Teatterimuseo on perustettu vuonna 1962 kertomaan teatterin, tanssin, oopperan, sirkuksen ja esitystaiteen historiasta ja nykypäivästä. Helsingin entiseltä Kaapelitehtaalta saatiin museolle tilat vuonna 1993 ja seuraavana vuonna siitä tuli valtakunnallinen erikoismuseo. Museota ylläpitää yksityinen Teatterimuseon säätiö, jonka muodostavat Helsingin kaupunki, Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto ry. ja Suomen Museoliitto.
Tämä museo oli minulle museokorttikohde numero 12. siitä lähtien, jolloin hankin Museokortin huhtikuun lopussa 2025. Museokäynnin tein Viikin seniorikerholaisten kanssa helmikuussa. Ryhmille on Teatterimuseossa tarjolla työpajoja ja erilaisia opastuksia riippuen ryhmäläisten iästä ja kiinnostuksen kohteista. Olimme varanneet ryhmällemme maksullisen Museo-opastuksen ja oppaana toimi erittäin miellyttävä ja asiantunteva taiteiden tutkimusta ja teatteritiedettä Helsingin yliopistossa opiskellut Mari Ala-Nikkola.
Museossa on esillä pysyvät näyttelyt Kolmas soitto sekä Arkadia-teatteri ja esittävien taiteiden teemoja syventäviä vaihtuvia näyttelyitä.
Kuulimme, että 1950-luvulle asti näyttelijät joutuivat itse hankkimaan puvut ja tyyppilavasteet. Ainoastaan tyyppipuvut olivat teatterin omaisuutta ja niitä tilattiin postitse Saksasta. Esimerkiksi keltainen naisen puvun helma ja miehen puku ovat saksalaista alkuperää ja tilattu postimyyntikuvaston avulla. Lavasteet olivat siihen aikaan pahvia.
Museossa oli esillä muun muassa hauska puinen laite Kansallisteatterista, jossa oli näyttelijöiden nimiä. Kun näyttelijät tulivat paikalle, he käänsivät puukapulan tiettyyn asentoon, josta muut pystyivät näkemään heidän olevan talossa.
Sirkustoiminta alkoi Suomessa 1896 Sirkus Ducanderin telttasirkuksessa, jossa Ducanderin veljekset taiteilivat hevosten kanssa. 1900-luvulla esiintyi sirkuksissa monia eksoottisiä eläimiä, mutta vuonna 1986 kiellettiin viimeistenkin norsujen käyttäminen sirkuseläiminä ja niinpä Sirkus Finlandian Vanni sekä Suomen Tivolin Pepita siirrettiin eläinpuistoon. Nykyään sirkuksissa saa käyttää vain kotieläimia kuten hevosia, aaseja, koiria ja kissoja. Sirkuskoulutusta saa Suomessa nykyään Turussa ja Lahdessa, mutta jatkokoulutusta on hankittava ulkomailta.
Museossa oli esillä myös monia alkuperäisiä esityksissä käytettyjä pukuja. Lasten televisio-ohjelma Sirkus Papukaijaa lähetettiin vuosina 1961 - 1967 ja siinä esiintyi Onni-klovni, jonka isot housut määrittelivät klovnin Suomen lasten mielikuvissa.
Ohjelman lapsikatsojia kehotettiin perustamaan eri paikkakunnille papukaijakerhoja. Kerhoissa oli tuhansia jäseniä. Papukaijakerhoja perustaneille lapsille järjestettiin retkiä ja keräyksiä, ja hyvästä suorituksesta sai ”kymmenen pistettä ja papukaijamerkin”. Tämä sanonta elää edelleen monien puheessa.
Esillä oli myös uudempia pukuja kuten Kansallisteatterin pukusuunnittelija Karoliina Koiso-Kanttilan suunnittelema puku Paula Salmisen näytelmään "13 uponnutta vuotta (2012)". Puvun muovipullot liittyvät näytelmän tarinaan, jossa hahmo pelkää vettä ja hukkumista.
Opastettu museokäynti oli jälleen erittäin mielenkiintoinen ja suosittelenkin sellaisille osallistumista, jos suinkin mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti