Viimeisen Balilla viettämäni päivän retkikohteet olivat Batur-järven näköalapaikka ja Kanto Lampo-vesiputoukset. Päivä oli mukava päätös viikon oleskelulle Indonesian Balilla sekä Kaakkois-Aasiaan suuntautuneelle sooloreissulle, jonka aikana kävin omatoimisesti Singaporessa, Brunein Bandar Seri Begawanissa ja Malesian Kuala Lumpurissa. Tämä oli kautta-aikain ensimmäinen lomamatka, jonka tein omatoimisesti ja yksin.
Matkalle meidän oli tarkoitus lähteä yhdessä mieheni Ilpon kanssa, mutta hän loukkasi polvensa hieman ennen lähtöpäivää. Hän totesi, että olisi turhaa molempien kärsiä ja jäädä kotiin, joten hän toivotti minulle antoisaa matkaa.
Torstaina 5.2.2026 nautin viimeisen hotelliaamiaisen, pakkasin tavarani ja vein matkalaukkuni hotellin vastaanoton säilytystilaan. Lähdimme kello 10 tutuksi tulleen opas - autokuski Kimin kanssa kohti pohjoista.
Alkumatkasta ajelimme läpi taajamien ja teillä sekä kaduila oli jonkin verran ruuhkaa. Katujen varsilla näkyi kauniita lyhtypylväitä, mutta myös runsaita sähköjohtoviritelmiä. Punaisissa pienissä koulubusseissa oli teksti AMAN untuk ANAK KITA, suomeksi "turvallinen lapsillemme". Henkilöautot olivat useimmiten mustia tai valkoisia ja kysyin onko siihen joku syy, mutta ei kuulemma ole muuta syytä kuin se, että ihmiset pitävät sen värisistä autoista. Tiet Balilla olivat suurimmaksi osaksi hyväkuntoisia, mutta runsas liikenne teki liikkumisesta hidasta.
Vähitellen ympärillämme alkoi näkyä kauniita vihreitä peltoja ja metsiä sekä tyypillisiä kyliä temppeleineen ja kadunvarren kauppoineen. Tuntui, että jokaisen rakennuksen alakerrassa oli kauppa.
Kim-opas pysäytti yllättäen auton riisipeltojen keskelle ja osoitti ylhäällä olevia sähköjohtoja. Niissä roikkui lukuisia ihmisille vaarattomia kutojahämähäkkejä (nephila), joiden seitit ovat erittäin vahvoja. Ne muodostavat tiheitä verkostoja esimerkiksi sähkölinjojen väliin ja ovat tunnettuja erityisesti Balilla.
Teiden varsilla näkyi lapsia palaavan koulusta ja perheitä kulkevan moottoripyörillä.
Mukava yllätys oli nähdä paikallisen kylän penjor-koristeita. Ne ovat korkeita, kaarevia bambupylväitä, jotka on koristeltu kookoslehdistä tehdyillä punoksilla, kukilla ja hedelmillä. Niitä pystytetään katujen varsille ja kotien sisäänkäyntien eteen juhlakauden ajaksi, erityisesti Galungan juhlassa, jota vietetään 210 päivän välein. Nyt oli kyseessä joku muu juhla, jonka aihe jäi epäselväksi. Penjorit symboloivat pyhää Agung-vuorta sekä vaurautta, kiitollisuutta ja hyvän voittoa pahasta.
Matka jatkui paikallisia teitä pitkin kohti näköalapaikkaa, jolta näkyi Batur-tulivuori.
Jl. Raya Penelokan tien varrella oli lukuisia ravintoloita, joiden terasseilta oli esteetön näköala tulivuorelle ja järvelle. Kim valitsi lounaspaikaksemme rauhallisen Olympus Coffee Bali ravintolan. Valokuvaan pääsi myös viereinen monikerroksinen ja ruuhkaiselta näyttänyt ravintola.
Gapura-portit tulivat tutuiksi matkan varrella. Ne toimivat sisäänkäynteinä kyliin ja temppeleihin tai erottavat alueita toisistaan. Tässä portissa luki turvallista matkaa.
Ohitimme päivän aikana useita runsaasti koristeltuja temppeleitä sekä hindujumaluutta esittäviä patsaita, jotka on puettu mustavalkoruudulliseen kain poleng-kankaaseen. Se symboloi tasapainoa hyvän ja pahan välillä.
Kanto Lampo putoukset olivat päivän toinen tutustumiskohde. Ne ovat saaneet nimensä Kanto Lampo-puun mukaan, jolla on merkittävä rooli balilaisessa kulttuurissa ja hindurituaaleissa. Puu symboloi syvää yhteyttä luontoon.
Kanto Lampo-vesiputous ei ole syntynyt pelkästään luonnollisten geologisten prosessien ansiosta, vaan ihmisten toiminnan vuoksi. Alueella oli alkujaan riisipelloilla käytettävä kastelujärjestelmä, osa Balin perinteistä subakia. 2010-luvun alussa kastelukanavan muutokset johtivat veden tulvimiseen kylän lähellä olevien kallioiden yli. Tämä veden virtauksen muutos muutti paikan tavallisesta joesta ryöppyäväksi vesiputoukseksi ja suosituksi turistikohteeksi, jonne on pieni pääsymaksu. Alueella on myös muiden vastaavien paikkojen tapaan monenlaisia myyntipisteitä, joista sai juotavaa, syötävää sekä matkamuistoja.
Pysäköintialueen lähellä pienessä puistikossa oli Ogoh-ogoh -patsas. Ne ovat taidokkaasti käsin tehtyjä rakennelmia, jotka esittävät usein pelottavia hahmoja ja edustavat pahoja henkiä balilaisessa hindumytologiassa. Niitä valmistetaan yleensä paraateja varten, joita pidetään Nyepi-hiljaisuuden päivän aattona. Vuoden 2026 Nyepi on 19. maaliskuuta, joten patsas oli siellä hyvissä ajoin tai kenties pysyvästi. Patsaiden tarkoitus on puhdistaa ympäristö negatiivisesta energiasta.
Putoukset nähdäkseen piti laskeutua alas jyrkkiä portaita pitkin, mutta se oli sen arvoista, kun varautui etukäteen siihen, että paikalla oli paljon muitakin. Putoukset olivat suosittu tausta valokuvien ottamiseen ja kuvaamiseen oli jopa ohje "ei nakukuvia, mutta seksikkäät ok". Minusta jäi päivän kuva kokonaan ottamatta enkä käynyt edes kastautumassa, koska uimapukuakaan ei ollut mukana.
Retkeltä palasimme Sanurin ruuhkiin sopivasti hieman neljän jälkeen. Aikaa oli käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet hotellin vastaanoton lähellä tätä tarkoitusta varten olevassa tilassa. Kim vei minut vielä lentokentälle ja retkipäivän hinta oli edellisten päivien tapaan 50,- USD.
Koko reissu oli erittäin onnistunut, kuten olen tainnut moneen kertaan mainita.
Instagram tilin @eilakuronen kohokohtiin on tulossa videoita Balin retkistä
Seniorireissaajan soolomatkan eri kohteista voi lukea linkkien takaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti