Viikin arboretum on Helsingin suurimman luonnonsuojelualueen kupeessa Vanhankaupunginlahden rannalla. Se on perustettu vuonna 1969 ja pinta-alaa on 23 hehtaaria. Siellä on erilaisia kotoperäisiä ja eksoottisia puita, pensaita ja puuvartisia köynnöksiä. Arboretumin ympärillä on Viikin - Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen ohessa myös Viikin tiedepuisto ja - kampus.
Arboretumin tehtävänä on toimia oppimisympäristönä sekä ulkoilu- ja virkistysalueena ja tarjota mahdollisuuksia tutkimuksen tekemiseen. Alueen monipuolinen luonto ja sen sijainti ovat tehneet siitä yhden Helsingin suosituimmista virkistysalueista.
Minun tulee ajeltua arboretumin läpi useinkin polkupyörälenkeillä tai asioidessani pyörällä Helsingin keskustassa. Päivikki ystävättäreni kanssa käymme siellä ja Viikin - Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueella muutaman kerran vuodessa koirien kanssa. Nyt oli mukana ensimmäistä kertaa Päivikin 16 viikon ikäinen kromfohrländer-pentu Nilla sekä hänen vesikoiransa Niio ja oma koirani roturisteytys-kromfohrländer Nopsa.
Kasvimaantieteelliset kokoelmat esittelevät pohjoisen havumetsävyöhykkeen ja lauhkean lehtimetsävyöhykkeen puita ja pensaita. Suomen ilmastoa vastaavia alueita on mm. Alaskan sisäosissa, Kanadan Ontariossa, Quebecissa ja Brittiläisen Kolumbian alueilla sekä Kaukoidässä Ohotanmeren ympäristössä ja eräillä pohjoisen pallonpuoliskon vuoristoalueilla.
Maantietellisten kokoelmien alueet ovat: Suomi, Itä-Aasia, Siperia, Eurooppa sekä läntinen ja itäinen Pohjois-Amerikka.
Taksonomisten kokoelmien alueella on erikseen havupuu-, alppiruusu- ja pajualue sekä havupuiden klooni- ja erikoismuotokokoelma ja niittyalue, jolla kasvaa esimerkiksi poppeleita, orapihlajia, vaahteroita ja lehmuksia suvuittain ryhmiteltyinä.
En ole aikaisemmin tutustunut Viikin arboretumin kotisivuihin. Alueen kapeilla poluilla kulkiessa on toki tullut luettua puiden ja pensaiden nimiä sinne pystytetyistä tolpista. Niin teimme nytkin vaikka valokuvat jäivät ottamatta.
Ensimmäisinä koronavuosina arboretum ja luonnonsuojelualue olivat niin suosittuja ulkoilualueita, että teillä ja poluilla oli joskus jopa ruuhkaa. Nyt saimme kulkea omassa rauhassamme. Muutamia ensimmäisenä koronavuonna alueelle ilmestyneitä puunrungoista tehtyjä majoja oli edelleen osittain pystyssä.
Metsikössä kulki noin kymmenen metsäkauriin lauma. Laji on sopeutunut elämään Helsingissä ja kauriita on esiintynyt Viikin metsissä, pelloilla ja ruovikoissa jo parisenkymmentä vuotta. Kauriit eivät pahemmin välittäneet meistä eivätkä meidän "länderimme" niistä, mutta espanjanvesikoira olisi mielellään lähtenyt jahtaamaan niitä.
Parin tunnin lenkin jälkeen oli mukavaa mennä tutustumaan Viikin suolahuoneeseen Koetilantie 1. Tämä ei ole mikään maksettu mainos. Kerron käynnistä, koska olin itse ehtinyt mietiskellä koko Viikissä asumiseni ajan, että mikähän tuo "suolahuone" Viikin Gardenian viereisessä rakennuksessa on.
Suolahuoneessa toimiva yrittäjä kävi kertomassa Viikin seniorikerholaisille yrityksensä palveluista, joita ovat suolahuoneen lisäksi hieronta ja fysiikkavalmennukset. Päätimme Päivikin kanssa mennä katsomaan, minkälainen tämä paikka oli.
Yrityksen kotisivuilla kerrotaan: "Suolahoito eli haloterapia on luonnonmukainen ja rentouttava hoitomuoto kaiken ikäisille. Suosittelemme suolahoitoa erityisesti hengitysteiden ja ihon hoitoon. Hoidon pituus meillä on 45 minuuttia.
Hoito tapahtuu erillisessä, kauttaaltaan vuorisuolalla vuoratussa huoneessa. Seinässä oleva generaattori puhaltaa puhtaita, hienojakoisia suolahiukkasia huoneilmaan. Meillä Viikissä on suomalainen Polar Health suolahuone. Huoneessa on 4 lepopaikkaa, joissa voi rentoutua. Lapsille on tilaa leikkiä vaikkapa hiekkaleluilla lattiasuolassa. Suolahoitoja on päivittäin. Hoitoon pääsee varaamalla ajan."
Netistä löytyi lisätietona, että suolahoitoja käytettiin jo keskiajalla. Munkit hoitivat sairaita suolaluolissa, jossa he hienonsivat suolaa sisältäviä kiviä ja potilaat hengittivät suolahiukkasia sisältävää ilmaa. Suolahoitoja on käytetty Kanadassa ja Keski- sekä Itä-Euroopassa 1940-luvulta lähtien. Luonnon muovaamia suolaluolia on hyödynnetty hoitotiloina. 1980-90 -luvun vaihteessa alettiin rakentaaa hoitohuoneita kylpylöihin ja muihin rakennuksiin. Kontrolloituja tutkimustuloksia hoitojen tehosta on vähän, mutta esimerkiksi astmaatikot ovat kokeneet saavansa hyötyä suolahuonehoidoista.
Suolahuoneessa istuskelu oli hauska kokemus vaikka yhdestä kerrasta ei tainnut olla terveyshyötyä. Muutamat tutut seniorit ovat varanneet hoitoja viideksi kerraksi ja pitääkin kysyä onko käyntien jälkeen esimerkiksi nenän tukkoisuuteen ollut apua.
