perjantaina, elokuuta 22, 2025

Pyörällä Kirkkonummen Svarvvikin ja Finnträsk-järven ympäristössä


Eläkeläisten lomanvietto Kirkkonummella jatkui leppoisalla pyöräretkellä Hotelli Majvikistä Sarvvikiin ja Finnträsk-järven rannalle.  

Parjantaina 1.8.2025 ajettiin Masalan läpi Sundsbergintielle ja ihailtiin hienoja kevyenliikenteenväyliä, joita alueelle on rakennettu. 




Sarfvikin golfkentän ympäristössä oli runsaasti uudehkoja rakennuksia, joista tuli mieleen Saariselän tiiviisti rakennettu keskusta, jossa kävin pari vuotta sitten. 




Ajelimme kohti Villa Sarfvikiä, entistä pankin edustushuvilaa, jota voi nykyään varata erilaisiin tapahtumiin.  Kuvittelimme, että voisimme mennä tontille katsomaan hirsihuvilaa ja sen luota avautuvia maisemia Kivenlahdenselälle, mutta se ei onnistunut.  


Lähdimme ajelemaan Sarvvikintietä kohti Malmenia tarkoituksena kiertää golfkenttä ja sen eteläpuolella oleva metsikkö.  Hiekkatie kapeni ja yht´äkkiä huomasin, että keskellä tietä oli kerällä kyy.  Ilpo ei sitä huomannut vaan ajoi melkein sen päälle. Minä onnistuin kiertämään kyyn ajamalla lähes ojan kautta.  Lyhyen matkaa ajettuamme tie muuttui  sellaiseksi, että maastossa näkyi juuri ja juuri auton renkaiden urat kasvillisuuden keskellä.  Minua rupesi pelottamaan, että siellä tulisi vastaan enemmänkin kyitä ja sain ylipuhuttua Ilpon, että käännymme takaisin.  Niin teimme, emmekä enää nähneet kyytä tiellä. Se oli luikerrellut tien vierustan kasvillisuuden joukkoon. 

Paluumatkalla huomasimme, että Svarvvikintieltä lähti pitkospuupolku rantaan.  Lähdimme taluttamaan pyöriämme tätä 200 - 300 metrin pituista polkua pitkin ja toiveena oli nähdä meri jostakin kohdasta.  Kaislikko / ruovikko oli valitettavasti niin korkea, että merta sieltä ei nähnyt, mutta muutama kaunis sudenkorento sentään nähtiin. 






Siirryimme ajamaan golf-kentän reunaa kulkevaa tietä pitkin.  Suuntana oli Finnträsk-järven ranta.  Järvi on noin kolme kilometriä pitkä ja 600 metriä leveä.  Rannoista ja metsistä huomattava osa kuuluu Natura-verkostoon ja sen lounaisosassa on Träskmossenin suoalue.  Järven ympäristön suojelemiseksi on perustettu Finnträskin suojeluyhdistys, johon kuuluu valtaosa järven ympäristön haja-asutusalueen asukkaista ja maanomistajista.  Moottoriajoneuvoilla ajo järven jäällä ja moottoriveneiden käyttö kesällä on Lääninhallituksen päätöksellä kielletty.  Järven pohjoisrannalla on pieni uimaranta.  Uimarantaa emme ehkä nähneet, mutta pienellä kallioniemellä aivan golfkentän aidan läheisyydessä oli useampia istuimiksi tarkoitettuja puupölkkyjä, joiden pinnalle oli kiinnitetty solumuovin palaset. Lähellä oli myös vanha laituri, joka päättyi tiheään kaislikkoon. 







Keväällä 2024 on aloitettu jalankulku- ja pyöräilyväylien rakentaminen Länsiväylän / Jorvaksentien eteläpuolelle.  Hankkeen  valmistumisen jälkeen jalankulun ja pyöräilyn pääyhteys Kirkkonummen keskustasta Espooseen kulkee Tolsan, Jorvaksen ja Inkilän kautta Finnträskin reunaan, josta se jatkuu Sarvvikin kautta Espoon Kivenlahteen.  Nyt väylä oli jo ajettavissa meidän lenkkimme maastossa.  Yksi pieni talo sinnitteli moottoritien ja kevyenliikenteenväylän vieressä. 




Inkilän riistasiltaa emme lähteneet ylittämään, vaikka mieli olisi tehnyt.  Kulkuväylän pinta näytti turhan hankalalta pyöräilyyn eikä Googlen ilmakuvista nähnyt puhelimen näytöstä, minkälaisena tie jatkuisi kohti Sundbergintietä ja Kartanonrantaa.  Niinpä poljimme edelleen hyvää pyörätietä pitkin.

Näillä main meidät ohitti vanhan kilpa-auton näköinen polkkuauto / velomobiili / kinneri, hauskalla laitteella on monta nimeä.  



Vasemmassa laidassa velobobiili tulee

Tässä hauska kulkupeli jo menee

Matkamme jatkui kohti Jorvasta ja sieltä edelleen Masalaan eikä kuvia tullut otettua ennen viimeistä hiekkateiden risteystä ennen hotellia.  Pyörän matkamittari näytti 22,1 km ja ajan 2 tuntia 22 minuuttia, mutta tuohon aikaan sisältyy pysähdykset, jolloin en sammuttanut pyörästä sähköjä.  Todellisuudessa reissumme kesti kaupassakäynteineen ja pidempine pysähdyksineen lähes neljä tuntia.



Hotelli Majvikin alueella teimme Nopsan kanssa kävelylenkin ja kuvaan pääsi muutama alueen frisbeegolf-koreista.  Sekin on sellainen laji, jota voisi joskus kokeilla.  





Meressä ei voinut sinilevän takia uida, mutta Majvikin kylpyläosastosta saimme nauttia taas omassa rauhassamme. 


Iltapäiväkahvit ja Masalan K-Marketista ostetut Ellosen leipomon porkkanaleivokset nautimme mukana olleista retkiastioista. 


sunnuntaina, elokuuta 17, 2025

Pyörällä Majvikistä Kirkkonummen Ragvaldsin museoalueelle


Visit Kirkkonummi sivut sanovat: "Ei tarvitse lähteä merta edemmäs reissuun.  Kirkkonummi on kiinnostavien kulttuurikohteiden, kahviloiden ja luontonähtävyyksien aarreaitta, jonne liikkuminen on vaivatonta." Olen samaa mieltä mainoslauseiden kanssa.  Me valitsimme Kirkkonummen ja siellä Hotelli Majvikin pyöräretkien ja koiralenkkien tukikohdaksi 29.7. - 2.8.2025 eikä ollut syytä katua. 

Torstaina 31.7.2025 otimme pyöräilysuunnaksi Kirkkonummen keskustan ja sieltä edelleen Ragvaldsin museoalueen. Kevyenliikenteenväylä Masalantien ja Vanhan Rantatien vieressä oli erinomaisessa kunnossa. Maisemista tuli mieleen Viro ja siellä vähän liikennöidyt maantiet sekä pyörätiet isompien teiden reunalla peltojen keskellä. 






Keskustan laitamilla ohitimme urheilupuiston ja sen vieressä olevan katukeittiö-kioskin, josta on tullut ostettua hampurilaisia niinä aikoina, jolloin Kirkkonummen kennelkerho järjesti kentällä agilitykisoja.  Hienoja muistoja on varsinkin kesäkuun 2013 agilityn SM-kisoista, joissa Nopsan Hikka-äiti voitti medikokoisten koirien Suomen mestaruuden omistajansa Kaisan kanssa ja Core-isäkin sai tuloksen molemmilta radoilta Juha omistajansa kanssa.  Paikalla oli kaikkiaan kuusi viiden kuukauden ikäistä pentua yhdeksän pennun sisarussarjasta.  Kyseessä ovat kromfohrländereiden roturistetysprojektin ensimmäiset pennut. 


Villakoira Core-isä ja Nopsa (2013)

Kromfohrländer Hikka-äiti ja 5 kuukauden ikäisiä pentujaan (2013)

Muisteluiden jälkeen matka jatkui tietöiden välissä puikkelehtien Överbyntien varrella olevalle Ragvaldsin museoalueelle. 


Museoalue on perinteinen maatila vanhan Kuninkaantien varrella. Tilan 12 rakennusta ovat alkuperäisillä paikoillaan maantien molemmin puolin.  Ensimmäiset tiedot Ragvaldsista ovat 1540-luvulta ja viimeinen yksityinen omistaja oli Bertil Malmström 1900 - 1982.  Bertilin kuoltua ilman perillisiä jäi tila valtiolle ja siitä muodostettiin kunnallinen museo Kirkkonummelle. 


Ragvaldsin tila kuuluu Överbyn kylään, joka on Kirkkonummen vanhimpia tunnettuja kyliä.  Kylän alkuvaiheista ei tiedetä kovinkaan paljoa, mutta siellä on ollut asutusta jo kivikaudella ja sitä on viljelty 1300-luvulta lähtien.  Ragvaldsia viljeli sama suku 1500-luvulta vuoteen 1982. 

Entisen Kuninkaantien nykyisen Överbyntien pohjoispuolella aivan tien vieressä on tilan tallinavetta, jonka seinässä on kyltti Kuninkaantie.  Tien laidalla on hyvä kävely- ja pyörätie.  Samalla paikalla on ollut kulkureitti ainakin 700 vuoden ajan. 



Kivestä rakennetussa viljamakasiinissä säilytettiin viljaa laareissa tai tynnyreissä. Kivinen rakennus jyhkeine ovineen ei ollut helppo kohde viljavarkaille. Tämä rakennus on tilan vanhimpia, todennäköisesti 1700-luvun lopulta. 

Viljamakasiinin takana on aikaisemmin mainittu tien vieressä seisova tumma puurakenteinen tallinavetta, jossa maatilan kotieläimet asuivat alakerrassa.  Yläkertaan eli ylisille vei pengertie ja silta.  Siellä säilytettiin heiniä, joilla eläimet ruokittiin.  





Esitekylttien tekstit on kirjoitettu hyvin selkeästi, jotta lapset ja kaupunkilaisvanhukset, joilla ei ole ollut edes isovanhempia maalla, ymmärtävät millaista elämä oli ennen maatiloilla. 

Ragvaldsin tilan riihi on ollut samalla paikalla jo 1760-luvulla ja palovaaran takia se sijaitsee erillään muista rakennuksista.  Riihi on kuin valtava savusauna.  Sen lämmössä ja savussa vilja saatiin kuivaksi ja säilyväksi.  Ilman riihikuivausta vilja olisi mädäntynyt käyttökelvottomaksi märän ja kylmän syksyn sekä talven aikana.  


Pihapiiristä lähti reilun puolen kilometrin mittainen luontopolku / ipanapolku, jonka varrella opastekyltit kertovat tilan rakennuksista sekä alueen kasveista ja eläimistä. 


Eliasvillan rakennus on saanut nimensä vuosina 1850 - 1934 eläneen Elias Malmströmin mukaan. Hän oli tilan viimeisen omistajan, Bertilin setä. Rakennuksessa on nykyään vanhoista valokuvista ja asiakirjoista koostuva näyttely, joka kertoo ajasta 1944 - 1956, jolloin osa Porkkalaa oli vuokrattu Neuvostoliitolle. 


Överbyntien eteläpuolella on tilan keltaiseksi maalattu päärakennus, joka on pystytetty siihen 1800-luvun alussa.  Rakennus korjattiin Porkkalan vuokrakauden 1944 - 1956 jälkeen, kun viimeinen omistaja Bertil Malmström palasi evakosta. Hän oli säästäväinen vanhapoika ja hänen vanhempiensa 1800-luvulla hankkimia kalusteita on edelleen jäljellä. 

Rakennuksen sisältä löytyi museon opas ja sinne sai maksaa mobilepayllä museomaksun 5,- euroa.  Maksoin summan kannatuksen vuoksi, mutta en jäänyt puolen tunnin kuluttua alkavalle opastuskierrokselle enkä edes tutustunut taloon, koska Ilpo odotteli pyöriemme kanssa tien varressa. Joskus on  bloggaajalle hankalaa, kun reissukumppani ei jaksa seistä odottelemassa valokuvaamistani tai pysty tulemaan mukaan vaikeasti kuljettaviin museoihin.   

Päärakennuksen pihapiirissä oli luhtiaitta, vaunuvaja ja renkitupa. 






Pyöräily jatkui kohti Kirkkonummen rautatieasemaa, joka on rakennettu vuosina 1901 - 1903.  Sen suunnitteli arkkitehti Bruno Granholm, joka toimi tie- ja vesirakennusten ylihallituksessa asemarakennusten suunnittelijana. Hänen kättensä jälkiä on asemarakennuksissa eri puolilla Suomea.  Helsinkiin Granholm suunnitteli kookkaimpiin töihinsä kuuluvan Pasilan konepajan. Nykyään konepaja-alueen kadunnimistössä esiintyvät Bruno Granholmin aukio ja Bruno Granholmin kuja. Myös Helsingin Esplanadinpuistossa oleva Ravintola Kappeli on Granholmin suunnittelema. 



Takaisin Masalaan ajelimme Sepankylän kautta ja osa tiestä oli yhtä huonossa kunnossa, kuin edellisen päivän matkallamme Veklahden ja Sepänkylän välillä. Peltomaisemat ympärillä olivat kauniita emmekä olleet ainoita pyöräilijöitä tuohon aikaan.  Pari muutakin polkijaa näkyi tien varrella ja yksi pääsi vahingossa samaan kuvaankin kanssani.  Onneksi tie Sepänkylästä Masalaan oli paremmassa kunnossa, joten loppumatka reilun 25 kilometrin lenkistä sujui leppoisasti.







Pyörälenkin ja Nopsan kanssa tehdyn iltapäiväkävelyn jälkeen oli mukavaa päästä pesemään hiet pois Majvikin saunassa ja pulahtaa kaikessa rauhassa viileään uima-altaaseen.