Vöyri ja Basel maailmankartalla

Vöyri ja Basel ovat nousseet Eurovision laulukilpailuja seuranneiden maailmankartalle kuluvana keväänä, mutta agilityä pidempään harrastaneiden maailmankartalla ne ovat olleet jo vuosia.

Vöyriin on Helsingista matkaa noin 420 km ja autolla matka kestää lähes viisi tuntia.  Heinäkuussa 2007 Vöyrissä järjestettiin  osallistujamäärältään sen vuoden suurimmat agilitykisat. Agirotu oli suosittu 2 - 3 päiväinen tapahtuma, joka järjestettiin vuosittain eri puolilla Suomea. Sinne mentiin tapaamaan saman koirarodun harrastajia ja kilpailtiin yksilökisojen lisäksi myös rotujoukkueissa.

Vöyri otti kisaajat näyttävästi vastaan.  Kisapaikalle vievän tienvarren rinteessä oli nurmessa kookas teksti, joka varmisti, että suunta on vieraalla paikkakunnalla oikea. Kisojen parkkipaikan vieressä oli Vöyrin omalla murteella tervetulotoivotus kisaajille ja yleisölle.

Me olimme Heli tyttäreni kanssa päässeet paikalle agilitykavereiden kyydissä, kuten siihen aikaan oli tapana.  Helillä ei ollut vielä silloin omaa autoa, eikä minulla, kuten ei ole edelleenkään.  Asuimme Folkhälsanin Norvallan kurssi- ja leirikeskuksessa.  Osallistuimme joukkuekisassa samaan jo kisaamisen aloittaneiden koirien joukkueeseen Vinha (2001-2016) ja Ruska (1998-2015) jackrussellinterrieriemme kanssa.

Kisatapahtumassa oli joukkuekisat myös sellaisille nuorille koirille, jotka eivät olleet vielä aloittaneet kisaamista virallisissa kisoissa.  Tällaisessa joukkueessa olin Metkan (2006-2021) ja ystävättäreni Päivikin sekä kahden muun agility-russelistin kanssa.

Pukukilpailut olivat myös tarkeä osa viikonlopun tapahtumaa, kuvassa Rödä vikingarna joukkueiden jäseniä irlanninterrieri-koirineen.

St Jakobshalle Baselissa tuli tutuksi syyskuussa 2006 Sveitsissä, Ranskan ja Saksan rajalla.  Siellä kisattiin agilityn maailmanmestaruudesta.

Kisapaikalle olimme matkustaneet Helin kanssa muutaman kymmenen muun suomalaisen tapaan  kannustamaan Suomen maajoukkuetta. Kilpailijoita oli noin 40 maasta, pääosin Euroopasta, mutta myös Amerikoista ja Aasiasta.  

 

Suomen kisamenestys oli erinomaista.  Maamme medi-kokoiset eli keskikokoiset koirat ohjaajineen voittivat kahden kilpailun yhteistuloksella joukkuekultaa.  Joukkueen koirat edustivat hieman tavallisuudesta poikkeavia rotuja eli siellä oli walesinterrieri, puli ja kooikerhondje.

Suomen edustaja kooikerhondje Frodo ja ohjaajansa Jari Suomalainen voittivat myös medien yksilökisassa kultaa.  Olisikohan tämä enne Euroviisujen 2025 menestykselle?

Agilityn MM-kisojen kannustusreissuilla jäi paikkakuntiin tutustuminen yleensä melko pintapuoliseksi, sillä päivät kuluivat kisahallissa eikä töistä tullut otettua ylimääräisiä lomapaiviä.  Baselissa asuimme rautatieasemaa vastapäätä Metropol hotellissa ja kuljimme reilun parin kilometrin matkan kisahalliin usein kävellen, mutta joskus myös raitiovaunulla tai bussilla. Baselissa kuului tuohon aikaan hotellihuoneen hintaan ilmainen julkisten liikennevälineiden lippu.  Nykyään hintaan kuuluu Basel Card, jolla saa maksuttomien julkisten liikennevälineiden käytön lisäksi myös muita etuja. 

Raitiovaunujen pituus kiinnitti huomiota, sillä ne olivat kuin pieniä junia, joissa oli jopa neljä vaunua peräkkäin. Kisamainoksia näkyi raitiovaunujen ja bussien sisällä ja kadunvarsien mainostauluissa.

Reinjoen varrella sijaitsevassa Baselisa on kaunis vanhakaupunki. Siihen tutustuminen tapahtui illan pimenevinä tunteina, kun etsimme ravintoloita, joihin mahtuisi sisään parinkymmenen hengen porukoita.
Kiva reissu oli tämäkin, kuten parikymmentä muutakin agilityn MM-kisareissua eri puolille Erooppaa.

Onkohan blogin lukijoissa muita, jotka ovat käyneet sekä Vöyrissä että Baselin St Jacobs hallissa?