Costa Rican ja Nicaraguan kiertomatka päättyi Tyynen valtameren tuntumaan, Sámaran ja Carrillon rantojen lähelle Nicoyan niemimaalla. Lepoloma boutique hotellissa uima-altaan äärellä täydensi mukavasti monipuolisen ja mielenkiintoisen reissun.
Perjantaina 24.2.2023 oli bussin lähtöajaksi Rincon de la Viejasta sovittu vasta klo 11. Se sopi mainiosti huonosti nukutun yön jälkeen viiden tunnin matkalle. Olin herännyt yöllä noin kello yksi huonoon oloon ja koko loppuyö kului oksennellen tasaisin väliajoin, onneksi vain oksennellen. Sama ongelma oli ollut yhdellä reissukumppanilla ja myös suomalaisella matkanjohtajalla. Syyksi paljastui jokin virus eikä ruokamyrkytys, sillä vatsataudista kärsivät vähitellen lähes kaikki ryhmämme jäsenet.
Juomienhankinta-, lounas- ja shoppailutauon pidimme Liberian jälkeen El Jardin kauppakeskuksessa, joka oli yksi näitä Costa Rican turisteille rakennettuja pysähdyspaikkoja valtavine matkamuistomyymälöineen ja siisteine ilmastoituine lounaspaikkoineen.
Hotel Leyenda Boutique sijaitsi reilun kilometrin päässä Puerto Carrillo rannalta, jonne hotellilta oli maksuton kuljetus useampia kertoja päivässä.
Maijoittuminen hyvätasoisessa hotellissa oli mielestäni mainio tapa päättää ohjelmallinen kiertomatka, vaikka muissakaan majoituspaikoissa ei sinänsä ollut moittimista. Tässä hotellissa oli kaikki mukavuudet, joita saattoi toivoa: ilmastointi, jääkaappi, kahvinkeitin, TV, reilunkokoinen kylpyhuone ja siellä hiustenkuivaaja. Huoneemme sijaitsi kaksikerroksisen rakennuksen pohjakerroksessa ja huoneen edessä oli terassi kalusteineen. Ainoa pienen moitteen arvoinen asia oli muutaman metrin sorakaistale laatoitetun pihapolun ja huoneen edessä olleen terassin välillä. Sorapinnalla oli vaikeaa vetää pyörillä varustettua matkalaukkua, joten laukuja oli kannettava viimeiset metrit.
Aamiainen oli jäänyt syömättä ja olin tyytynyt sokeroituun teehen. Päivän aikana ei ollut maistunut muu kuin pari banaania ja kylmä virvoitusjuoma, joten menimme myöhäiselle lounaalle / aikaiselle illalliselle hotellin allasbaariin heti saavuttuamme Samaraan. Oli vaikeaa miettiä, mitähän tekisi mieli syödä. Minut tuntevat tietävät, että "roskaruoka" kuten hampurilainen ja ranskalaiset perunat maistuvat tavallisesti aina. Tällä kerralla ei maistunut sekään ja koko ateria jäi syömättä.
Illan riennot Samaran rannalla piti jättää väliin ja nautin kaikessa rauhassa huoneen viileydestä kuunnellen äänikirjaa.
Lauantaina 25.2.2023 olo oli hiukan parempi ja aamiainenkin maittoi. Osan aamiaisesta sai tilata pöytään ja osan saattoi hakea noutopöydästä. Ilpo valitsi Typical-aamiaisen keitettyjen kananmunien kera ja Italialainen-aamiainen jugurtin, marjojen, pienten pannukakkujen ja nutella-suklaan kanssa oli juuri sellainen, jota mieleni teki reilun vuorokauden paaston jälkeen.
Päivän retkitarjontana oli meriretki, johon osallistuneet näkivät valaita, delfiinejä ja kilpikonnia. Se oli kuulemma melko harvinaista, että saman retken aikana näkyi kaikkia. Retkeä oli täydentänyt myös mahdollisuus snorklailla. Hieman harmitti, etten jaksanut lähteä retkelle.
Hyvin päivä kului myös nauttien hotellin kauniista puutarhasta uima-altaassa uiden ja kirjoja kuunnellen sekä nukkuen pois univelkaa.
Matkanjärjestäjä tarjosi meille alkuillasta kuljetuksen Playa Carrillon rannan ohi Samaran keskustaan ja rannalle sekä illan pimentyessä takaisin hotelliin.
Rakentamattoman Carrillon rannan itäpäädyssä oli pieni mangrovelammikko, jonka hiekkakannas erotti merestä. Siellä asusti krokotiilejä, joiden elämää turistit seurasivat rohkeasti rannalla seisten. Krokotiilit eivät kuulemma olleet vaaraksi meressä uiville, sillä ne eivät viihtyneet suolaisessa vedessä.
Carrillon rannalle kokoontui paljon paikallisten asukkaiden seurueita viettämämään aikaa grillaillen.
Meidät vietiin Samaran rannan tuntumaan, josta lähdimme kuljeskelemaan hiekkarantaa pitkin ja kokemaan rantalomatunnelmaa. Siellä oli lukuisia pieniä ravintoloita, mutta ei isoja hotelleita, sillä Costa Ricassa ei ole saanut rakentaa vuoden 2010 jälkeen viittäkymmentä metriä lähemmäksi rantaviivaa ja vanhakin toiminta pitää lopettaa. Ehkä kaikista baaareista tai ravintoloista ei ollut aivan vaadittua
metrimäärää veden rajaan, mutta aika hyvin uuttaa määräystä noudatetaan. Rannalla ei näkynyt roskia ja muuallakin oli siistiä, sillä roskaamisesta saa sakkoja jopa noin 150,- euroa.
Kaikki rannat ovat yleisiä, yksityisiä rantoja ei ole koko maassa. Kuulimme myös, että kaikki rakennukset pitää nykyään rakentaa maanjäristyksiä kestäviksi.
Auringonlaskun kauniit värit koimme juomien kanssa yhdessä ravintolassa ja siirryimme ruokailemaan seuraavaan. Matkakumppanit söivät herkullisen näköisiä kala- ja liha-aterioita, mutta minä en uskaltanut edelleenkään tilata muuta kuin "roskaruokaa" eli pizzaa.
Takaisin hotelliin meidät noudettiin some-ajalle tyypillisen Samara-valokyltin luota.
Sunnuntaina 26.2.2023 lähdimme hyvissä ajoin ajamaan kohti San Josén Juan Santamaria International lentokenttää.
Ensimmäisen pysähdyksen teimme Pueblo Viejo de Nicoyassa, jossa kahdenkymmenen naisen yhdistys piti ravintolaa ja myyntipaikkaa, jossa oli tarjolla mm. hunajaa, siitepölyä ja leivonnaisia.
Lounaalle pysähdyimme Gran Parqueo nimiseen pikaruokaravintolaan, jossa oli tarjolla paikallisia herkkuja siten, että lautaselle pyydettiin kultakin ravintolan työntekijältä itselle mieluisia tuotteita. Sitä en huomannut kysyä riippuiko hinta valitusta ruokamäärästä, mutta melko edulliseksi tuli riisi-, papu-, maissilettu- ja makkara-ateria.
Calderan rannassa ohitettiin taas tutunnäköinen valokyltti. Siellä oli myös lukuisia kioskeja, joista sai ostaa
Churchilliä. Se on jäätelön tapainen tuote, jota tarjottiin ensimmäisen kerran Puntarenasin kaupungissa 1940-luvulla, jossa paikallinen liikemies oli sen kehittänyt. Mies muistutti ulkonäöltään Winston Churchilliä ja tuote sai siitä nimensä.
Lähestyessämme San Josén kaupunkia ja lentokenttää ruuhkautui tie ja matkanteko hidastui melkoisesti. Olimme aamulla ihmetelleet, miksi 220 kilometrin matkaan piti varata aikaa yli kuusi tuntia, mutta kapeat tiet ja ruuhkat antoivat vastauksen ihmettelyymme.
Näimme myös matkan varrella poliisien tiesulun, jossa pysäytettiin vastaantulleen kaistan kaikki liikenne, mukaan lukien reittibussit, huumetarkastuksia varten. Tarkastusta olivat tekemässä näin koiraharrastajan mielestä hyvännäköiset belgianpaimenkoira malinoisit. Ensimmäiset huumekoirat tuotiin maahan USA:sta, mutta nykyään niitä kasvatetaan ja koulutetaan jo omassa maassa. Turistibussit pääsevät yleensä läpi ilman tarkastusta. Tämäkin mahdollinen viivästys kannattaa omatoimireissaajien huomioida, jos ovat matkalla lentokentälle tiukalla aikataululla. Me pääsimme perille ajoissa, mutta emme olleet kentällä mitenkään liian aikaisin.
Näin päättyi Mandalatravelin kahdeksan turistin erittäin onnistunut kiertomatka. Muista kohteista on jo olemassa jutut:
Costa Rica: Arenal - La Fortuna - Caño Negro - Los Chiles
Costa Rica: Monteverde
Nicaragua: Granada
Nicaragua: Masaya - Catarina
Costa Rica: Rincón de la Vieja
Costa Rica: Samara - Carrillo
Pariisin ja San Josen lentokentät ja lennot Air Francen koneilla
