LUX Helsinki 2023 Vuosaari ja Töölönlahti

Valotaidetapahtuma LUX Helsinki on järjestetty tammikuun alussa vuodesta 2009 lähtien.  Sen perustivat aikoinaan Helsingin kaupunki ja Helsingin energia. Tänä vuonna teokset ovat esillä 4. - 8.1. ja niitä on keskustan Töölönlahden ympäristön lisäksi monessa muussakin paikassa. 

Kävin Vuosaaressa iltakävelyllä Nopsa-koirani kanssa heti ensimmäisenä iltana keskiviikkona 4.1.  Olin lukenut, että ulkona Vuotalon ympäristössä on yksi teos, mutta näin heti ensimmäisenä rakennuksen ikkunoiden läpi Greta Salosen Talventörröttäjät teoksen.  Uskaltauduimme Nopsan kanssa astumaan sisälle katsomaan syksyn aikana työpajoissa tehtyjä valaistuja kasveja, eikä kukaan suonut meihin paheksuvia katseita.

 
Vuotalon Vuohallissa oli nähtävillä myös Tero Jarttin teos Kylmä Nuotio.  Sitä kävin kurkkaamassa vain lyhyen hetken hallin oven raosta.  Valkokankaalla näkyi sillä hetkellä ikään kuin liekkien varjokuvia.  Ehkä siellä olisi näkynyt muutakin, mutta en halunnut koiran kanssa viipyä sisällä kovin pitkää aikaa.

Rakennuksen edessä oli pihlajapuiden oksilla Päivi Raivion valoteoskokonaisuus Säätiloja. Vuosaaressa oli valotaideteoksia katsomassa kanssamme seitsemän tienoissa vain 10 - 20 muuta iltakävelijää.

Perjantaina 6.1. lähdimme Helin, Sisun ja Nopsan kanssa bussilla keskustaan katsomaan Töölönlahdenrannan teoksia.  Siellä tuntui, että puolet pääkaupunkiseudun asukkaista on ottanut iltakävelykohteeksi näiden valoteosten katselun.  Hyvä sinänsä, että tällaiset tapahtumat houkuttelevat ihmisiä ulos kävelemään.

Ensimmäinen teos Rautatientorilta lähdettyämme olisi ollut tsekkiläisen Maxim Velcovskyn installaatio Ukrainan sodan aikana palaneista autoista.  Sen ohitimme tarkoituksella pysähtymättä.

Oodi kirjaston edessä oli ranskalaisen Maxime Houotin teos Abstract, mutta eipä sitäkään jääty katsomaan 20 minuuttia enkä oikein saanut valokuvaakaan, kun kiiruhdin Helin ja Sisun perään. On muuten hankalaa "leikkiä bloggaajaa" ja ottaa valokuvia, kun on liikenteessä sellaisten henkilöiden kanssa, joilla ei ole sama harrastus.

 

Ranskalaisen Pitayan Whale Ghost ohitettiin  myös kaukaa ja nopeasti. Ehdin kuitenkin nähdä ikäänkuin ilmassa liikkuvan luurangon.  Pitaya on David Lesortin ja Arnaud Giroudin vuonna 2006 perustama luova studio.

Hesperian puistossa oli toinen Pitayan teos Muuttolintuparvi ja se tuntuu olleen tuttavapiirissä Töölönlahden eniten  kuvattu kohde ja miellytti minuakin. Sen soisi olevan paikalla pidempäänkin.

Lucid Creates studion Beam oli lähellä Paavo Nurmen patsasta ollut led-valoinstallaatio.

Kävellessämme kohti Olympiastadionia kiinnitti huomiota Töölön pallokentällä olleet pikkupojat jalkapallotreeneissä lähes 10 asteen pakkasessa.  Urheaa porukkaa.  Olen kuvitellut, että jalkapallon harrastamiseen on nykyään halleja talviaikaan, mutta ilmeisesti ei ole ainakaan riittävästi.

Viimeinen teos oli olympiastadionin sivussa kulttuurikeskus Tahdon seinään heijastettu Mauri Aholan ja Teemu Kokkosen Suurkaupungin kasvot, neljän minuutin videoteos.

 

 

Yhdyn Helin mainitsemaan kommenttiin, että Espoon Rainbow River oli kokonaisuudessa  enemmän oman maun mukainen ja mieleenjäävämpi teos. 

Kahden ja puolenkilometrin iltakävely lähes 10 asteen pakkasessa riitti ja kotiin tulimme Oopperan kulmalta raitiovaunu - bussi yhdistelmällä.  Koiratkin selvisivät lenkistä takit päällä ja tossut jalassa.