Viikko Tonavanristeilyä alkoi Wienin Handelskain varrelta Reichsbrücken kupeesta. Paikka tuli lopulta hyvinkin tutuksi, kuten kerroin edellisessä postauksessa. Tonavan veden vähyyden vuoksi vietimme neljä yötä satamalaituriin kiinnitetyssä Ms Esprit laivassa.
Lentokenttämatka Wienin keskustan tuntumaan oli Ilpolle ensimmäinen. Olihan tämä hänen ensimmäinen vierailunsa Itävallassa, joka on bongattuna maana hänelle numero 79. Maisema lentokentältä keskustaan oli hänen mielestään kovin ruma, minusta se oli samanlainen kuin kaikkialla isojen kaupunkien laidoilla.
Keskiviikkona 22.07.2026 saavuimme Wienin risteilylaivojen satamaan alkuiltapäivästä. Oikean laivan löytymisessä oli haasteita, kuten jo edellisessä jutussa kerroin. Oli kuitenkin mielenkiintoista seurata, kuinka jokilaivoihin lastattiin polkupyöriä ja myöhemmin nähdä pyöräileviä ryhmiä. Mieleen tuli heti ajatus, että olisi mukavaa osallistua joskus risteilyn ja pyöräilyn yhdistävälle matkalle. Oli meidänkin laivassa polkupyöriä asiakkaiden lainattaviksi ja teinkin pienen kierroksen sataman tuntumassa.
Ensimmäinen iltapäivä kului tukahduttavan kuuman aamupäivän ja suihkun jälkeen laivaan ja sen palveluihin tutustuen. Hyttejä oli kolmessa kerroksessa. Kahden ylimmän kerroksen hyteissä oli ns. ranskalaiset parvekkeet eli lattiasta kattoon ulottuvan ikkunaseinän saattoi avata. Satamassa ollessamme vieressä saattoi olla toinen laiva. Yleensä laivoja olikin kolme rinnakkain ja uloimmaisena olevaan laivaan mentiin kahden muun läpi. Joskus kuljettiin laivojen yläkansien kautta, jonne ei ollut hissiyhteyttä. Huonosti liikkuvilla saattoi olla ongelmia portaissa kulkemisessa. Laivan käytävät oli päällystetty kokolattiamatoin, joten käytävällä kulkevien askelten kopina ei juurikaan kuulunut hytteihin. Laivan kannella oli oleskelutilaa, jolta saattoi seurata elämää joella ja sen rannoilla. Pieni pulahdusallas olisi voinut tuoda virkistystä kuumiin päiviin, mutta jäi kokeilematta.
Illallistarjoilu alkoi yleensä laivan pääravintolassa ja bistrossa klo 19. Pääravintolaan ei ollut tarpeen tehdä pöytävarausta kunhan sinne meni ennen ravintolan sulkeutumista klo 21. Bistroon toivottiin varaus klo 17:ään mennessä. Menu vaihteli joka ilta ja tarjolla oli jopa vegaani vaihtoehto. Alkoholiton valkoviini Appalina Chardonnay oli uusi tuttavuus ja maistui mainiolta tällaisen viinejä tuntemattoman suussa.
 |
| Kahdesti paistettu vuohenjuustosouffle |
 |
| Eilan kvinoa-, avokado- ja bataattitimbale |
 |
| Ilpon paistettua meribassia, grillattua kesäkurpitsaa, vesikrassia, maissifritteitä, siiderikastiketta |
 |
| Juustovalikoima, luumuchutney, viinirypäleet, keksit |
Torstai 23.7.2026 alkoi aamiaisella, johon noutopöydän tarjonnan lisäksi saattoi tilata erilaisia kananmuna- ja hedelmäannoksia. Aamupäivän ohjelmaksi oli laivayhtiöllä tarjolla lisämaksullinen Wienin kaupunkikierros bussillla ja kävellen, mutta valitsimme Big Bus Vienna Hop-on hop-off kierroksen, jonka punaisen reitin pysäkki no 12 oli aivan laivamme edessä.
Valtionoopperan vieressä jäimme pois bussista ja kuljimme Sacher kahvilan ohi Albertina-museon eteen, josta lähti sinisen kierroksen bussi.
Bussi lähti kulkemaan kohti Mariahilferstrassen ostoskatua ja Schönnbrunnin palatsia. Osoitteen Rechte Wienzeile 97 kohdalla kuulokkeista kuului, että ohitimme Vorwärts-Gebäuden (Eteenpäin-Rakennus), joka toimi alkujaan sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen päämajana ja Arbeiter Zeitung-lehden kustantamona ja kirjapainona. Rakennuksen suunnittelivat Gessnerin arkkitehtiveljekset 1907 - 1909. Nykyään siellä toimii mm. työväenliikkeen historian tutkimusseura. Julkisivun yläosaa koristaa suuri koristeellinen kello ja molemmin puolin sijoitetut kiviset patsaat kuvaavat mies- ja naistyöläisiä.
Ohitimme myös upeita Wienin jugendtyyliä edustavia asuinrakennuksia koristeellisine julkisivuineen ja torneineen. Gumberdorfer Strassen metroasema on alkujaan rakennettu osaksi Wienin kaupunkirautatietä 1898. Se on nykyään suojeltu kulttuuriperintökohde. 1875 valmistunut Maria vom Siege -kirkko on rakennettu uusgoottilaiseen tyyliin tummasta tiilestä ja on tunnettu suuresta keskuskupolistaan.
Schönnbrunnin historiallinen barokkipalatsi, UNESCOn maailmanperintökohde ansaitsi pysähtymisen. Se on Habsburg-dynastian entinen keisarillinen kesäpalatsi, jonka keltainen väritys on peräisin keisarinna Maria Teresian valtakaudelta 1700-luvun puolivälistä. Noustessamme pois bussista osui kohdalle sadekuuro, joka onneksi loppui hyvin nopeasti.
Ilpo jäi istumaan keppinsä kanssa palatsin valtavalle sisäpihalle. Minä lähdin verestämään muistoja palatsin puistoon, jossa olen käynyt viimeksi Milla tyttäremme kanssa kesällä 2006. Palatsissa olen käynyt sisällä pariinkin kertaan, nyt en sinne mennyt. Wien on niitä kaupunkeja, joissa olen päässyt käymään melko usein, kaikkiaan kahdeksan kertaa ennen tätä reissua. Yli kahden neliökilometrin kokoisessa kauniissa puistossa ihailin muiden kanssa upeaa Gloriette pylväikköä, joka rakennettiin kukkulan huipulle tarjoamaan näkymät palatsiin ja kaupunkiin. Kauniita olivat myös puiston tummanvihreät maalatusta puusta rakennetut Treillage- eli ristikkorakenteiset puutarhapaviljongit. Puistokäytävän lukuisista patsaista pääsivät kuvaan Johann Wilhelm Beyerin luoma Mars ja Minerva vuodelta 1775. Teoksessa Minerva estää Marsia vetämästä miekkaansa tupesta.
Kierros jatkui Hop-on hop-off -bussilla. Mainio yksityiskohta asuintalojen seinissä ovat tiedot rakennusten valmistumisajasta ja sitä, että ne ovat Wienin kaupungin rakennuttamia kunnallisia asuinrakennuksia. Tämäkin rakennus on rahoitettu asuntorakennerahaston varoista Punaisen Wienin vuosina. Tämä on ajanjakso 1918-1934, jolloin vaaleilla valitut sosialidemokraatit (tunnettiin myös austromarxilaisina) toteuttivat monia sosiaalisia uudistuksia Wienissä äärioikeiston vallankaappaukseen asti. Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia oli kärsinyt tappion ensimmäisessä maailmansodassa, jonka jälkeen keisarikunta hajosi. Wien oli köyhä kaupunki, asukkailla oli pulaa kaikesta. Sosialidemokraatit saavuttivat Wienissä vaalivoiton ensimmäisissä vapaissa vaaleissa ja alkoivat toteuttaa sosiaalisia uudistuksia.
Wienin päärautatieasema Hauptbahnhof avattiin vuosina 2012 - 2014. Se toimii keskeisena solmukohtana kaukoliikenteelle ja korvasi osan aiemmista pääteasemista. Aseman ympäristöön on rakennettu paljon uusia toimisto-, asuin- ja hotellirakennuksia. Värikkäät asuinrakennukset Arsenalstrassen tuntumassa ovat 1800- ja 1900-lukujen taitteesta, mutta saivat monivärisen ulkoasunsa vuosina 2014-2016 osana Erste Bankin tilaamaa taideprojektia. Värit edustavat euroseteleitä. Harmaa viittaa 5 euron seteliin, keltainen 200 euroon, vihreä 100 euroon, oranssi 50 euroon, sininen 20 euroon ja vaaleanpunainen 10 euroon.
Kierroksen päättyessä Valtion Oopperan eteen osui kohdalle taas sadekuuro. Sadeviitat suojasivat kastumiselta odotellessamme Uber-taksia viemään meitä takaisin laivalle.
Lounaan nautimme taas laivan pääravintolassa nimeltään Compass Rose, jonne pääsi laivan portaikkoa pitkin tai hissillä. Keitto ja pääruoka sekä juomat tuotiin pöytään, mutta salaatit ja jälkiruoat valittiin itse noutopöydästä. Vaikoimaa oli runsaasti ja se vaihtui osittain joka päivä.
Iltapäivällä kävin itsekseni kävelyllä sataman lähellä. Illallinen syötiin tutuksi tulleessa Compass Rose ravintolassa. Iltateet ja - kahvit nautittiin pikkuleipien kera laivan bistron luona etukannella katsellen verkkaista elämää Tonavalla sekä rannan tuntumassa Mexikoplatzilla seisovaa Pyhän Fransiskus Assisilaisen romaaniseen tyyliin rakennettua kirkkoa.
Illan aikana jäi epäselväksi pystyisikö tämä alkuperäistä Viva Enjoy laivaa pienempi Ms Esprit lähtemään kohti Bratislavaa, sillä Budapestiin asti se ei ainakaan pystyisi kulkemaan veden vähyyden vuoksi.
Oleskelu laivalla jatkui ja tarinat seuraavista päivistä ilmestyvät blogiin vähitellen.
