Sunnuntai 19.7.2026 oli kisapäivä. Ajoimme heti aamusta majapaikaltamme Lapualta Bullerintielle Kyrösjärven rannan tuntumaan Lakeuden Agilityurheilijoiden kisahallille. Seinäjoen tunnetuimmat nähtävyydet mm. Alvar Aallon suunnitelema Aaltokeskus, joka muodostuu Lakeuden Ristin kirkosta, seurakuntakeskuksesta, kaupungintalosta, virastotalosta, pääkirjastosta ja kaupunginteatterista jäivät näkemättä.
Agilityhallin naapurissa nähtiin Seinäjoen Puutarha Oy:n eli SEPUn jännittävän näköisesti valaistut kasvihuoneet. Siellä on valotettua viljelypinta-alaa 3,5 hehtaaria, jossa kasvaa kasvihuonekurkkua ja kirsikkatomaattia. Läheisen Kyrösjärven ranta tarjosi lenkkeilymaastoja koirien kanssa kulkemiseen. Järvi on Kyrönjoen tulvien säännöstelemiseksi rakennettu tekoallas, joka täytettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1980. Sen vesipinta-ala on 640 hehtaaria ja rantaviivaa on noin 19 km.
Reissun päätarkoitus, Päivikin ja Niion osallistuminen agilitykilpailuihin tuotti erinomaisen tuloksen. Pari teki virheettömät suoritukset kaikilla kolmella radalla ja voittivat pikkumaksikokoisten espanjanvesikoirien rotumestaruuden. Kilpailuun osallistui kaiken rotuisia koiria ja viimeisen radan pari voitti jättäen tuloksissa taakseen bordercolliet, kelpiet, australianpaimenkoirat, lapinkoirat ja muut espanjanvesikoirat.
Matkalla takaisin Lapualle ohitimme Seinäjoella Mallaskosken komean vesitornin. Tämä punatiilinen rakennus on valmistunut vuonna 1931 ja korkeutta sillä on 35 metriä. Rakennus toimi vesitornina vuoteen 1965 asti, jolloin uusi Jouppilanvuoren vesilaitos valmistui. Torni sijaitsee Seinäjoen rannalla Mallaskosken alueella ja sen läheisyydessä on suosittu Mallaskosken Panimoravintola.
Me jätimme auton pysäköintipaikalle Ylistarontien eli Valtatie 18 varteen ylitettyämme Kyrösjoen. Täältä lähdettäessä on ensimmäiset 700 metriä leveää lankkupolkua, jota pääsee kulkemaan myös pyörätuolilla ja toki rollaattoria tai lastenvaunuja työntäen. Polun alkupuolella on esteetön käymälä ja polku vie esteettömälle katselulavalle.
Meidän suoretkemme kesti tällä kerralla vain pari tuntia, sillä minulla alkoi olla kiire kotiin ja pyykinpesuun. Keskiviikkona 22.7.2026 lensimme Ilpon kanssa Wieniin, josta alkoi hieman epäonninen Tonavan risteily, josta olen jo kertonut.
Sieltä pääsee jatkamaan matkaa tavallisia pitkospuita pitkin. Visit Seinäjoki region nettisivuilla kerrotaan, että "Paukanevan kasvillisuus on suon tyypille ominaisesti karua: rahka- ja lyhytkortista nevaa sekä keidasrämettä ja isovarpuista rämettä. Nevan linnusto on runsasta. Siellä pesii muun muassa iso- ja pikkukuoveja sekä monia lokkilajeja. Muuttoaikana neva toimii levähdyspaikkana joutsenille ja hanhille." Me emme juurikaan lintuja tarkkailleet, mutta suomuurainta eli lakkaa näytti kasvavan runsaasti. Vielä marjat olivat raakoja.
Jatkoimme kulkemista kohti metsän reunaa. Pitkospuut loppuivat, polku kapeni ja kengät kastuivat, joten käännyimme takaisin kohti lähtöpaikkaa.
Pitkospuupolkujen varrella oli hyvät merkinnät, joten eksymisen vaaraa ei ollut.


















Ei kommentteja:
Lähetä kommentti