Koiralenkki Vantaan Myllykosken poluilla

Elokuinen koiralenkki vei Nurmijärvelle, Vantaanjoen rannalle, maastoltaan monipuoliselle Kirkonkylän-Myllykoski ulkoilureitille. Reitti ohittaa Myllykosken, joka sijaitsee Valtatie 3:n ja Sippoontien kainalossa.  Alueen polut ovat osa 90 km pituista Seitsemän veljeksen vaellusreittiä, joka alkaa Helsingistä ja päättyy Hyvinkäälle.  Nurmijärven kunnan alueella reitti on noin 33 km pitkä, mutta jos siihen liittää Hyvinkään osuuden on pituus 50 km. Vaativuustasoltaan reitti on keskivaativa, johtuen pohjan epätasaisuudesta. Myllykoski on myös suosittu kalastuspaikka, jossa voi kalastaa perhokalastusvälineillä. 

 

Me kuljimme joen varrella ja läheisyydessä noin neljän kilometrin lenkin aluksi Koskikara luontopolkua ja Puulajipolkua pitkin kauempana joesta.  Jatkoimme rannan tuntumassa Pikkukosken laavulle ja siitä edelleen kohti pohjoista pienelle valkoiselle sillalle.  Sillan toisella puolella eli joen länsipuolella polku oli niin vaatimaton, että palasimme samaa reittiä kohti suvantokohtaa ja joen alajuoksua. 

Osa polkua oli pitkospuita ja rinteisiin oli rakennettu portaat. Kostealla säällä ja sateiden jälkeen sekä polku että pitkospuut ja portaat ovat hyvin liukkaita, joten eteneminen on melko hidasta. 

Joen mutkassa olevan suvannon kohdalla on kerrottu sen olevan lepakoiden saalistusaluetta. Me emme nähneet keskellä kirkasta aamupäivää lepakoita edes puiden koloissa. 

Kaunis valkoinen silta oli kääntöpaikkamme tällä koiralenkillä.  Valokuvat otin sillalta sekä ylä- että alajuoksulle.  Koirat pääsivät kuvaan Pikkukosken laavulla paluumatkalla kohti alavirtaa, kun laavulla aikaisemmin olleet makkaranpaistajat olivat poistuneet sieltä. 

Paluumatkan suvantokohtien jälkeen tuli näkyviin joen ylittävä Siippoontien silta sekä sen jälkeen Myllykosken Myllysilta, joka on puurakenteinen museosilta.  Näyttävä puinen tukiansassilta on rakennettu maantiesillaksi 1966 ja se on nuorin Liikenneviraston museosilloista. Silta suljettiin kesällä 2026 turvallisuussyistä huonon kunnon vuoksi.  

Wikipedia kertoo sillan olevan "neliaukkonen tukiansassilta, jonka jännemitta on kahdessa keskimmäisessä aukossa 6 m ja reuna-aukoissa 7,5 m. Sillan kokonaispituus on 50,8 m ja hyötyleveys 5,7 m. Sillan on suunnitellut diplomi-insinööri Eino Kokkonen. Myllysilta on 1960-luvun sillaksi epätyypillinen, tukiansassilta oli 1800-luvulla yleisesti käytetty siltatyyppi. Tukiansassilloilla pitkien jännevälien ylittäminen onnistui käyttämällä moninkertaisia tukiansaita ja nurjahdustuentaa lisäämällä.

Myllysiltaa pidetään onnistuneena lajinsa edustajana, joka sopii jyrkkärantaiseen Myllykoskeen.  Silta otettiin museosillaksi vuonna 1982. Perusteena valinnalle kerrottiin, että silta on sekä suunnittelultaan että toteutukseltaan hyvää tasoa. Siinä on yhdistetty nykyaikainen insinööritieto perinteiseen kirvesmiestaitoon."

Myllykosken ylittää vielä kaksi muutakin siltaa, joista eteläisin on  lohkokiviarkkujen varassa oleva puusilta. Se on perua entisestä voima-asemasta ja myllytoiminnasta.  Se sijaitsee Nurmijärven sähkön entisen, vuonna 1920 rakennetun ja myöhemmin puretun vesivoimalaitoksen kohdalla. Paikka on historiallisesti vanha, sillä samalla kohdalla on sijainnut joen ylittävä silta ainakin 1700-luvun puolivälissä.  Silta on hyvä paikka seurata Vantaanjoen kuohuja ja sen päältä laskeudutaan portaita pitkin alas rantaan. 

Siippoontien eteläpuolinen Myllykoski on alueen pääkoski.  Se oli aikoinaan Nurmijärven parhaita myllypaikkoja.  Koskella on pituutta 400 metriä ja pudostusta 11 metriä.  

Lenkin jälkeen kävimme lounaalla pienen matkan päässä Nurmijärven keskustan tuntumassa Lounas- ja tilausravintola MakuPadassa.  Lounaaksi oli tarjolla noutopöydästä monipuolista kotiruokaa ja kahvin kanssa itse leivottua omenapiirakkaa. Tunnelma ravintolassa oli hyvin kotoisa ja leppoisa. 

Nuuksio - Sorlammen luontopolku, Hiidenpesän luola ja hiidenkirnut 2026

Sorlammen luontopolku, Hiidenpesän luola ja hiidenkirnut olivat uusi tuttavuus elokuun puolivälissä Nuuksion koiralenkillä. Polku kulkee osan matkaa Nuuksion kansallispuistossa, mutta pääosin se on Hakjärven luonnonsuojelualueella. Reitistä huolehtivat Espoon kaupunki ja Uudenmaan virkistysalueyhdistys.

Aloitimme lenkkeilyn Nuuksiontien varrelta kulkien etelään kohti Lajalampea.  Lammen eteläpuolella jatkoimme kulkua epähuomiossa kohti Hakjärvelle vievää tietä, mutta täyskäännös auttoi palaamaan oikealle reitille. Lajalammenkierros on pituudeltaan noin kaksi kilometriä ja Sorlammenkierros reilut viisi kilometriä. Me kiersimme molemmat lammet ja harhailimme myös Pikku Sorlammen lähellä etsien hiidenkirnuja, joten lenkin kokonaispituudeksi tuli reilut kahdeksan kilometriä. 

Reitti kulkee monipuolisessa maastossa mäntykankailla, pähkinäpuulehdoissa, osittain soistuneilla alueilla pitkospuita pitkin ja kalliorinteillä.  Siellä täällä löytyi hyvät merkinnät polun suunnasta, mutta eksymäänkin päästiin monilta lenkeiltä tuttuun tapaan. 

Hiidenpesän luola löytyi kivikkoisesta rinteestä Hakjärven ja Sorlammen puolivälistä.  Se näkyi hyvin matalammalla kulkevalta polulta. Kun olimme kiivenneet luolan suulle ja palanneet alas jyrkkää rinnettä tuli Sorlammen eteläpää vähitellen näkyviin polkua kuljettaessa. Sorlammen taukopaikan grillikatos oli rannan tuntumassa lähellä paikkaa, josta lähti Sorlammen kapea lahti kohti etelää. 

Me nousimme nauttimaan eväistä sekä maisemista pienen matkan päähän kallion laelle. Sieltä löytyi infotaulu hiidenkirnuista sekä viitta, joka näytti suunnan hiidenkirnuille. Aivan helposti emme löytäneet hyvältä hiekkatieltä polun päätä kohti hiidenkirnuja, kuten Päivikin kellon ja puhelimen piirtämästä kartasta näkyy.  Hieman kierreltyämme metsikössä, löytyi lopulta pieni polku ja hiidenkirnut pyöreän Pikku Sorlammen koillispuolelta.

Lenkkeily minulle uusissa maastoissa hyvässä seurassa oli taas mukavaa. Puolukoitakin olisi ollut kerättäväksi, mutta marjojen tai sienien poimimista en ole oppinut yhdistämään koirien kanssa lenkkeilyyn. 

Alkumatkasta nähty risteys ohjekyltteineen tuli näkyviin ja sen jälkeen pieni puron ylittävä silta, joten nyt totesimme nauraen, että pysäköintipaikka oli lähellä, emmekä taaskaan olleet eksyneet lopullisesti.