosta maamiinoja. Alueen metsissä on niitä edelleen, joten polkujen ulkopuolelle ei kannata mennä.
Lähdimme kulkemaan jalan kohti Angkor Watin temppeliä. Taivas rupesi vaalenemaan puoli kuuden jälkeen ja näimme, että pilvet olivat hajaantuneet ja saimme seurata upeaa auringonnousua. Kuljimme aluetta ympäröivän vallihaudan vieressä ja siirryimme Sateenkaarisillalle (Rainbow Bridge), jota pitkin jatkoimme kohti Angkor Watin temppeliä. Se on rakennettu 1100-luvun alussa valtiontemppeliksi ja Khmer-valtakunnan pääkaupungiksi. Se oli aikoinaan ensin hindulainen Vishnulle omistettu temppeli ja sittemmin buddhalainen. Temppelistä on tullut Kambodžan symboli, maan tärkein matkailukohde ja se on kuvattu maan lippuun.
Pysähdyimme ottamaan valokuvia heijastavien lampien kohdalle kymmenien muiden turistien tavoin.
Kello oli hieman yli kuusi, kun ryhmäämme opastanut Angkorin opas otti kuvat minusta. Ilma oli kuuma ja niin kostea, että rajatussa lähikuvassa näkyy huurtuneet silmälasit ja lämmöstä punertuneet posket.
Aloitimme Angkor Watin temppeliin tutustumisen alueen oppaan johdolla. Siellä yhdistyvät kaksi Khmer-temppeliarkkitehtuurin perustyyliä: temppelivuorityyppi ja myöhempi pylväskäytävällinen temppeli. Netistä löytyy runsaasti tietoa alueen temppeleiden historiasta ja tyyleistä, joten tallennan tänne lähinnä valokuvia.
Devatat ovat Angkor Watin tyylille ominaisia veistoksia.Tällaisten olemassaoloon alueella en ollut kiinnittanyt huomiota ennen kuin rupesin valmistautumaan matkalle ja tutkin kohteita, joihin olemme menossa.
Torneihin ja ja niitä yhdistäviin käytäviin oli mahdollista tutustua kiipeämällä rakennuksen ulkoseinälle rakennettuja portaita pitkin. Tämän porrastreenin jätin parempipolvisille. Jäin istumaan varjoisalle sisäpihalle lukuisten alueen oppaiden kanssa, jotka odottivat omien asiakkaidensa paluuta tornikierrokselta.
Pylväskäytävissä kulkiessamme ihailimme taidokkaita korkokuvia seinissä ja katossa.
Kuljimme Angkor Watin temppeliin sisään lännestä ja poistuimme itäisen sisäänkäynnin kautta. Matkanjohtajamme Elina ikuisti koko ryhmän valokuvaan temppelialueen oppaan kanssa.
Aamiaiseväät kävimme nauttimassa puoli yhdeksän tienoissa alueen Khmer Village ravintolassa. Mukana oli purkki mustaa kahvia, mutta tilasin itselleni myös kupillisen cappuccinoa.
Siirryimme värikkäillä verhoilla varustetulla bussilla Ta Prohm temppelin luo. Se on rakennettu 1100-luvun lopulla ja sitä kutsutaan nykyään myös nimillä Tomp Raider- tai Angelina Jolie -temppeli, koska siellä on kuvattu vuonna 2001 elokuva Lara Croft: Tomb Raider / Haudan ryöstäjä.
Temppeli rakennettiin ilman laastia ja kun se hylättiin, niin puut juurtuivat irronneisiin kiviin. Raunioista kasvavat puut ovat tehneet tästä temppelistä yhden alueen kuvatuimmista ja suosituimmista.
Kun olin nähnyt tämän temppelin kuvia pelkäsin etukäteen, että kulkisimme todellisessa sademetsässä ja törmäisimme alueella käärmeisiin, skorpioneihin tai muihin vaarallisiin ötököihin. Mitään tällaisia emme nähneet. Polut olivat leveitä ja aluskasvillisuus oli siistitty pois.
Me kuljimme Bayonin alueelle Angkor Thomin eteläportin kautta.
Lounaalla kävimme samassa ravintolassa, jossa olimme syöneet aamiaiseväämme ja piti pihalla makoilevasta koirasta toki ottaa kuva, koska alkoi olla ikävä jo omaa koiraa.
Banteay Kdei edustaa bayon-arkkitehtuuria ja on pohjaratkaisultaan samanlainen kuin Ta Prohm, mutta pienempi ja vähemmän monimutkainen.
Viimeinen käytikohteemme Angkorin alueella oli Srah Srang, kuninkaallinen kylpylä. Se on tekojärvi, kooltaan 700 m x 350 m. Se rakennettiin jo 900-luvulla, mutta sitä muutettiin vielä 1100-luvulla.
Illalla lähdimme vielä kolmen naisen porukalla kohti Siem Reapin keskustaa. Ravintoloissa oli tarjolla heinäsirkkoja, toukkia ym. joita olimme jo maistelleet matkan aikana. Meidän määränpäämme oli Pub Street ja siellä Red Piano ravintola, josta seurueemme nuorin sai Tomb Raider cocktailin. Minulle riitti huurteinen olut ja kevätkääryleet. Hotelliin palasimme taas moottoripyörä-tuktukin kyydissä.
Torstai 13.11.2025 alkoi hotellin mainiolla aamiaisella. Menulistalta sai valita lämmintä syötävää ja tilasin Benediktinmunat. Olen syönyt vastaavia ennenkin, mutta en ole aikaisemmin tarkistanut, mistä annos on saanut nimensä. Nyt asia selvisi. Annos on nimetty Benedict-nimisen asiakkaan mukaan. Hän oli New Yorkissa Waldorf-Astoria hotellissa, eikä löytänyt listalta mieleistään aamiaista. Niinpä hän tilasi halkaistun sämpylän, joka oli täytetty paistetulla kinkulla tai pekonilla, uppomunalla ja hollandaisekastikkeella.
Aamiaisen jälkeen kävin katsomassa hotellin muitakin tiloja kuin käytävän oman huoneeni ulkopuolella. Spa osaston aulasta lähtivät portaat kattoterassin uima-altaalle. Uima-allas jäi kokeilematta, mutta porrastreeni sai puuskuttamaan.
Kiersin myös korttelin, jossa hotelli sijaitsee. Siellä näkyi mukavaa paikallista asutusta ja kaupankäyntiä. Siem Reapissa ei ole ollenkaan korkeita kerrostaloja, sillä rakennuksissä saa olla korkeintaan neljä kerrosta.
Kolmen naisen porukalla lähdimme vielä tutustumaan kaupunkiin ja päätimme etsiä sisäänkäynnin Wat Damnak temppelialueelle, joka oli puolen kilometrin päässä hotelliltamme. Olimme aikaisemmin kulkeneet portin ohi, josta pääsi koulun pihalle ja ajattelimme, ettei sinne ole sopivaa mennä.
Nyt löysimme toisen portin, josta menimme kauniiseen puistoon. Wat Damnakin pagodi on Siem Reapin keskustan suurin pagodi eli monikerroksinen torni. Kuninkaallisesta palatsista oppineiden munkkien buddhalaiseksi luostariksi muutetulle alueelle oli luvallista mennä ihailemaan sen hienoja rakennuksia ja stupia. Alakoululaisten pihalla pieni tyttö ja poika jäivät mielellään poseeraamaan valokuvanottoa varten.
Kävelymme jatkui Raffles Grand Hotel dÁngkorin luo, jonne päätimme mennä juomaan virvokkeita. Hotellin on perustanut ranskalainen kaupunkisuunnittelija Ernest Hébrard vuonna 1932. Siellä majoittuivat tutkimusmatkailijat ja turistit, jotka vierailivat Angkor Watissa. Hotellia pidetään Kambodžan matkailun kulta-ajan viimeisenä linnakkeena ja se on yksi harvoista jäljellä olevista siirtomaa-ajan hotelleista Aasiassa.
Palvelu hotellin ravintolassa oli erinomaista ja tuli hieman tunne, että olen väärässä paikassa hikinen T-paita päällä. Mutta turisteja palvelemaan tällaiset hotellit ja niiden ravintolat on rakennettu. Tilasin jääkahvin ja suklaaleivoksen. Reissukumppanit tilasivat myös kylmää juotavaa. Snackseiksi pöytään tuotiin macarons-leivoksia ja muuta pientä naposteltavaa.
Hotellin edessä oli kuninkaallinen itsenäisyyden puisto ja sen takana kuninkaallinen huvila, jonka puistoon ei päässyt.
Olin varannut itselleni omasta hotellistamme jalkahoidon ennen kuin lähtisimme lentäen kohti Laosin Luang Prabangia. Aikaa hoidon alkamiseen oli tunnin verran ja päätin lähteä kadulla päivystäneen moottoripyörä-tuktukin kyydissä hotelliin. Pyysin kuljettajalta hintatarjouksen reilun puolen tunnin kierroksesta, joka päättyisi hotellimme eteen. Hän kertoi hinnaksi 3,-USD ja nousin kyytiin. Minua kuljetettiin ohi kauniiden siltojen ja rakennusten ja palasin hotelliin sopivasti saamaan jalkahoidon. Reissukumppanit kävelivät takaisin hotelliin.
Olisin toivonut, että jalkahoito sisältäisi myös kovettumien rapsutuksen pois kantapäistä, mutta se piti sisällään pesun lisäksi vain kynsien huollon ja lopuksi lakkaamisen. Värivaihtoehtoja oli reilut 20. Tämä oli mukava rauhoittumishetki paljon käveltyjen päivien jälkeen.
Siem Reap Angkor -kansainvälinen lentoasema on 50 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Rakennus kiilteli lähes uutuuttaan, onhan se valmistunut vain kaksi vuotta sitten eli lokakuussa 2023. Ruuhkaa kentällä ei ollut. Tuntui, että sieltä oli lähdössä vain tämä meitäkin kuljettanut kone Laosin Luang Prabangiin josta se jatkoi edelleen Vietnamin Hanoihin.
Indokiinan kiertomatkan eri kohteista on jo olemassa tai tulossa omat juttunsa:
Luang Prabang, Laos
Hanoi, Vietnam
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti