tiistaina, marraskuuta 10, 2020

Kesäpyöräilyä Espoon rantaraitilla

Espoon rantaraitti on reilun 40 kilometrin ulkoilureitti, jonka varrella on useita mielenkiintoisia pistäytymiskohteita. Olemme parina edellisenä kesänä ajaneet metrolla Matinkylään ja sieltä sähköpyörillämme eri reittejä pitkin kotiin Viikkiin, mutta elokuun toisella viikolla päätimme ajella Matinkylästä kohti länttä.

Ensimmäinen yrityksemme kutistui kymmenen kilometrin pyöräilyyn Espoossa, sillä olin unohtanut ladata pyöräni akun.  Onneksi tulin katsoneeksi pyörän ajotietokonetta heti poistuttuamme metrosta Matinkylässä.  Päätimme ajaa suorinta reittiä päiväkahveille Villa Rulluddiin, jossa on kahvilan lisäsi Espoon kaupunginmuseoon kuuluva Huvilamuseo. 



Villa Rulluddin kahvilassa oli tarjolla makeiden leivonnaisten lisäksi myös täytettyjä croisantteja, joten nautimme kahvilounaan, jonka turvin olisi voinut tehdä pidemmänkin lenkin. Kahvit saattoi nauttia ravintolan terassilla, aurinkoisella pihalla tai sisällä salissa.  


Kesällä kahvila oli avoinna joka päivä, mutta muulloin se on auki vain museon aukioloaikoina eli joka kuukauden  ensimmäisenä sunnuntaina. 



Kahvittelun jälkeen ajoimme Suomenojan voimalaitoksen ohi ja ihailimme 40 metriä korkean lämpöakun kylkeen maalattua Suomen toiseksi korkeinta muraalia, jonka aiheena ovat harmaasorsat ja nimenä  on "muutoksen siivet".  Voimala sijaitsee Suomenojan lintukosteikon vieressä.  Se oli Ilpolle tuttu paikka jo kouluvuosina, jolloin hän muistaa kävelleensä sinne 15 kilomterin matkan kotoaan Pikku Roobertinkadulta ja nähneensä siellä mm. tukkasotkan, kaulushaikaran ja ruskosuohaukan.     

Kotimatka Matinkylästä Myllypuroon tehtiin melkein tyhjällä metrolla ja pyöräni akun varaus riitti juuri ja juuri Myllypuron metroasemalta kotiin. 


Elokuun puolenvälin jälkeen suuntasimme uudestaan metrolla Matinkylään ja nyt oli pyöräni akku saanut täyden latauksen. Ajoimme Vanhaa Jorvaksentietä Kivenlahden perukoille ja pistäydyimme Kivenlahden uimarannalla, jossa oli vielä muutama uimari ja auringonpalvoja. 


Jatkoimme Kivenlahden ja Laurinlahden rantareittejä pitkin Klobbenin uimarannalle, joka oli tuttu paikka 70-luvun alussa myös minulle, sillä asuihan Ilpon perhe Soukassa seurusteluaikoinamme.  Jotakin tuttua Klobbenilla vielä oli.  Rannassa oli veneitä ennenkin, sillä Soukan venekerho on perustettu 1970.  Kallion päälläkin oli punamullalla maalattu rakennus, mutta jotenkin tuntuu, että se oli pienempi kuin nykyinen juhlatilaksikin vuokrattava venekerhon paviljonki.  Hiekkarantakin näytti isommalta kuin aikaisemmin.   Nykyistä rannassa olevaa Alkan rantacafe-rakennusta en muista.  Siellä joimme tällä reissulla pullon limua ja söimme jäätelöt ihan vain siksi, että sellaisia oli tarjolla. 
Klobbenin rannalta näkyi 44 metriä korkea Soukan Kasavuori, joka on yksi Espoon hienoimmista näköalapaikoista.  Sinne emme tällä reissulla nousseet.  

Uimarannan laiturilta näkyi myös vuosina 1903 - 1904 rakennettu Eliel Saarisen suunnittelema jugend-tyylinen huvila Villa Miniato.  Sitä pidetään Espoon rakennustaiteellisesti arvokkaimpana asuinrakennuksena.  
Soukanrannantiellä Kasavuoren alapuolella Ilpo muisteli juoksulenkkejä veljensä kanssa näissä maisemissa. 


Polkeminen jatkui Suvisaarentietä pitkin yli Suinonsalmen Saaristokauppaan.  Se oli mielenkiintoinen pistäytymispaikka.  Oli vaikeaa kuvitella olevansa Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa. Kaupan lisäksi rakennuksessa oli lounaskahvila, joka näytti olevan  paikallisten kokoontumispaikka.  Tarjolla olisi ollut mm. lohikeittoa, mutta sokerinen munkkipossu kahvin kanssa houkutteli enemmän. 


Polkeminen jatkui kaunista ja hyvin merkittyä rantaraittia pitkin Matinkylän Metroasemalle, josta pääsi taas mukavasti kotinurkille. 

2 kommenttia:

  1. Ihana retki, kyllä pyörällä hurauttaa helposti pidemmänkin matkan varsinkin kun sää sallii! Itsekin olen hieman harkinnut sähköpyörää, ainakin Helkama merkkisiä on tullut katseltua. Haaveena olisi pyöräillä joku kerta ihan Turusta Helsinkiin asti ystäviä tapaamaan. Tosin, pitäisi löytää matkalta majapaikkoja joissa tuon akun saisi sitten tarvittaessa ladattua.

    VastaaPoista
  2. Kiitokset kommentista! Sähköpyörän hankkimisessa harmittelen vain sitä, etten hankkinut sellaista jo aikaisemmin. Kannattaa todella tutustua erilaisiin pyöriin, sillä pyörät ja niiden akut kehittyvät vuosi vuodelta. Tyttäreni osti viime keväänä pyörän, jonka akku riittää jopa 100 km:n matkaan ja pyörään saa kiinni vara-akun, joten akun kesto ei ole enää ongelma. Hauskaa sähköpyöräilyssä on sekin, että edes huono ilma ei harmita, sillä sadetta vastaan voi pukeutua ja vastatuulessa sähköpyörän etu tulee parhaiten esiin.

    VastaaPoista