Etelä-Pohjanmaa oli heinäkuisen kesäreissumme kohde ja syynä agilitykisat, kuten monilla kotimaan reissuilla. Lähdimme Nopsa-koirani kanssa Päivikki ystävättäreni ja hänen koiriensa espanjanvesikoira Niion ja kromfohrländer Nillan seuraksi, kun Päivikki ja Niio osallistuivat espanjan vesikoirien agilityn rotumestaruuskisoihin, jotka pidettiin Seinäjoella. Majoituksen olimme varanneet Lapualta Wanhan Karhunmäen kulttuurihistoriallisesta idyllistä. Karhunmäki on aloittanut toimintansa vuonna 1914 herännäisopistona. Nykyään siellä on hyvät kokoontunis- ja majoitustilat, joihin otetaan myös koiria. Punainen tupa, moderni hirsimökki oli meille erinomainen majoituspaikka. Siellä on kaksi kahden hengen makuuhuonetta, tilava olohuone-keittiö yhdistelmä sekä sauna ja kaikki kotitaloudessa tarvittavat koneet ja tarvikkeet.
Perille majapaikkaan päästiin hieman ennen neljää. Ruokailu- ja majoittautumistohinoiden jälkeen päätettiin lähteä tutustumaan lähialueisiin ja Simpsiönvuorelle vievän polun alkupäähän. Lähes pihapiirissä oli kaunis lampi, mutta sen pinnalla kelluvat pienet kasvillisuuslautat eivät houkutelleet uimaan.
Tohninpolku erottui maastossa juuri ja juuri eivätkä maisemat tai polun muhkurainen pohja olleet kovin mieleemme. Pieni suo oli sentään kaunis.
Palasimme muutaman kilometrin käveltyämme takaisin mökille ja lähdimme autolla Simpsiön rinnehiihtokeskuksen luo. Lapuan Simpsiö on niin sanottu jäännösvuori - kvartsiittimuodostuma, joka on syntynyt lähes kaksi miljardia vuotta sitten. Se kohoaa 132 metriä merenpinnan yläpuolelle ja 100 metriä ympäröivää maastoa korkeammalle. Jääkaudet eivät ole kuluttaneet kovaa materiaalia sisältävää Simpsiötä olemattomiin.
Alueelle perustettiin rinnehiihtokeskus vuonna 1984 ja kesällä 2022 sinne on perustettu uimapaikka hiekkarantoineen. Jos tämän olisimme tienneet, olisimme ottaneet uimapuvut mukaan, sillä ilma oli lämmin ja uiminen olisi tehnyt hyvää.
Päätimme lähteä katsomaan Simpsiön 30 metriä korkeaa näkötornia. Sinne johtavat 400 metriä pitkät ja noin 800 askelman kuntoportaat hiihtokeskuksen luota. Jätimme kuntoilun väliin ja ajoimme tornin läheiselle pysäköintialueelle autolla.
Näkötorni on 30 metriä korkea ja portaita huipulle on 180. Nämä portaat nousimme ja kävimme huipulla vuorotellen. Todisteeksi piti ottaa selfie. Toinen jäi vuorollaan alas koirien kanssa.
Lauantaina 18.7.2026 palasimme heti aamulla Simpsiön hiihtokeskuksen pysäköintipaikalle ja lähdemme tutustumaan alueen ulkoilupolkuihin. Niitä kuvattiin vaativiksi esteettömiksi reiteiksi ja kapeilla poluilla oli paikoittain melkoisia korkeuseroja, juurakoita sekä isoja kiviä. Valokuvat näiltä polkujen kohdilta jäivät ottamatta. Hiihtokeskuksen lähelle oli rakennettu ritiläpolku, jossa koirille oli oma helppokulkuinen väylä. Ritiläpolun varrella oli vuorenpeikkojen valtastuin ja pitihän sille istahtaa.
Osan matkaa kuljimme Piispanpolkua pitkin ja kiersimme Rytilammen. Meille tuttuun tapaan eksyimme välillä merkityiltä poluilta, mutta se ei haitannut.
Rytilammen rannalla ohitimme Hiihtomajan laavun, mutta hiihtomajan näköistä rakennusta emme onnistuneet löytämään.
Ohitimme myös Simpsiön vanhan avolouhoksen, jossa kivet ovat pääosin kvartsiittia. Alue tunnetaan erityisesti harvinaisesta sinikvartsista. Se on hienorakeista kvartsiittia, jonka sinertävä väri johtuu kiven sisällä olevista mikroskooppisen pienistä rutiilineulasista. Irtokivien ruosteinen sävy johtuu pääasiassa kiven pinnan rapautumisesta, mutta joukossa näkyvät harmaan sinertävät kivet ovat sinikvartsia. Kurkistus kaatuneen puun juurakkoon paljasti, että sielläkin oli lohjenneita kvartsiittikiven paloja.
Lähestyessämme paluumatkalla hiihtokeskusta osui kohdalle melkoinen sadekuuro. Se ei onneksi suuremmin häirinnyt, kun mukana oli sadeviitta. Päivikin kello ja puhelin taltioivat aamupäivän reitin, 7,52 km ja 2,37t.
Palasimme majapaikkaamme ja tutustuimme lyhyesti Körttimuseoon, joka sijaitsee Wanha Karhunmäen päärakennuksen, Juholan, toisessa kerroksessa. Museossa on esillä mm. opiston vanhaa kalustoa.
Herännäisyys on ollut Lapuan alueelle luonteenomainen hengellisyyden muoto ja sillä on ollut huomattava merkitys alueen kehitykselle. Museon tarkoituksena on esitellä sen aatemaailmaa, historiallista merkitystä ja nykypäivää. Museon kotisivuilla kerrotaan: "Lapualla sijaitseva Wanha Karhunmäki on historialtaan Suomen ensimmäinen herännäishenkinen kansanopisto eli körttiopisto. Historialliseen, luonnonkauniiseen ympäristöön hyvien yhteyksien varrelle rakennettu Karhunmäki avattiin adventtina 29.11.1914. Opistokodiksikin kutsutussa Karhunmäessä opiskeltiin herännäisyyden ja isänmaallisuuden hengessä Pyhää Raamattua, siveysoppia, kotitalous- ja maataloustöitä sekä tekstiili- ja puutöitä. Paikassa oli sotien aikaan myös suojeluskuntatoimintaa. Kansanopistona Karhunmäki päätti toimintansa vuonna 1988 uusien tilojen valmistuttua Lapuan keskustaan."
Iltapäivällä lähdimme Lapuan keskustaan. Kävimme kulttuuri- ja yrityskeskus Vanhassa Paukussa. Siellä on monenlaista toimintaa: museoita, näyttelyitä, ravintoloita, myymälöitä ja siellä pääsee näkemään ja kuulemaan konsertteja ja elokuvia. Taidemuseo on vaaleassa rakennuksessa heti pysäköintipaikan vieressä eikä sinne ollut sisäänpääsymaksua. Esillä oli Lapualla syntyneiden kuvanveistäjä Tommi Toijan sekä kuvataiteilija Heli Kurunsaaren teoksia. Tommi Toijan kahdeksan ja puoli metriä korkea Bad Bad Boy on tullut helsinkiläisille tutuksi. Se asennettiin aluksi Helsingin kauppatorille vuonna 2014 ja siirrettiin vuonna 2015 Jätkäsaareen Tyynenmerenaukiolle. Museossa oli esillä mm. vajaan metrin korkuinen Paha poika.
 |
| Tommi Toija, Paha poika 2015 |
 |
| Heli Kurunsaari, puupiirros Ring Ring 2025 ja Tommi Toija, Muukalaiset 2015 |
 |
| Tommi Toija, Maailmanpuhaltaja 2025 |
 |
| Heli Kurunsaari, Elävän näköiset 2017 |
Punatiilirakennus Iso tehdas on kulttuurikeskus Vanhan Paukun päärakennus ja vaaleansininen Pajakappeli on muistokappeli, joka on omistettu Lapuan patruunatehtaan räjähdysonnettomuuden uhreille. Onnettomuus tapahtui 13.4.1976 ja siinä menehtyi 40 henkilöä, joista 35 oli naisia. Loukkaantuneita oli 60. Rakennus on valmistunut vuonna 1926 ja nykyiseen käyttöönsä se otettiin vuonna 1996.
Museo- ja kauppakäyntien jälkeen oli koirien vuoro päästä haistelemaan Lapuan tuoksuja. Lapuanjoen ylitimme kulkemalla kevyenliikenteen siltaa pitkin. Ohitimme vuodelta 1783 peräisin olevan Virranniemen pappilan ja lähestyimme tuomiokorkkoa sen takaa, tapulin vieritse. Tapulin seinällä on kuvanveistäjä ja puuseppä Heikki Mikkilän veistämä vaivaisukko todennäköisesti vuodelta 1837. Lapuan tuomiokirkko on Carl Lundvig Engelin suunnittelema ja se valmistui 1827. Kirkon pihalla on kaksi sisällissodassa vuonna 1918 punaisten joukoilta vallattua tykkiä.
Ullankadulla kauppakeskuksen takana oli perinteinen suomalainen pihapiiri. Google Lens ilmoitti kuvan olevan Lapuan Ränkimäen talomuseolta vaikka olin kirjottanut kuvauspaikaksi Lapua Ullankatu. Hieno pihapiiri oli tämäkin vaikka tekoäly ei sitä tuntenut. Ränkimäen talomuseossa emme käyneet.
 |
Lapuan kaupunkintalo, vuonna 1924 kunnantaloksi valmistunut arkkitehti Matti Visannin suunnittelema komea rakennus osui vielä kävelyreittimme varrelle.
Ennen majapaikkaan palaamista oli toiveissa vielä löytää paikka, josta saisi pehmis-jäätelöä. Siihen kysymykseen osasi google antaa vastauksen ja jäätelöt söimme Roke Burgerin tiloissa Lapuan ABC liikenneaseman vierestä.
Sunnuntaina oli vuorossa agilitykisat Seinäjoella ja maanantaina lenkkeily Paukanevan luontopolulla. Niistä kuvia ja tarinaa seuraavassa jutussa.
Kiva kirjoitus, kiitos.
VastaaPoistaOlen itse entinen lapualainen, ja mielestäni tuo vanha pohjalaistalo on se, jota ennen kutsuttiin Torstin taloksi, siinä asuneen suvun nimen mukaan. Netistä ei näytä löytyvän mitään tietoa siitä.
Kiitos kommentista, ja kiitos tiedosta, että Kosolan talon lähellä sijaitsevassa pohjalaistalossa on asunut Torsti nimisen suvun jäseniä.
VastaaPoista