Seniorin soolomatka Bruneihin

 

Borneon saarella sijaitseva Brunei Darussalam on 460 000 asukkaan varakas islamilainen öljyvaltio, sulttaanikunta, jota on hallinnut itsevaltainen sulttaani Haji Hassanal Bolkiah vuodesta 1967 alkaen.  Hän on yksi maailman rikkaimpia henkilöitä.  

Brunein sulttaanikunta syntyi 1300-luvulla, jolloin Brunei hallitsi koko Borneon saarta ja osia Filippiineistä.  Eurooppalaiset tulivat alueelle 1600-luvulla ja 1800-luvulle tultaessa Brunei käsitti enää Borneon saaren pohjoisimmat osat, jotka siirtyivät Britannian hallintaan 1800-luvulla. Malesian valtion syntyessä 1962 Brunei ei halunnut liittyä siihen.  Se sai itsehallinnon 1971, mutta oli brittiläinen protektoraatti itsenäistymiseensä asti vuonna 1984. 

Vuonna 2014 maassa on otettu käyttöön sharia-laki, jonka rangaistukset ovat ankaria.  Satunnaiselle turistille se ei näkynyt lyhyen vierailun aikana.  Esimerkiksi naisia liikkui kaduilla pää peittämättömänä ja niin tein minäkin.  

Sain idean lisätä Brunein matkakohteeksi suunnitteilla olleeseen Kuala Lumpur - Singapore - Bali reissuun kun tuli mieleen Matkalla missä milloinkin blogin Mikon ja Marikan jutut Bruneista. 

Sunnuntaina 25.1.2026 saavuin iltapäivällä maan pääkaupunki Bandar Seri Begawaniin Royal Brunei Airlinesin lennolla Singaporesta.  Kahden tunnin ja kymmenen minuutin lennolla tarjottiin lämmin ateria.

Olin katsonut lentoja Momondon avulla Singaporesta Bruneihin ja edelleen Kuala Lumpuriin sekä Balille.  Varauksia tehdessäni ohjauduin Singaporessa päämajaansa pitävän online matkatoimiston Trip.comin sivuille.  Asioiminen oli erittäin helppoa ja lentojen hinta kohtuullinen, joten varasin sitä kautta kaikki kolme lentoa yhteishintaan 413,62 eur / henkilö sisältäen 20 kg lentokoneen ruumaan laitettavaa matkatavaraa ja käsimatkatavarat.   

Trip.com tarjosi myös lentokenttäkuljetuksia ja varasin kuljetuksen heidän kauttaan hintaan 31,47 eur. Takaisin päin kentälle varasin taksin hotellin kautta ja hinta oli vain noin 10,- euroa.  Trip.comin palvelu oli erinomaista vaikka hinta oli korkea.  Sain WhatsApp viestin kuljettajalta jo aamulla ollessani vielä Singaporessa. Viestissä oli valokuvien kera selkeät ohjeet kuinka liikkua lentoasemalla ja toive ilmoittaa lentoaseman wifiä käyttäen, kun olen kulkenut läpi passintarkastuksen ja saanut matkalaukkuni.  Kuljettaja lähetti myös autostaan kuvan, jossa näkyi rekisterinumero. 

Passintarkastus sujui nopeasti koneen avulla. Olin täyttänyt netissä maahantulokortin jo kotona Suomessa viikkoa ennen maahan saapumista.  Laukun olin laittanut koneen ruumaan ja sain sen nopeasti.  Saapumisaulassa oli useita vastaanottajia nimikylttien kanssa, mutta saamani ohjeiden mukaan siirryin liukuportailla yläkertaan lähtöaulaan ja sieltä ulos.  Ulkoa löysin helposti kuljettajan ja hänen autonsa, jolla pääsin joutuisasti hotelliin. 

Majapaikaksi olimme valinneet Ilpon kanssa The Brunei hotellin. Ilpo loukkasi polvensa hieman ennen matkan lähtöpäivää, kuten olen jo edellisissä jutuissa kertonut,  joten olin nyt matkalla yksin. 

Hotelliin ja sen sijaintiin pienen Sungai Kianggeh-joen varrella olin erittäin tyytyväinen.  Se oli sisältä raikkaan ja kodikkaan tuntuinen ja palvelu oli todella hyvää.  Sijaintikin oli erinomainen, kävelymatkan päässä useista Bandar Seri Begawanin nähtävyyksistä ja lähellä oli monenlaisia kauppoja ja ravintoloita.  Veneretkellekin pääsi aivan hotellin edestä. (Kuvat hotellin luota on otettu vasta maanantaina, hieman pilvisenä päivänä.) 

Jätettyäni matkatavarat huoneeseen lähdin kulkemaan kirkkaassa auringonpaisteessa kohti Omar Ali Saifuddien moskeijaa. Se on valmistunut vuonna 1958 ja nimetty Brunein 28. sulttaanin mukaan. Moskeija on kuuluisa kultaisesta kupolistaan, italialaisesta marmoristaan ja tekojärvessä olevasta seremoniaalisesta laivasta, joka on 1500-luvun kuninkaallisen aluksen eli mahligain jäljennös. 

Kaupungissa aikaisemmin ollut moskeija oli tuhoutunut toisen maailmansodan japanilaismiehityksen aikana.  Nykyiselle moskeijalle nimensä antanutta sulttaania on kutsuttu "modernin Brunein arkkitehdiksi".  Innoitusta moskeija sai paikallisen arkkitehtuurin lisäksi Intian Suurmogulien valtakunnan arkkitehtuurista.  Moskeijan ulkopuolella kuljeskeli muitakin turisteja.  Kysyin voiko rakennukseen mennä sisälle.  Kukaan ei tuntunut tietävän, joten tyydyin kävelemään kauniin rakennuksen ulkopuolella.   

Kulkiessani katua kohti pohjoista ohitin Jabatan Hal Ehwal Syariah rakennuksen, jossa on sharia asioita hoitava virasto.  Se edustaa malaijilaista ja 1900-luvun puolivälin modernia arkkitehtuuria.  Seuraavassa ohittamassani rakennuksessa hoidetaan Moskeija-asioita kertoi Google Lens.

Kadun toisella puolella oli työmaa-aita koristeltu kauniilla lintujen kuvilla. 

Jatkoin kävelyä avarassa ja erittäin siistissä kaupungin keskustassa.  Seuraavaksi tuli vastaan Sharia tuomioistuimen rakennus, joka oli kookas ja komea.  Sen jälkeen ohitin kuninkaallisen Regalia museon, jossa kävin sisällä vasta tiistaina. 

Saman kadun varrella ohitin Jadatan Adat Istiadat Negaran, joka on pääministerin kanslian alainen valtion virasto. Sen tehtävänä on taata kuninkaallisten tapojen jatkuva ylläpito.  Sen jälkeen pääsi kuvaan Lapau niminen rakennus, joka on seremonia- ja neuvotteluhalli.  Se tunnetaan myös nimellä Dewan Majlis ja on lahjoitettu sulttaanille vuonna 1968. Pääpostitoimisto oli myös samoilla kulmilla. Kaikki tämä tieto löytyi Google Lensin avulla :) . 

Makam Raja Ayang mausoleumi on Dang Ayanin hautapaikka. Häntä (nainen) rangaistiin insestistä 1400-luvulla, koska asui veljensä kanssa avioparina, mikä on islamilaisen lain mukaan kuolemanrangaistuksen arvoinen rikos.  Sen sijaan, että heidät olisi kivitetty kuoliaaksi, joka oli perinteinen rangaistus, heidät suljettiin metsässä luolaan, jossa he kuolivat. Tarina tai osa siitä on kaiverrettu marmoriseinään englanniksi, malajiksi ja jawi-kirjaimilla.  Minulle se selvisi Google Lensin  avulla AI-yhteenvedosta.  Kupolin muotoinen rakenne asennettiin paikalle vuonna 2008. 

Ohitin myös valtion laitoksen, jossa tutkitaan Brunein historiaan liittyviä asioita ja sen jälkeen risteyksessä "Memorial Clock Towerin", joka rakennettiin Malesian ensimmäisen kuninkaan vierailun kunniaksi vuonna 1959.  Torni symboloi Malesian ja Brunein välistä ystävyyttä. 

Komea portti vie Taman Haji Sir Muda Omar Ali Saifuddien puistoon, taustalla Sulttaanin nimeä kantava moskeija. Seuraava portin näköinen rakennelma on Itsenäisyysmuistomerkki. Yläpuolella näkyvät verkot taitavat liittyä pimeän ajan valaistukseen.  Valitettavasti iltakävelyt jäivät tekemättä, joten en nähnyt kaupunkia iltavalaistuksessa.

Burger Kingin tuttu logo ja nimi näkyivivät tämän Jin Sultan Omar Ali Saifuddien kadun varrella, joten pitihän tällaisen ikuisen lapsen mennä tarkistamaan tarjonta. Grillattu kana-ateria maksoi 9,70 Brunein dollaria eli 7,- euroa.  Bruneissa saattoi käyttää Singaporen dollareita, joiden arvo oli Forexin kurssilla melkein sama eli Singaporen dollari oli 0,75 euroa  ja Brunein dollari 0,73. 

Tämän keskustan pääkadun varrella oli myös vanhaa värikkääksi maalattua rakennuskantaa.  Liikkeistä hämmästyttävän suuri osa oli erilaisia ompelimoita - räätäliliikkeitä ja ompelijoina niissä toimivat miehet.  Oli rivistössä myös pieniä ruokailupaikkoja ja elintarvikeliikkeitä, joista sai juotavaa ja syötävää. Alkoholia tässä maassa ei ole tarjolla ollenkaan, mutta se ei ole minulle ongelma, koska en sitä kaipaa enkä juuri käytä. 

Maanantai 26.1.2026 alkoi rauhallisissa tunnelmissa hotellin riittävän monipuolisella aamiaisella muutaman muun asiakkaan kanssa. Hiukan hymyilytti ruotsalaisfirman myyjien tehokkuus, sillä ainakin osa astioista oli IKEAsta. 

Aamiaisen jälkeen kävin ulkona katsomassa miltä siellä näytti.  Ilma oli pilvinen ja hiukan sateinen.  Joella hotellin edessä oli pieni vene, joka osoittautui olevan siellä odottamassa minua. Olin edellisenä päivänä kysynyt hotellin vastaanotosta voisivatko he auttaa minua varaamaan veneretken katsomaan mangrovemetsikön elämää joen varrella sekä kaupungin vesikylää nimeltä Kampong Ayer. Ryhmäretkeä  ei ollut saatavissa, mutta minulle tarjottiin yksityistä puolen päivän retkeä hintaan 70,- Brunein dollaria eli 51,10 euroa.  Varasin sellaisen. 

Ennen puolta yhdeksää veneen kuljettaja oli minua vastassa hotellin aulassa. Lähdimme ajelemaan vesikylän ohi ja kuulin, että Brunei-joen varrella on ollut asutusta yli 1000 vuotta.  Google tiesi kertoa, että italialaisen tutkimusmatkailijan vieraillessa alueella 1521 oli hän kutsunut sitä idän Venetsiaksi.  Alue koostuu yli 40 erillisestä, paalujen varaan rakennetusta kylästä, jotka on yhdistetty toisiinsa yli 30 kilometrin pituisilla puisilla kävelysilloilla.  Alueella on eri lähteiden mukaan 10 000 - 30 000 asukasta. Siellä on nykyajan mukavuudet kuten sähkö, wifi ja vesikin kulkee sinisiä putkia pitkin.  Siellä on myös aivan uusia toistensa näköisiä eli samoilla piirustuksilla valmistettuja vaaleita rakennuksia.  Asunnot ovat joidenkin blogikirjoitusten mukaan uskomattoman hienon näköisiä sisältä eli ulkonäkö pettää.  Minä en päässyt käymään missään sisällä.  Kylien toisella  puolella, rannalla odottavat asukkaiden isot autot. 

Vihreän rakennuksen edessä olevat vihreät veneet kuuluvat puhtaanapitolaitokselle, kertoi venekuski.  Ne huolehtivat irtoroskat pois joesta. Asukkaita palvelevat vesibussit ja -taksit, joille on katoksin varustettuja pysäkkejä tasaisin välimatkoin. 

Joella oli mukavaa ajella katsellen rannan mangrove- ja sademetsiköitä, mutta myös kukkuloilla puiden latvojen yläpuolilla olevia rakennuksia kuten palatsia, jonka sulttaani on rakennuttanut pojalleen. 

Ohitimme myös vuonna 1986 perustetun ASEAN-veistospuutarhan. Alueella on kuusi veistosta, jotka edustavat alkuperäisiä ASEAN-jäsenmaita: Brunei, Malesia, Indonesia, Singapore, Thaimaa ja Filippiinit. 

Kaksi siltaa alitettiin ja ohitettiin paikallisten asuntoja, joiden pihoilla näkyi reilunkokoisia autoja. 

Rannoilla ja ilmassa lenteli monenlaisia lintuja, mm jalohaikaroita.  Näimme myös Brunein nenäapinoita (Nasalis larvatus).  Se on erittäin uhanalainen apinalaji, joka tunnetaan urosten suuresta roikkuvasta nenästä ja vaaleanruskeasta väristä.  Nenäapina on Borneon endeeminen laji eli sitä tavataan luonnonvaraisena vain täällä esimerkiksi Brunein rannikon mangrovemetsissä ja jokivarsilla.  Veneen kuljettajalla oli mukanaan kiikarit, joilla saatoin katsella rauhassa rannan puissa liikkuvia apinoita.  Hyvät valokuvat jäivät saamatta, mutta lainasin malliksi kuvan Wikipediasta.  Kuljettaja ikuisti minut kuvaan lähellä nenäapinoiden oleskelualuetta. 

Nenäapinoiden kuva Wikipediasta

Matkalla takaisin kohti Bandar Seri Begawanin keskustaa ohitimme entisen sulttaanin haudan ja nykyisen Brunein sulttaanin kotitalon, joka on myös hallituksen päämaja.  Se on yksi maailman suurimmista asutuista palatseista nimeltään Istana Nurul Iman.  Vuonna 1984 valmistuneessa, islamilaista ja malajiarkkitehtuuria yhdistelevässä palatsissa on 1788 huonetta, 257 kylpyhuonetta ja 5000 hengen juhlasali. 

Palasimme Kampong Ayerin eli vesikylän alueelle.  Ohitimme Kampong Tamoin moskeijan sekä Masjid Al-Muhtadee Billah -moskeijan.  Alueella on myös useita kouluja.

Ajelimme vielä vuonna 2017 valmistuneen Raja Isteri Pengiran Anak Hajah Saleha -sillan luo, joka yhdistää keskustan Kampong Ayerin historialliseen vesikylään.  Vinoköysisillan pylonin muoto on saanut inspiraationsa perinteisestä bruneilaisesta käsityötaidosta. 

Brunein ulkoministerön rakennus näkyi rinteessä matkalla takaisin hotellini luo Brunei-joelta pienelle Sungai Kianggeh joelle ja sen rannan portaille, joita pitkin oli helppo nousta kadulle. 

Venekuski ehdotti käyntiä  Jame´Asr Hassanil Bolkiah-moskeijassa, joka on maan suurin moskeija ja nimetty Brunein 29. sulttaanin Hassanal Bolkiahin mukaan. Moskeija valmistui vuonna 1994.  Hän lähti viemään minua sinne autollaan.  

Vaihdoin päälleni Pakistanista ostetun tunikan, jotta asu olisi sopiva moskeijavierailulle, mutta siellä annettiin kaikille naisille hupulla varustetut pitkät takit.  Miehet saivat olla omissa vaatteissaan, kunhan housujen ja paitojen lahkeet ja hihat olivat riittävän pitkät.  Moskeijaan tutustui yhtä aikaa ryhmä turisteja jostakin muusta Aasian maasta ja pääsin lainatakki päälläni heidän oppaansa ottamaan kuvaan.  Ryhmän jäsenet ottivat toisistaan kuvia monenlaisissa asennoissa ja kaikissa mahdollisissa paikoissa.

Pysähdyimme moskeijan komeilla pääporteilla, jota kautta sulttaani tulee moskeijaan. Sen jälkeen kuski vei minut muutaman kilometrin päähän sulttaanin palatsin portille, joka taitaa olla tärkeä vierailukohde.  Siellä minulle riittivät kuvat portin aukkojen välistä palatsin pihalle sekä aasialaisista turisteista portin luona, omaa kuvaa tältä paikalta en tarvitse. 

Pyysin kuljettajaa viemään minut vielä Tasek Lama virkistyspuistoon, josta oli reilun parin kilometrin kävelymatka takaisin hotelliini. Tämän autokierroksen hinnaksi oli sovittu 30,- BND eli noin 22,- eur. 

Puistossa oli kuntoilu- ja leikkivälineitä sekä polkuja ja siltoja, mutta osa niistä oli niin huonossa kunnossa, että kulkeminen oli kielletty.  Eläinten ruokkiminen puistossa oli myös kielletty, mutta mitään eläimiä en nähnyt. Pieni vesiputous yhden polun päässä oli kaunis ja muutenkin kävely tyhjässä puistossa oli mukavaa.  Näin siellä vain muutaman ulkomaalaisen turistin. 

Palasin hotelliin kävellen ohi paikallisen asutuksen. Mietiskelin, mahtaako vilkasliikenteisen tien vieressä olla jalkakäytävä, mutta oli sellainen ja pääsin turvallisesti perille vaikka kohdalle osuikin melkoinen rankkasadekuuro.  Onneksi mukana oli sateenvarjo, joka suojasi ja sadekuurokin kesti vain hetken.  

Hotellin vastapäisestä pienestä ravintolasta kävin ostamassa myöhäiseksi lounaaksi friteerattuja vihanneksia ja friteerattuja banaaneja, jotka söin hotellihuoneessa teen kanssa.  Hinta oli yhteensä noin 3,- euroa ja syötävää oli liikaa, osa jäi syömättä. 

Myöhään iltapäivällä lähdin vielä kävelylle rantaan ja huomasin ohjeita ja varoituksia.  Veneretkillä oli käytettävä pelastusliiviä ja krokotiilejä tuli varoa.  Enpä nähnyt yhtään ainutta krokotiiliä.

Keskustan rannalta katselin vielä Brunei-joen yli vesikylän uusia ja vanhempia rakennuksia ja rannalla kuvaan pääsi Mercu Dirgahayu 60-monumentti, joka on pystytetty juhlistamaan nykyisen sulttaanin Hassanai Bolkiahin 60-vuotispäivää vuonna 2006. 

Paikallisen ostoskeskuksen kohdalla poikkesin sisään katsomaan tarjontaa.  Lähes samalta sielläkin näytti, kuin missä tahansa maailmalla.  Läheisellä kadulla tuli mieleen Tallinnan vanhakaupunki, koska täälläkin oli vanhojen matalien rakennusten päälle rakennettu lisäkerroksia moderniin tyyliin. 

Jalan Roberts -katu on tunnettu värikkäistä rakennuksistaan ja Amin Said ravintolasta, joka sijaitsee rakennusrivin vasemmassa laidassa.  Harmillisesti luin tämän vasta blogijuttua kirjoittaessani, sillä muuten olisin mennyt sinne syömään enkä hotellin ravintolaan, jossa söin mainoksen mukaan maan parhaan fish & chips annoksen. 

Tiistaina 27.1.2026 kävin aamupäivällä Royal Regalia museossa, jossa on kuninkaallisiin menoihin liittyviä esineitä sekä sulttaanin saamia lahjoja eri puolilta maailmaa. Kengät piti jättää rakennuksen ulkopuolelle ja sisältä piti ostaa 5,- BND:n eli 3,65 euron lippu.  Aikaisemmin museoon ei ole ollut sisäänpääsymaksua eikä siellä ole saanut ottaa valokuvia kuin sisääntuloaulassa, jossa oli kruunajaisissa käytetty kulkupeli.  Nyt valokuvia sai ottaa, poikkeuksena oli vain kaksi pienehkoä huonetta. 

Tällainen kultainen sohva on käytössä kruunajaisissa. 

Sulttaanin palatsi on avoinna yleisölle vain Ramadanin paastokuukauden päättävien kolme päivää kestävien Hari Raya Aidil Fitri -juhlallisuuksien aikana, eikä sitä pääse katsomaan edes ulkopuolelta, mutta museossa oli valokuva palatsista ja pienoismallit joistakin huoneista.  

Muutama sulttaanille annettu lahja pääsi kuvaan, kuten Ukrainan entisen presidentin (1994 - 2005) Leonid Kuchman tuoma haukkaveistos ja Etelä-Afrikan suurlähettiläs Samkelisiwe Mhlangan tuoma kuvioitu strutsin muna. Tämän lahjan arvasin olevan kotoisin Etelä-Afrikasta ennen kuin edes näin tekstin. 

Kambodžasta oli kotoisin hopeinen Angkor Watin pienoismalli.

Toinenkin pyörillä varustettu, mutta ihmisvoimalla liikkuva kulkupeli oli näytillä.  Sitä käytetään valtiovierailujen aikana.  Esimerkiksi Englannin Elisabeth II on ollut tämän komean laitoksen kyydissä.  

Paluumatkalla hotellille ohitin sen lähellä olevan 1960-luvulla rakennetun Brunein ainoan buddhalaisen  temppelin Teng Yun, joka on jäänyt puristuksiin liikerakennuksen ja pysäköintitalon viereen ahtaalle paikalle.  Brunein väestöstä on noin 13 % buddhalaisia.  Temppelin viereisessä teltassa näkyi nukkuvia koiria ja pääsivät toki valokuvaan.

Lähes temppeliä vastapäätä Sungai Kianggeh-joen toisella puolella on Tamu Kianggeh katettu torialue, jonka tarjontaa kävin katsomassa. 

Hotellissa nautin vielä kevyen lounaan ennen kuin lähdin taksilla lentokentälle  klo 13:30 ja edelleen Malesian Kuala Lumpuriin klo 16:30. 

Instagram tilin @eilakuronen kohokohdissa on videoita Bruneista. 

Tämän seniorireissaajan soolomatkan eri kohteista voi lukea linkkien takaa

Singapore

Brunei Bandar Seri Begawan

Malesia Kuala Lumpur

Indonesia Bali Sanur