Hääpäivämatkoja

Häämatka jäi aikoinaan tekemättä ja suosituille häämatkasaarille Seychelleille pääsimme vasta yli 44:n avioliittovuoden jälkeen maaliskuussa 2019 .  

Meidät vihittiin perjantaina 13.12.1974 Helsingin maistraatissa Tennispalatsin talossa.  Perjantai 13. päivä on yleisen taikauskoisen käsityksen mukaan epäonnen päivä.  Minä aina naureskelen, että meillä päivämäärä ei ole vaikuttanut liiton pituuten, ellei sitten ajatella, että epäonnea olisi jatkunut vuosikymmenestä toiseen.  Wikipedia kertoo kahdesta taikauskoisesta käsityksestä:  perjantai on huonon onnen päivä ja 13 huonon onnen luku. Jossain vaiheessa nämä kaksi näkemystä ovat sulautuneet yhteen.  Sanonnan käyttö tunnetaan 1800-luvun lopulta alkaen. Yleiseksi uskomus on tullut vasta 1900-luvulla, minkä on väitetty johtuneen Thomas Lawsonin vuonna 1907 julkaisemasta romaanista Friday the Thirteenth. 

Vuosikymmenten aikana olemme tehneet muutaman hääpäivämatkan ja niistä löytyy kuvia ja muistiinpanoja linkkien takaa. 

1-vuotis hääpäivämatkalla 1975 olimme silloisen Neuvostoliiton Tallinnassa.  Se oli ensimmäinen matkamme Tallinnaan ja Ilpolle ensimmäinen matka Neuvostoliittoon.  Minä olin käynyt Leningradissa talvella 1971.  Reissussa olimme yhdessä tuttavapariskunnan kanssa ja asuimme vuonna 1972 avatussa suomalaisten rakentamassa Hotelli Virussa.

Matkustelua blogin vuosilukuotsikon 1975 alle olen kirjannut, että asuimme huoneessa numero 811.  Olisi hauskaa majoittua samaan huoneeseen uudestaan.  Ikkunanäkymä väsyneen tweedkankaiseen hääpukuun pukeutuneen matkakumppanin takana on varmasti muuttunut melkoisesti. 

15-vuotis hääpäivämatkalla olimme vuoden 1989 blogimerkintöjen mukaan  12. - 14.12. Viking linen risteilyllä Tukholmassa.  Mukana reissussa olivat tyttäremme Milla ja Heli. Reissun kuvat ovat vielä digitalisoimatta. 

25-vuotis hääpäivämatkalla joulukuussa 1999 olimme Niilin risteilyllä Egyptissä  ja vietimme viikon Hurgadassa mm. snorklailemassa.  Teimme myös parin päivän retken Kairoon. Niilin risteily on yksi niitä harvoja matkakokemuksia, jonka haluaisin kokea uudelleen. 

30-vuotis hääpäivämatkan joulukuussa 2004 teimme Thaimaan Bangkokiin ja Hua Hiniin. Osa reissukuvista löytyy vuosilukuotsikon 2004  takaa.  

35-vuotis hääpäivämatkan siirsimme tammikuulle 2010, koska joulukuussa ei ollut tarjolla AM:n yhdistelmämatkaa Guatemalan kierros - Meksikon Playa del Carmen, jonka sisältöä silloiset kollegat kehuivat.  Reissu olikin erittäin mielenkiintoinen sekä historiansa että luontonsa puolesta, unohtamatta mahtavia snorklailuvesiä laguuneissa ja cenoteissa. 

40-vuotis hääpäivämatka siirrettiin myös tammikuulle, vuodelle 2015.  Matkakohteeksi oli valikoitunut  Dominikaaniseen tasavallan yhdistelmämatka Puerto Plata ja Samanan niemimaa. Käväisimme myös Haitin puolella.  

45-vuotis hääpäivämatka tehtiin hiukan etukäteen lokakuussa 2019.  Osallistuimme Keski-Aasian kiertomatkalle Turkmenistan, Uzbekistan, Tadžikistan, Kirgisia ja Kazakstan. Nämä olivat kohteita, joihin olin toivonut pääseväni matkustamaan jo 80-luvulta lähtien. 

Turkmenistanin pääkaupunki, valkoinen marmorikaupunki Ašgabat on tosin saanut ulkomuotonsa vasta maan itsenäistyttyä ja sen ensimmäisen presidentin  Saparmurat Atajevits Nijazovin toimesta vuoden 1991 jälkeen. 

Ašgabat

Uzbekistanin upeat silkkitiekaupungit ovat sen sijaan pysyneet vuosisatoja ennallaan.  

Buhara

Samarkand

Tadžikistanin Khujandissa tutustuimme mm. kaupungin keskusaukioon ja sitä ympäröiviin rakennuksiin esimerkiksi Panjshanbe basaariin, joka on yksi Keski-Aasian suurimmista katetuista toreista. 

Khujand

Kirgisian Biškekin lähellä pääsimme lyhyelle patikointiretkelle Ala Archan kansallispuistoon.

Kazakstanissa osuimme sopivasti paikalle, kun tien varressa oli meneillään kokpar / kok boru / kupkari / buzkashi ottelu.

46:s hääpäivä taitaa kulua kotona koirien kanssa koronatilanteen estäessä ravintolaruokailunkin. 

Italian Gardajärvi 1978

Vanhan matkapäiväkirjan löytyminen oli iloinen yllätys ja Gardajärven Malcesineen tehdystä Tjäreborgin seuramatkasta tulvahti mukavia muistoja, kun rupesin naputtelemaan päiväkirjan tekstiä Matkustelua-blogiin, josta se löytyy vuosiluku 1978 otsikon alta.  

Kirja löytyi pahvilaatikosta, jossa oli reilut 2000 diaa muovitaskuissa. Suurin osa kuvista oli Ilpon suoretkiltä,  ajalta jolloin 1970-luvulla tehtiin soidensuojeluohjelmaa.  Pari filmirullallista dioja löytyi myös Gardajärveltä, mutta ne saavat odottaa digitointia. 

Meillä on kymmeniä tuhansia dioja ja paperikuvia niin kotimaan kuin ulkomaankin reissuilta ja kuvia on myös paljon arkisista touhuista omien ja sukulaisten lasten kanssa.  Paperikuvat ovat onneksi jonkinlaisessa järjestyksessä, mutta diakansioissa, -laatikoissa ja -koteloissa ei valitettavasti lue, mitä ne sisältävät. Työvuosina muistan ajatelleeni, että sitten eläkkeellä laitan kuvat järjestykseen ja rupean myös digitoimaan niitä.  Sitä aikaa saadaan edelleen odottaa.  

Gardajärven reissusta kirjoitetun päiväkirjan sivuilta löytyy myös matkaesitteestä leikattuja kuvia.  Otin sellaisista sivuista kuvat blogiin.  Tuohon aikaan en tehnyt montaa matkaa vuodessa.  Gardajärven reissu oli ainoa sen vuoden ulkomaanmatka.  Matkakumppanina oli useimmiten joku muu kuin Ilpo, koska hän ei siihen aikaan ollut kiinnostunut matkustelusta.  

Gardajärvellä olin yhdessä edelleen hyvän ystäväni Kaijan kanssa.  Tutustuimme toisiimme lukion luontokerhossa ollessamme koulussa rinnakkaisluokilla. Kaijan kanssa kävimme ulkomaanmatkoilla myös Lofooteilla vuonna 1973 ja Rhodoksella 1975. Kotimaan reissuja Luonto-Liitosta tuttujen kavereiden kanssa tehtiin useampiakin. Lasten synnyttyä yhteiset matkat valitettavasti loppuivat. 

Oli mielenkiintoista huomata, että jo tuohon aikaan halusin etelän reissuilta muutakin kuin vain rannalla makoilua.  Osallistumme matkanjärjestäjän retkille: iltaretki Arcon Cantina Marchettiin, kierros Gardajärven ympäri, retki Dolomiiteille, ostosretki Veronaan, retki Venetsiaan.  Omin päin kävimme Torri del Benacon markkinoilla ja  Monte Baldo vuorella. Toki viikon aikana tuli myös uitua Gardajärvessä ja hotellin pienessä uima-altaassa.  

Matkatuliaiseksi ostin Gardajärvestä kertovan kirjan.  Sen välissä on alueen kartta.  Kirja ja kartta löytyvät edelleen kirjahyllystämme.

Kesäpyöräilyä Espoon rantaraitilla

Espoon rantaraitti on reilun 40 kilometrin ulkoilureitti, jonka varrella on useita mielenkiintoisia pistäytymiskohteita. Olemme parina edellisenä kesänä ajaneet metrolla Matinkylään ja sieltä sähköpyörillämme eri reittejä pitkin kotiin Viikkiin, mutta elokuun toisella viikolla päätimme ajella Matinkylästä kohti länttä.

Ensimmäinen yrityksemme kutistui kymmenen kilometrin pyöräilyyn Espoossa, sillä olin unohtanut ladata pyöräni akun.  Onneksi tulin katsoneeksi pyörän ajotietokonetta heti poistuttuamme metrosta Matinkylässä.  Päätimme ajaa suorinta reittiä päiväkahveille Villa Rulluddiin, jossa on kahvilan lisäsi Espoon kaupunginmuseoon kuuluva Huvilamuseo. 

Villa Rulluddin kahvilassa oli tarjolla makeiden leivonnaisten lisäksi myös täytettyjä croisantteja, joten nautimme kahvilounaan, jonka turvin olisi voinut tehdä pidemmänkin lenkin. Kahvit saattoi nauttia ravintolan terassilla, aurinkoisella pihalla tai sisällä salissa.  

Kesällä kahvila oli avoinna joka päivä, mutta muulloin se on auki vain museon aukioloaikoina eli joka kuukauden  ensimmäisenä sunnuntaina. 

Kahvittelun jälkeen ajoimme Suomenojan voimalaitoksen ohi ja ihailimme 40 metriä korkean lämpöakun kylkeen maalattua Suomen toiseksi korkeinta muraalia, jonka aiheena ovat harmaasorsat ja nimenä  on "muutoksen siivet".  Voimala sijaitsee Suomenojan lintukosteikon vieressä.  Se oli Ilpolle tuttu paikka jo kouluvuosina, jolloin hän muistaa kävelleensä sinne 15 kilomterin matkan kotoaan Pikku Roobertinkadulta ja nähneensä siellä mm. tukkasotkan, kaulushaikaran ja ruskosuohaukan.     

Kotimatka Matinkylästä Myllypuroon tehtiin melkein tyhjällä metrolla ja pyöräni akun varaus riitti juuri ja juuri Myllypuron metroasemalta kotiin. 

Elokuun puolenvälin jälkeen suuntasimme uudestaan metrolla Matinkylään ja nyt oli pyöräni akku saanut täyden latauksen. Ajoimme Vanhaa Jorvaksentietä Kivenlahden perukoille ja pistäydyimme Kivenlahden uimarannalla, jossa oli vielä muutama uimari ja auringonpalvoja. 

Jatkoimme Kivenlahden ja Laurinlahden rantareittejä pitkin Klobbenin uimarannalle, joka oli tuttu paikka 70-luvun alussa myös minulle, sillä asuihan Ilpon perhe Soukassa seurusteluaikoinamme.  Jotakin tuttua Klobbenilla vielä oli.  Rannassa oli veneitä ennenkin, sillä Soukan venekerho on perustettu 1970.  Kallion päälläkin oli punamullalla maalattu rakennus, mutta jotenkin tuntuu, että se oli pienempi kuin nykyinen juhlatilaksikin vuokrattava venekerhon paviljonki.  Hiekkarantakin näytti isommalta kuin aikaisemmin.   Nykyistä rannassa olevaa Alkan rantacafe-rakennusta en muista.  Siellä joimme tällä reissulla pullon limua ja söimme jäätelöt ihan vain siksi, että sellaisia oli tarjolla. 

Klobbenin rannalta näkyi 44 metriä korkea Soukan Kasavuori, joka on yksi Espoon hienoimmista näköalapaikoista.  Sinne emme tällä reissulla nousseet.  

Uimarannan laiturilta näkyi myös vuosina 1903 - 1904 rakennettu Eliel Saarisen suunnittelema jugend-tyylinen huvila Villa Miniato.  Sitä pidetään Espoon rakennustaiteellisesti arvokkaimpana asuinrakennuksena.  

Soukanrannantiellä Kasavuoren alapuolella Ilpo muisteli juoksulenkkejä veljensä kanssa näissä maisemissa. 

Polkeminen jatkui Suvisaarentietä pitkin yli Suinonsalmen Saaristokauppaan.  Se oli mielenkiintoinen pistäytymispaikka.  Oli vaikeaa kuvitella olevansa Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa. Kaupan lisäksi rakennuksessa oli lounaskahvila, joka näytti olevan  paikallisten kokoontumispaikka.  Tarjolla olisi ollut mm. lohikeittoa, mutta sokerinen munkkipossu kahvin kanssa houkutteli enemmän. 

Polkeminen jatkui kaunista ja hyvin merkittyä rantaraittia pitkin Matinkylän Metroasemalle, josta pääsi taas mukavasti kotinurkille.