Viimeiset sadat kilometrit Pakistanissa ajeltiin Punjabin provinssin pääkaupunki Lahoresta Hiran Minarin puiston kautta koko maan nykyiseen pääkaupunkiin Islamabadiin. Päivän aikana olen kirjoittanut muistikirjaani: 93 000 turistia vuodessa ja näistä 50 000 tulee naapurimaa Afganistanista. Nämä luvut taisivat liittyä johonkin paikkakuntaan, sillä Pakistan Tourism Barometer vuodelta 2022 kertoi luvuksi lähes 2 miljoonaa turistia vuodessa ja löytyi jopa tieto, että vuonna 2021 maahan tuli 571 suomalaista.
Punjabin provinssin nimi tulee sanoista punj - viisi ja aab - vesi viitateen viiteen alueen jokeen: Indus, Chenab, Jhelum, Ravi ja Sutlej.
Perjantaina 7.3.2025 oli ensimmäinen pysähdyskohteemme Hiran Minar (Deer Tower). Se on 1600-luvun moguliaikakauden puisto, joka rakennettiin riistansuojelualueen paikalle mogulikeisari Jahangirin rakkaan antiloopin kunniaksi. Hallitsija muistetaan hänen rakkaudestaan luontoon ja eläimiin. Jahangirin kunnioitus lemmikkiään kohtaan aloitti eläinten hautaamisen perinteen useiden vuosisatojen ajaksi.
Alueella on Jahangirin aikakaudelta 30 metriä korkea minareetti, jonka sivulle on kaiverrettu muistokirjoitus antiloopille.
Puistossa kierteli perässämme paikallisia lapsia ja nuoria sekä poikia että tyttöjä. Nuorimmat pojat
huutelivat edellisinä päivinä tutuksi tulleeseen tapaan "selfie, selfie"
halutessaan, että ottaisimme heistä kuvia, joko heidän kanssaan tai pelkästään heistä ja kuvia otettiin jopa rauta-aidan ollessa välissämme. Myös teini-ikäiset tytöt pääsivät joidenkin reissukumppaneiden kuviin.
Alueella on suuri suorakaiteen muotoinen vesiallas ja sen yhdeltä sivulta johtaa pengertie kahdeksankulmaiseen kaksikerroksiseen paviljonkiin, jonka katolla on pieni huvimaja. Pengertien mantereen puoleisessa päässä on kaksikerroksinen mogulityylinen porttirakennus, jossa on erillinen rautaportti. Portti suljettiin, kun menimme tutustumaan altaan keskellä olleeseen paviljonkiin, jotta lapset eivät päässeet sinne perässämme.
Kiipesimme paviljongin toiseen kerrokseen valokuvaamaan ympäristöä ja paviljongin sisäkaton koristeita. Palatessani pengertietä pitkin puistoon pääsin itsekin matkanjohtajan ottamaan kuvaan.
Puistossa juoksenteli melko hoikassa kunnossa oleva koira ja siellä oli aidattu alue, jossa asusti muutama antilooppi. Oli puistossa myös jokunen muu aikuinen lisäksemme.
Pysäköintipaikalla istuskeli pari miestä ja toisella oli olkapäällään vihreä papukaija, joka hypähti lähellä olleen moottoripyörän päälle. Kyseessä taisi olla kauluskaija (Psittacula krameri), jonka entinen virallinen nimi oli aleksanterinkaija. Isokauluskaijoja pidettiin lemmikkinä jo Aleksanteri Suuren aikoina (356 - 322 eaa). Hän omisti niitä useampia ja siitä tuli nimitys aleksanterinkaija.
Matka jatkui Pakistanin ensimmäistä vuonna 1997 valmistunutta M-2 moottoritietä pitkin ja pysähdyimme erittäin monipuoliselta ja länsimaiselta näyttävän Bhera M-2 Service Area North ravintola- ja kauppakeskittymän luo. Valitettavasti lähes kaikki ravintolat olivat suljettuna näin ramadanin aikaan. Muutama pieni kahvila oli avoinna, joten saimme päiväkahvit ja kylmää juotavaa.
Seuraava pysähdys tehtiin Peer Khara Sharif Rest Arean luo, jossa oli muutaman ravintolan ja kaupan lisäksi myös vaaleanpunaista suolaa myyvä liike. Parkkipaikka oli lähes täynnä autoja. Oli useampia poliisiautoja ja kuorma-autoja, mutta kaikki liikkeet olivat kiinni. Vieressä oli moskeija ja kuulimme paikallisoppaalta, että nyt oli rukousaika, joten opas ja kuljettaja menivät myös moskeijaan rukoilemaan, kun sattui hyvä tilaisuus. Muutamien minuutien kuluttua väkeä rupesi purkutumaan moskeijasta. Autot lähtivät pois pysäköintialueelta ja liikkeet aukesivat.
Me pääsimme suolakauppaan, sillä pitihän sitä ostaa kotiin tuliaiseksi. Kuulimme, että Himalajan vuorisuolaa louhitaan Pakistanin Punjabin alueelta. Paikallinen legenda kertoo, että suolaesiintymän löysi Aleksanteri Suuren armeija, mutta ensimmäiset tiedot kaivostoiminnasta ovat kuitenkin vasta 1200-luvulta.
Matka jatkui ja nousimme ylängöllä 670 metrin korkeuteen. Korkeuden kertoi yhden matkakumppanin kello. Meillä ei ollut enää saattajana omaa poliisiautoa, mutta täällä ylänköalueella näkyi busseja ja muitakin autoja kulkevan jonossa ja edellä kulki poliisiauto. Poliisit pitivät huolta, etteivät autot ohittele vaarallisesti ja aiheuta siten onnettomuksia.
Ohitimme muutamia tietyöpätkiä ja bussimme etu- sekä takapenkillä istuneet kiinnittivät huomiota jäykkänä kädet taskuissa seisoneisiin työntekijöihin sekä miehiin että naisiin. Jonkin ajan kuluttua paljastui, että nämä seisoskelijat olivat nukkeja. Kiitokset kuvista matkakumppaneille.
Saavuimme Islamabadiin jo ennen neljää ja ehdimme käydä erittäin hyvin varustetussa kirjakaupassa ennen majoittumistamme Roomy Signature hotelliin ja tutustua hotellin lähiympäristöön jopa omatoimisesti ennen illallista. Seuraavana päivänä oli käynti Taksilan muinaisessa kaupungissa sekä tutustuminen Islamabadiin. Näistä kerron taas myöhemmin.
Tämän seitsemän hengen Mandala Travelin Pakistanin kiertomatkan eri kohteista voi lukea linkkien takaa: (lista täydentyy)
