Suomenlinna on mukava päivälenkkikohde koirienkin kanssa. Sinne pääsee edullisesti HSL:n lipulla 15 - 20 minuutissa lautalla Kauppatorin rannasta, mutta myös eri liikennöitsijöiden vesibusseilla. Se on maamme suosituimpia matkailukohteita, jossa vierailee lähes miljoona kävijää vuosittain. Näistä kaksi kolmasosaa tulee ulkomailta.
Suomenlinna koostuu kahdeksasta saaresta, joiden yhteinen pinta-ala on noin 80 hehtaaria. Suomenlinnan hoitokunta ylläpitää, restauroi ja esittelee vuonna 1991 Unescon maailmanperintöluetteloon liitettyä Suomenlinnaa, joka on ainutlaatuinen sotilasarkkitehtuurin muistomerkki. Suomenlinnan kotisivuilta löytyy runsaasti tietoa alueen historiasta ja tapahtumista. Siellä on digiopas karttoineen ja aikatauluineen, joihin kannattaa tutustua ennen käyntiä tai käynnin aikana. Me emme tätä tehneet, mutta seuraavalla kerralla sitten.
Kävin Nopsa koirani sekä Päivikki ystävättäreni ja hänen Nilla koiransa kanssa Suomenlinnassa kesäkuun lopulla. Kauniina päivänä emme olleet ainoita lautalla matkustaneita ja saarilla kulkeneita, mutta hyvin kaikille oli tilaa.
Kuljimme Ison Mustasaaren lauttarannasta ohi Rantakasarmissa sijaitsevan Suomenlinnan vierailijakeskuksen sekä kirkon, joka toimii myös majakkana. Susisaaren sillan kupeessa olevan Suomenlinna-museon mukavuuspalveluihin oli lyhyemmät jonot kuin lauttarannan vastaaviin, joten tutustuimme niihin. Susisaaren siltaa korjattiin ja teimme opasteiden ohjaamina pienen kierroksen Suomenlinnan kuivatelakan vieritse sukellusvene Vesikon luokse, jossa istahdimme rinteeseen syömään eväitä.
Kustaanmiekan kannaksen rantapolulla kuvasimme valkoposkihanhia ja joutsenia. Hieman ihmettelimme, kun muutama nuori lähti kulkemaan perässämme. Polulla oli hanhia poikasineen eivätkä ne näyttäneet tekevän elettäkään siirtyäkseen pois tieltä. Nuoret kertoivat, että täysikasvuiset hanhet yrittivät hyökkäillä heidän jalkoihinsa, kun he olivat ohittamassa paikkaa. Jostain syystä hanhet siirtyivät muutaman metrin kauemmaksi, kun ohitimme ne koiriemme kanssa ja nuoret tulivat perässämme. Koiramme ovat kromfohrländereitä, joilla ei juurikaan ole riistaviettiä, joten ne ohittivat hanhet ilman saalistushalua. Nuoret kiittivät, että pääsivät seurassamme ohittamaan paikan.
Kustaanmiekan linnakkeen alueella katselimme Kuninkaanporttia ja vain 81 metrin levystä Kustaanmiekan salmea kukkuloiden päältä. Salmen läpi kulkevat kaikki Eteläsatamasta lähtevät matkustaja-autolautat, mutta nyt niitä ei ollut liikkeellä.
Lähestyimme Kustaanmiekan eteläkärjessä sijaitsevaa vuosina 1748 - 1750 rakennettua Bastioni Zanderia, joka on ollut linnoituksen lippubastioni koko sen historian ajan. Bastionissa liehuu Suomen lippu kesäkaudella. Zander on osa neljän bastionin ketjua.
Suomenlinna on noin 800 asukkaan ympärivuotinen kaupunginosa. Suurin osa asunnoista on Suomenlinnan hoitokunnan omistamia valtion vuokra-asuntoja, mutta siellä on myös kymmenkunta yksityisomisteista taloa. Harhauduimme näillä mailla jossakin vaiheessa matalan kerrostalon pihalle, jonka läpi kuljimme. Olin huomannut pienen sini-valkoisen kyltin, kooltaan noin 20 x 20 cm, jota en kuitenkaan lukenut. Myöhemmin huomasin, että siinä kerrottiin alueen olevan asukkaiden kotipiha. Kannattaa siis lukea kyltit ja kunnioittaa asukkaiden kotirauhaa.
Kustaanmiekan eteläkärjessä on ravintolakokonaisuus; vuodesta 1952 toiminut ravintola Walhalla, Pizzeria Nikolai ja Teracce 1917. Ravintolatilat rakennettiin paikalle vuoden 1952 kesäolympialaisten edustustarkoituksiin. Me saimme pizzeriasta jäätelöt lämpimän päivän iloksi.
Koko muutaman tunnin ajan, jonka olimme Suomenlinnassa, pörräsi lähellä helikopteri. Kotona illalla arveli tekoäly asiasta seuraavaa:
Loppumatkasta Suomenlinnan uimarannan lähellä tapasimme uudestaan rohkeita valkoposkihanhia. Nyt saimme tömistellä tosissamme, että hanhet poistuivat polulta ja päästivät meidät jatkamaan matkaa.
Olipa taas mukava koiralenkki muualla kuin kotinurkilla. Tuli jopa mieleen, että Suomenlinnaan voisi mennä opastetulle kierrokselle ilman koiria vaikka "kävely ilman koiria on turhaa" :).
