Seniorireissaajan soolomatkan päivät Balilla pitivät sisällään myös tutustumista Balin maaseutuun. Kolmena päivänä lähdin hotellin kulmilta löytyneen kuljettaja - opas Kimin kanssa retkille. Hinnaksi sovittiin 50,- USD / päivä + sisäänpääsymaksut tutustumiskohteisiin.
Sunnuntaina 1.2.2026 lähdimme matkaan klo 8. Sää oli hiukan sateinen, joten otin mukaan huoneesta reilun kokoisen sateenvarjon. Kerroin, että haluaisin nähdä päivän aikana balilaista maaseutua ja riisipeltoja.
Ajoimme Sanurista kohti pohjoista ja ohitimme Denpasarissa Patung Titi Banda -patsaan, joka esittää Rama-jumalaa jousen kanssa, seisten lootuskukalla aaltojen yläpuolella. Se kuvaa kohtausta Ramayana-eepoksesta, jossa Rama rakentaa siltaa Lankaan. Patsas on vaikuttava esimerkki balilaisesta taiteesta.
Ensimmäinen pysähtymispaikkamme oli Duta orkideapuutarha, joka on tunnettu laajasta trooppisten kasvien ja harvinaisten orkideoiden valikoimastaan.
Seuraavaksi ajoimme Sari Amerta batiikkitehtaan näyttelyn ja myymälän eteen. Kerroin Kimille, että kävin jo Malesian Kuala Lumpurin lähellä samantapaisessa batiikkitehtaassa, mutta nousimme autosta ja löysin itseni taas katsomassa batiikkitöitä. Kuinka ollakaan siellä oli pussukoita, joissa oli kolme vetoketjulla suljettavaa osastoa. Olin jo ehtinyt miettiä, että olisi mukavaa löytää kukkaro, jossa matkoilla voisi säilyttää eri maiden rahoja omissa lokeroissaan. Kukkaron hinta oli kohtuullinen 135 000,- IDR eli Forexin kurssilla 7,77 euroa, joten ostin sellaisen itselleni.
Tämän käynnin jälkeen Kim ehdotti, että menisimme katsomaan kahvi- ja teeviljelmää. Hän oli myös puhunut Luwak kahvista eli kahvista, joka valmistetaan sellaisista kahvipavuista, jotka ovat kulkeneet sivettikissan ruoansulatuskanavan läpi. Olin sanonut hänelle, että en ole kiinnostunut näkemään tällaista toimintaa, mutta jossain tavallisella viljelmällä voisimme käydä. Olen toki käynyt aikaisemmin kahvi- ja teeviljelmillä eri puolilla maailmaa, mutta ei yksi viljelmä lisää ole haitaksi.
Jonkin ajan kuluttua pysähdyimme paikalle, jossa oli tervetulotoivotus Jambe Asri agrotourism kohteeseen, jossa tuotettiin Swing ja Luwak kahveja. En kehdannut sanoa, että tuonne en tule. Minulle näytettiin pienellä alueella kahvipensaita ja myös häkkejä, joissa oli sivettikissoja. Sivettikissat ovat sivettieläinten alaheimo. Näitä esiintyy luonnonvaraisina Afrikassa sekä Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Etelä-Euroopassakin elää yksi laji, genetti. Nämä eivät ole varsinaisesti kissaeläimiä. Nimensä ne ovat saaneet anaalirauhasista erittyvästä sivetistä.
Sivettikissakahvi eli Kopi luwak on yksi maailman kalleimmista kahvilaaduista. Kopi luwak valmistuu, kun sivettikissoihin kuuluva musaki syö kahvin marjoja. Kahvipapujen lisäksi eläimet saavat tällä tilalla syödäkseen myös erilaisia hedelmiä. Niiden elimistö ei sulatta papuja, vaan ne kulkeutuvat ruonsulatuskanavan läpi ja näkyvät selvästi ulosteessa, josta ne noukitaan, pestään ja paahdetaan.
Käyntiin kuului myös erilaisten tee- ja kahvilaatujen maistelu. Luwak kahvia olisi saanut maksamalla 50 000,- IDR eli 2,88 euroa / kupillinen, mutta jäi kokeilematta. Paikalla oli myös myymälä, josta olisi saanut ostaa tilan tuotteita.
Kimin suunnittelemaan ohjelmaan kuului myös käynti katsomassa balilaista Barong-tanssiesitystä hyvän ja pahan yhteenotosta. Se oli mielenkiintoinen tutustuminen paikalliseen kulttuuriin.
Matka jatkui kohti pohjoista ohi kylien ja maaseutuasutuksen. Lukuisat Vape Shop mainokset kiinnittivät huomiota. Johtunee siitä, että meillä tupakkatuoteitta ei saa mainostaa. Kuvaan pääsi myös auton kojelaudan päällä ollut Canang Sari -uhrilahja, joka on keskeinen osa balilaista hindu-kulttuuria. Balilaiset hindut tarjoavat tällaisen uhrilahjan jumalille luodakseen tasapainon jumalan, ihmisten ja luonnon välille. Se sisältää kukkia, riisiä ja muita aineita, jotka on aseteltu kookoslehdestä tehtyyn koriin.
Matkan varrella näkyi perinteisiä patsaita, jotka kuvaavat maanviljelijöitä sekä Lord Raman patsaita, jotka sijaitsevat kadun kulmissa tai temppeleiden lähellä. Lord Rama on yksi Vishnu-jumalan avatareista. Patsaita koristavat usein perinteiset balilaiset sateenvarjot ja kankaat.
Useita paikallisia temppeleitä ohitettiin myös, mutta muurien sisäpuolelle ei ollut sopivaa mennä.
Teiden varsilla näkyi monenlaisia viljelyalueita.
Lounaalle pysähdyimme Warung Rekreasi Bedugul ravintolaan, josta oli hieno näkymä Beratan järvelle ennen kuin sade alkoi ja peitti näkymän. Meillä oli hyvä onni, sade kesti vain ruokailumme ajan. Noin 6,- euron hintaisen lounaan ruokajuomineen tarjosin myös Kimille.
Balin toiseksi suurin järvi Beratan sijaitse vuoristossa 1200 metrin korkeudessa. Järvi on keskeinen vedenlähde Balin riisipeltojen kastelussa. Järven rannalla sää on usein sumuinen ja viileämpi kuin rannikolla. Päästyämme järven luo alkoi taas sade, mutta se ei kestänyt pitkään. Hotellilta mukaan otettu tavallista kookkaampi sateenvarjo pelasti tilanteen.
Pura Ulun Danu Bratan -temppelialueella on useita eri jumalille omistettuja portteja ja temppeleitä. Pienille saarille rakennetut temppelit on omistettu veden, järvien ja jokien jumalatar Dewi Danulle. Ne näyttävät siltä, kuin kelluisivat veden pinnalla. Rannalla oli myös perinteisen mytologisen hahmon Barongin patsas. Hahmo edustaa hyvää ja suojelee pahoilta hengiltä. Se liittyy vahvasti Barong-tanssiin, jota kävimme aamupäivällä katsomassa. Se on tärkeä osa balilaista kulttuuria.
Matkalla kohti etelää kuvaan pääsi yksi tuhansista balilaisista temppelialueista ennen saapumistamme Jatiluwihiin, joka on Balin suurin ja tunnetuin riisiterassialue. Se kuuluu UNESCO:n maailmanperintöluetteloon.
Alue sijaitsee Batukaru-vuoren juurella noin 700 - 850 metrin korkeudessa ja on kooltaan yli 600 hehtaaria. Se on kuuluisa perinteisestä balilaisesta subak-kastelujärjestelmästä, joka on toiminut vuosisatojen ajan yhteisöllisen ja kestävän maanviljelyn pohjana.
Teimme Kimin kanssa kävelykierroksen riisiterassien poluilla. Peltojen keskellä oli pieniä rakennuksia, joita käytetään riisinviljelijöiden lepopaikkoina, työkalujen säilytykseen sekä karjasuojina. Riisipeltojen reunoja käytetään nautojen laitumena. Riisien vihreitä varsia naudat eivät kuulemma syö.
Kävelykierroksen jälkeen istahdimme pieneen, perheen ylläpitämään kahvilaan juomaan jääkahvit ja syömään korvapuustit. Pulla maistui aivan kotoiselta.
Rakennuksen seinällä oli koristeena olkinukke, jollaisia käytetään koristeena tai pelättiminä. Pelloilla olin jo nähnyt perinteisiin vaatteisiin puettuja olkinukkeja, joiden tarkoitus on suojella satoa. Ne tunnetaan nimellä Jatiluwih scarecrows.
Alueella oli myös isompia ravintoloita ja jopa pieniä hotelleja, mutta oli hauskaa, että kävimme Kimin kanssa tauoilla vähemmän ruuhkaisissa paikoissa. Viimeiseen kuvaan pääsivät Balin ainutlaatuista hindukulttuuria edustavat hindujumalten ja mytologisten hahmojen patsaat, jotka ovat yleisiä ravintoloiden ja temppelien sisäänkäyntien yhteydessä.
Hotelliin palasimme viiden jälkeen ja täytyy sanoa, että yli yhdeksän tunnin retkipäivä oli ollut mielenkiintoinen. Baliin tutustumista jatkoin Kimin kanssa vielä tiistaina 3.2. sekä torstaina 5.2. Niistä päivistä on tulossa omat juttunsa.
Instagram tilin @eilakuronen kohokohtiin on tulossa videoita Balin retkistä
Tämän seniorireissaajan soolomatkan eri kohteista voi lukea linkkien takaa
Indonesia Bali - retkiltä tulossa lisää juttuja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti