 Pohjois-Italian
 Gardajärven Malcesinen kaupungissa olin ystävättäreni  Kaijan kanssa elokuussa 1978.  Olimme ystävystyneet lukion luontokerhossa ja tapaamme edelleen säännöllisesti.  Löysin matkalla pitämäni päiväkirjan dioja sisältäneestä laatikosta 
marraskuussa 2020 ja kellastuneita paperivalokuvia sain lainaksi Kaijalta jouluna 2023.  Taisin itse ottaa reissulta vain diakuvia ja ne ovat 
tuhansien muiden joukossa diakoteloissa tai muovitaskuissa.
Pohjois-Italian
 Gardajärven Malcesinen kaupungissa olin ystävättäreni  Kaijan kanssa elokuussa 1978.  Olimme ystävystyneet lukion luontokerhossa ja tapaamme edelleen säännöllisesti.  Löysin matkalla pitämäni päiväkirjan dioja sisältäneestä laatikosta 
marraskuussa 2020 ja kellastuneita paperivalokuvia sain lainaksi Kaijalta jouluna 2023.  Taisin itse ottaa reissulta vain diakuvia ja ne ovat 
tuhansien muiden joukossa diakoteloissa tai muovitaskuissa.
Naputtelin päiväkirjan tekstin  Matkustelua-blogin vuosikuluotsikon 1978 alle silloin marraskuussa 2020 ja lisäsin mukaan muutaman valokuvan päiväkirjan sivuista.  Tammikuun 2024 alun pakkaspäivät pitävät koiranomistajankin sisällä lämpimässä, joten nyt on hyvää aikaa muistella matkaa,  lisätä kuvia juttuun ja siirtää se tänne Metkaamatkustelua-blogin puolelle vaikka hiukan kainostuttaakin julkaista lähes 50 vuotta sitten kirjoitetun matkapäiväkirjan teksti sellaisenaan.  Kaija oli kirjoittanut tunnollisesti kuvauspäivät ja kohteet kuvien taakse, joten kirjoitan ne kuvateksteiksi. 
Olimme Tjäreborgin seuramatkalla ja asuimme Cristallo nimisessä hotellissa esitetekstin mukaan n. 1,5 kilometrin päässä keskustasta ja 700 metrin päässä rannalta. 775,- markan hintaan sisältyi täysihoito. Olimme molemmat jo naimisissa, mutta miehemme eivät olleet kiinnostuneet matkustelusta ulkomaille.
Olimme Kaijan kanssa matkustelleet jo aikaisemminkin Neuvostoliiton Leningradissa 1971, Norjan Lofooteilla 1973 ja Rhodoksella kesällä 1975, silloinkin ilman miehiämme.
Tavarat
 oli kotona pakattu jo n. klo 13 ja viiden tienoissa olin sitten jo 
Rapeleilla. Onneksi Kaija oli yhtä hermostunut matkalle lähdöstä ja 
niinpä lähdimmekin seitsemän bussilla kohti lentoasemaa.  Bussissa Kaija
 jo totesi, että nyt taidetaan olla vihdoin ja viimein matkalla. Eihän 
tätä matkaa olekaan suunniteltu kuin huhtikuusta asti.
Kone
 nousi hieman etuajassa eli n. klo 20:50 ilmaan ja Veronassa olimme n. 
klo 00:10.  Ilma oli onneksi lämmin vaikka tähtitaivasta ei näkynytkään.
 Bussimatka kohti Malcesineä pääsi alkamaan n. 00:30 ja perillä oltiin 
1:30. 
Hotellioppaamme Riitta Kauhanen jakoi jo 
bussissa huonenumeromme ja niinpä perillä kävikin avaintenjako 
joutuisaan.  Nukkumassa olimme heti kahden jälkeen vaikka purimme 
tavaratkin jo yön pimeinä tunteina kaappiin.  Huone on aika kolkon 
tuntuinen, mutta siisti ja tilaa on kahdelle hengelle juuri riittämiin. 
 Iloinen yllätys tapahtui, kun huomasimme, että huoneeseen kuului aika 
tilava wc/suihkuhuone. 
Aamulla
 heräsimme n. klo 8:00 käytävästä kuuluvaan kopinaan.  Ikkunaverhojen 
takaa paljastui ihastuttava vaikkakin sumuinen vuoristomaisema.  Olihan 
noissa esitelehdissä kuvia ollut, mutta silti aamu valkeni iloisena 
yllätyksenä.  
Aamiainen tarjotaan 
hotellissamme klo 8:30 - 9:00, joten sinne kävi tiemme.  Tarjoilija 
ohjasi meidät pöytään, jossa tulemme viettämään koko viikon.  Siihen 
tuli myös nuori (ilmeisesti abi) turkulaistyttö ja joku vanhempi 
(ilmeisesti) neiti-ihminen. Tyttö on matkalla Genovaan jonkun pojan luo.
 Aamiainen on kevyt; teetä/kahvia, 1 sämpylä, voita, juustoa, makkaraa, 
mutta kyllähän sillä pärjää, varsinkin kun sain Kaijalta vielä 1/2 
sämpylää. 
Klo 9:30 piti opas meille shampanjan
 tahdittamana tiedotustilaisuuden ja sen jälkeen käytiin tutustumassa 
kaupunkiin. Hotellin pihassa oli vielä yksi yllätys, nimittäin pieni 
uima-allas. Siitähän ei esitteessä puhuttu mitään. Rantaankaan ei ole 
kuin parin sadan metrin matka suoraan portaita alas hotellistamme. 
Vilkasliikenteistä tietä tosin sopii varoa aivan hotellin edessä.  
Keskustassa
 oli lukuisia kahviloita, ravintoloita, jne ja rihkamakaupat olivat auki
 sunnuntaista huolimatta. Tämähän on siis paratiisi meikäläiselle. 
 Ostettiin Kaijan kanssa kumpikin yksi kirja Gardajärvestä ja 
haisteltiin kaupungin ilmapiiriä. (Kirja ja sen välissä oleva kartta 
löytyvät edelleen kirjahyllystämme muiden matkakirjojen joukosta) 
Lounas tarjottiin hotellissa tasan klo 12:30. Mineraalivesi tuntui huikean kalliilta 500,- Lit, mutta eiköhän 2,50 mk ole Suomessa ravintoloissa kohtuuhinta 1/2 litrasta Vippiä. Alkuruokana otimme jotain makaroonisössöä, pääruoka oli paistetun savustetun kinkun tapaista ja herneitä, porkkanaa, kaalintapaista. Jälkiruokana olikin jo vähän oudompaa, Italialaista jäätelöä, joka oli jo liian makeaa meikäläisellekin. Hyvinhän tuo kuitenkin meni alas. Nyt onkin jo siestan aika ja täytynee punoa suunnitelmia iltapäiväksi.
Siestan
 jälkeen lähdettiin kävelemään sateeseen. (Juttua kirjoitetaan 
maanantaina n. klo 23:30 1/2 punkkupullon jälkeen).  Käytiin 
1300-luvulta peräisin olevassa Scaligerin linnassa, josta kuvia joka 
kortissa ja katseltiin lisää kaupungin keskustaa.  Kauppoja riittää ja 
niissä tavaraa.  
| 13.8.1978 Malcesine | 
| 13.8.1978 Malcesine ranta | 
| 13.8.1978 Museo Castello Scaligero | 
Illallinen
 olikin jo taas klo 19:30 hotellissa. Saimme sipulikeittoa (laihaa), 
jotain leivitettyä lihaa ja jälkiruoaksi hedelmäsalaattia.  
Kiire
 olikin jo kova, kun jo klo 20:35 lähti bussi kohti Arcoa ja siellä 
Cantina Marchetti nimistä ravintolaa.  Iltajuhlaa vietettiin 
saksalaisten ja tanskalaisten kera ja me Kaijan kanssa jouduimme täysin 
tanskalaiseen pöytään.  Paikalla tarjottiin aperitiivi, kylmä 
leikkelelautanen ja Soave valkoviiniä.  Tanssia oli ja leikkejä ja 
saksalaismielisillä oli hauskaa.  Sain mäkin sentään tanssia 
tanskalaisen vanhemman miehen kanssa (jolla vaimo siististi mukana) ja 
italialaisen bussikuskin kanssa.  
Hotelliin tultiin klo 1 takaisin.  Matkalla mukana ollut tanskalainen opas Nils oli sammunut.
| 13.8.1978 Eila illanvietossa Arcossa | 
| Kaija Arcossa | 
14.8.1978 maanantai
Aamiaisen
 jälkeen lähdettiin kauhealla kiireellä klo 9:15 bussilla Torri del 
Benaco nimiseen kaupunkiin markkinoille.  Kamaa oli, mutta mitään ei 
ostettu. 
 
| 14.8.1978 Torri del Benaco markkinat | 
Lounaalle
 tultiin taas klo 12:30, oli maksaa, perunamuussia, sienisoppaa ja 
hedelmäsalaattia.  Siesta vietettiin ensin hotellin kattoterassilla, 
sitten altaan ääressä.  Uituakin tuli muutama sata metriä.  
Noin
 klo 16:00 lähdettiin kohti Monte Baldon köysirataa.  Alhaalla paistoi 
päivä koko ajan mitä kauneimmin, mutta huipulla 1800 metrissä olimme 
pilvessä ja oli kylmää. Tultiinkin alas melko pian.  Kuljettiin 
keskustan kauppakatuja pitkin ja rannan kautta takas hotelliin.  
| 14.8.1978 Funivia | 
| Maisemaa Monte Baldolta | 
| 14.8.1978 Monte Baldo 1780 m | 
| Monte Baldo | 
Otettiin aperitiiviksi eilen ostettua Vermouth Biancoa ja syötiin päivällisellä eilisen kaltaista kinkkua con kastike, keitettyjä perunoita ja kuinka ollakaan hedelmäsalaattia.
Illaksi
 lähdettiin sataman seudulle ulkoilmakahvilaan, jossa orkesteri soitteli
 musaa, joka oli kaikkea muuta, muttei italialaista.  Juotiin pullo 
punkkua (siitä johtuu ajatuksen lennokkuus) ja ollaan nyt päästy 
hotelliin.  Ollaan ansaitusti uupuneita, sillä onhan tänään tullut 
käveltyä n. 10 - 13 km.  
Aamulla
 herättiin kukonlaulun aikaan (klo 7:00), sillä kokopäiväretki 
Gardajärven ympäri alkoi jo klo 8:30 heti aamiaisemme jälkeen.  Olen 
parina päivänä pyytänyt ylimääräisen sämpylän, sillä eihän meikäläiselle
 yksi riitä aamuteen kanssa.  
Kiersimme järven vastapäivään aloittaen pysähdyksellä Rivassa (1 - 1 1/2 tuntia), sitten ajoimme Limoneen läpi useiden tunneleiden. Niitä on järven ympärillä yli 40 km, kun koko järven ympärysmitta on n. 165 km. Limonessa kuljimme ja kuvasimme taas n. tunnin ja söimme hotellistamme saadut eväät sikäläisen hotelli Roman ulkoterassilla talon tarjoaman kivennäisveden kera.
| 15.8.1978 Limone | 
| Limone | 
| 15.8.1978 Limone | 
Seuraava puolen tunnun pysähdys oli Madernossa, 
jossa syötiin 1500 liiran jäätelöannos.  Salón kaupungin jälkeen 
meikäläinen otti pienet kenttänokoset liikkuvassa bussissa.  Heräsin 
tultaessa Sirmioneen, jossa oli taas 1 ja 1/2 tuntia aikaa ihmetellä. 
 Olimme ensin veneretkellä niemen ympäri, melkeinpä retken kohokohta ja 
sitten tuskastelimme kaupungilla kuumuutta, sillä kuuma oli.  Lazisen 
kaupungin luona pysähdyimme kenkätehtaan luo ja Kaija ostikin Boysille 
(1,5 v pojalleen) kengät 5000 Lit.  Loppumatka tulikin pysähtymättä 
Malcesineen ja väsynyt ruumis pääsi hieman lepoon.  
| 15.8.1978 Madernon sypressimetsää | 
| Eila Madernossa | 
| 15.8.1978 Sirmione | 
| Sirmione | 
| Catullus-linnake Sirmionessa | 
| 15.8.1978 Maria Callaksen huvila Sirmionen kaupungissa | 
Päivälliseksi
 otimme taas makaronia, saimme taas paistettua kinkkua ja porkkanoita 
salaatin kera ja jälkiruokana oli ihme kyllä hedelmäsalaatin kanssa 
vaihtoehtoisena meloonia.  
Puoli yhdeksän 
tienoissa lähdimme kaupunkiin, mutta kun ei keksitty mitä siellä 
tehdään, tultiin hotelliin ja juotiin terassilla rommi ja cola 900 Lit. 
 Nukkumaan pääsen parin minuutin kuluttua (klo on n. 23:15)
16.8.1978 keskiviikko
Aamulla
 herätyksen piti tulla talon puolesta jo klo 6:50, mutta eipä tullut. 
 Herättiin kuitenkin oman kellon soittoon jo ennen seitsemää ja oltiin aamiaisella ennen puolta kahdeksaa.  Klo
 7:50 nouti bussi meidät kohti Dolomiittien retkeä. 
Kuljimme Torbolen ohi Roveretoon, josta jatkoimme moottoritietä Trentoon ja Mezzolombardoon. Sieltä siirryimme tavalliselle maantielle, jotta saimme ihmetellä Salornon (saksaksi Haderburg) linnaa ylhäällä vuorenrinteellä. Sinne Luther pääsi turvaan joutuessaan jalkaisin kotimatkalle Trenton kuuluisasta kirkolliskokouksesta.
Oran
 kaupungissa pidettiin puolen tunnin kahvitauko.  Kaupunki oli jo 
selvästi saksalaisvaikutteinen. Joimme saksalaista kahvia ja söimme 
omenatorttua Apfelstrudelia. 
Orasta alkoi sitten nousu kohti 
Dolomiitteja.  Ohitimme Cavalesen, Predazzon, Moenan ja söimme 
eväspussimme sisällön kivennäisvedellä huuhdellen Peran kylässä Valdo di
 Fassassa. 
| 16.8.1978 Pozza di Fassa, Perra | 
Täältä nousu jatkui Canazein ohi Paso di Sellaan, joka on 
2240 m meren pinnan yläpuolella.  Täällä pidettiin taas pieni 
kuvaustauko ja kuvia tuli Catinaccion vuorista ja Sellavuorista. 
Sellasta
 laskeuduimme Ortisein talviurheilukeskuksen kautta Bolzanon kaupunkiin.
 Se on jo täysin saksalaistyylinen ja vaikutteinen ja saksan kielen 
käyttö ei tuonut mitään vakeuksia. Sieltä tuli ostettua pieni 
kaktusistutus kotiin tuliaisiksi.  6 eri kaktusta hintaan 4000,- Lit = 
n. 20,- mk.  Bolzanosta matka kulki "kotiin" Trenton kautta 
moottoritietä ja Malcesinessa olimme n. klo 18 - 18:15.
| 16.8.1978 Maisemaa Dolomiiteiltä | 
| Maisemaa Dolomiiteiltä | 
| Maisemaa Dolomiiteiltä | 
| Maisemaa Dolomiiteiltä | 
| 16.8.1978 Bolzanon hedelmätori | 
Ennen
 ruokailua "piti" huoneessa taas ottaa Vermouth Bianco aperitiivit, 
ettei tarvitse kuljettaa vajaata pulloa kotiin.  Alkuruoaksi otettiin 
taas pastaa.  Saatin aika hyvää paistettua kanaa ja jollain lailla 
paistettuja perunoita sekä jälkiruokana - ihme kyllä taas 
hedelmäsalaattia. 
Ruokailun
 jälkeen kärsittiin huoneessa kumpikin Kaijan kanssa hieman 
ilmavaivoista ja jutut oli sen mukaiset.  Meinattiin saada todellinen 
hihi.  Mentiin kuitenkin alas baariin eli ulos ottamaan iltarommit.
17.8.1978 torstai 
Ja
 aamulla satoi.  Olin yöllä kyllä herännyt ukkoseen, ettei tuo nyt 
yllätyksenä tullut.  Aamiaisen jälkeen lähdettiin Kaijan kanssa 
kuitenkin rohkeasti kaupungille.  Sade senkuin yltyi ja hieman 
pidättelimme sitä sypressien alla.  Sataman pankissa vaihdoimme rahaa ja
 ensiostoksina ostimme ohuet sadetakit.  Ne on sentään kätevämpiä kuin 
sateenvarjo, varsinkin jos on kannettavaa.  Tarkoitus oli myös tutkia 
Palazzo dei Capitani, mutta ei se vaan auennut kymmeneltä vaikka ovessa 
niin luki.  Tehtiin huikeasti ajattelemattomia heräteostoksia: ruokaa, 
tuliaisia ym ja ainakin mun rahat uhkaa loppua ennen aikojaan. Lounaana
 oli tomaattikeittoa, jauhelihapihvi, porkkonaa, hernettä, salaattia ja 
hedelmiä (omenan ja persikan risteytys).
Lounaan
 jälkeen alkoi Veronan ostosretki.  Ei me sieltä paljon mitään ostettu, 
mutta nähtiinpä Veronan areena ja Julian parveke ym. 
Päivälliseksi 
palattiin takaisin hotelliin ja tarkistettiin pienet ostoksemme. Illallisella oli tarjolla makaroonia = pastaa, porsaankyljys, kukkakaalia, salaattia 
ja sama "epähedelmä" kuin päivälläkin. Illalla tehtiin vielä pieni 
kaupunkikierros.  Juotiin jääkahvit yhdessä ulkoilmakahvilassa, jossa 
kikkarapääkundi soitti pianoa (rumpu ym. helistinmusiikin tullessa 
nauhalta) ja lauloi.  Ennen nukkumaan tuloa käytiin vielä pienellä 
kauppakierroksella.  Kauppias on muuten aina kauppias.  Veronassa 
tavaratalossa yks nainen kysyi multa keksipketin hintaa ja kyllä mä sain
 sen sille selvitetyks, vaikka kerroinkin, etten osaa italiaa.  (Olin 
käynyt pari vuotta Työväenopiston italian tunneilla) 
Aamulla
 klo 8:15 lähdettiin kohti Venetsiaa.  Pysähdyttiin matkalla jossain 
Esson moottorikahvilatavaratalossa ja oltiin Venetsian linja-autoasemalla
 Piazzale Romalla n. klo 11.  Mentiin vesibussilla eli vaporetolla Ponte
 Rialtolle, jonka vieressä ravintola Omnibussissa syötiin eväspaketti, 
juoma piti tällä kertaa ostaa itse.  
| 18.8.1978 Venetsia Ponte Rialto | 
Lounaan
 jälkeen lähdettiin kulkemaan kohti San Marcon toria.  Opas kertoi torin 
rakennuksista.  Käytiin myös katsomassa huokausten siltaa, Muranon 
lasitehtaan näytepajaa, maisemia kellotornista ja sen jälkeen lähdettiin
 Kaijan kanssa omin päin kaupungille.  Kaija oli vaan valitettavasti 
arka eikä uskaltanut lähteä tutkimusmatkalle pienille kujasille. 
 Kuljettiin nyt hieman sentään Rialto sillan pohjoispuolelle. 
| Pyhän Markuksen tori / Piazza San Marco ja Pyhän Markuksen tuomiokirkko | 
| Pyhän Markuksen kellotorni | 
| Sisäänkäynti Pyhän Markuksen tuomiokirkkoon | 
| Torre dell'Orologion kellotorni | 
| Procuratie Vecchie | 
| Huokausten silta | 
Pyhän Markuksen kellotornista sai hyvän käsityksen Venetsiasta lentävien lintujen perspektiivistä.
| 18.8.1978 San Giorgio Maggioren kirkko saarellaan | 
| Basilica di Santa Maria della Salute | 
Vaporettoajelulla Canal Grandea pitkin nähtiin kanavien varren elämää.
Puoli viiden aikaan mentiin taas ravintola Omnibusiin päivälliselle. Kuuden aikaan päästiin lähtemään linja-autolla kohti Gardajärveä. (Vuonna 1890 perustettu Ristorante Omnibus näyttää Googlen tietojen mukaan edelleen olevan olemassa vuonna 2024)
19.8.1978 lauantai
Päiväkirjamuistiinpanot loppuivat ja niin viikon matkammekin. 
Venetsiassa kävin ensimmäisen kerran Interrail-matkalla vuonna 1972  ja viimeksi kävimme siellä Ilpon kanssa vuonna 2005. Samalla reissulla kävimme myös Muranon ja Buranon saarilla. 
 







 
Monessa yhteydessä on tullut luettua, että lukioissa on ollut erilaisia kerhoja, kuten tässä tapauksessa luontokerho. Minun aikana ei sellaisia valitettavasti ollut. Hämmästyttävän nopeasti pääsitte muuten ennen EU-aikaa lentokentältä bussiin. Oliko tuossa ruumatavaroittenkin haku? Matkustaminen on varmasti vuosien varrella muuttunut huikean paljon, samoin tietysti kohteet. Kiinnostavaa, kun on kohteesta kokemusta useilta eri vuosikymmeniltä.
VastaaPoistaKiitos Mikko kommentista! On tosiaan valitettavaa, että koulujen kerhotoiminta lakkasi melkein kokonaan, kun siirryttiin peruskouluun vuosien 1972 - 1977 aikana. En oikeastaa tiedä, miksi kerhotoiminta lakkasi. Ennen opettajat toimivat vapaaehtoisesti erilaisten kerhojen ohjaajina ilman korvausta ja kouluissa sai kokoontua veloituksetta ja käyttää koulujen välineitä. Silloin eivät kerholaiset kuuluneet minkään vakuutuksen piiriin. Nykyään taitaa olla aika tarkat määräykset erilaisista vastuukysymyksistä, opettajille maksettavista korvauksista, koulun tilojen ja välineiden käyttämisestä, retkien järjestämisestä jne.
VastaaPoistaMuuttunutta on myös matkailu. Passien leimaamista Suomesta lähdettäessä ja palatessa ei enää tapahtunut vuonna 1978. Italiassakaan ei passia leimattu eikä täysin käsin kirjoitettuja passeja taidettu pahemmin vilkaistakaan. Viimeiset suomalaiset leimat passissani ovat vuodelta 1977. Ruumassa olleet tavaratkin saatiin mainitussa lyhyessä ajassa.
Paljon on matkustelu muuttunut varsinkin varausten tekemisen suhteen, mutta aina on yhtä mielenkiintoista tutustua uusiin paikkoihin.
Kun aikaa on kulunut reissusta näinkin kauan, muuttuu teksti yhtäkkiä kiinnostavaksi. En välttämättä viitsisi lueskella Gardajärven kokemuksista vuodelta 2016, mutta tällainen 1978 on jännää luettavaa ja kuvat mielenkiintoista katseltavaa. Hyvä kun säilynyt nuo otokset sentään. Italian ruoka kuulostaa ihan suomalaiselta, kun on paistettua kinkkua, herneitä, kaalia ja makaroonisössöä. Enää eivät ihmiset kuvaile ruokiaan noin, vaan harmittavasti brassaillaan italiankielisillä nimillä. Jäätelöä se gelatokin sentään on :D
VastaaPoistaKiitos Anssi kommentista! Olen lisäillyt blogiin näitä vanhoja matkakuvia ja päiväkirjamerkintöjä sekä uusiakin kuvia ja kertomuksia lähinnä muistoiksi itselleni. On hauskaa palata tehtyjen matkojen tunnelmiin lukemalla omia ja muiden blogipostauksia samoista kohteista.
VastaaPoista