Kiertomatka Indokiinassa jatkui Vietnamin ja Kambodžan rajalla Mekongjoen suistossa olevaan Châu Đõcin kaupunkiin. Sen 100 000 asukasta, vietnamilaiset, chamit ja khmerit elävät sulassa sovussa vaikka pääuskontojakin on kolme: mahayana-buddhalaisuus (vietnamilaiset), theravada-buddhalaisuus (khmeerit), muslimien sunnilaisuus (chamit). Matkailu on tärkeä elinkeino, sillä suosittu rajanylityspaikka Mekongjoen varrella Vietnamista Kambodžaan sijaitsee vain 30 kilometrin päässä.
Lauantaina 8.11.2025 saavuimme Victoria Châu Đõc hotelliin iltapäivän hämärtyessä illaksi. Liikenne oli vilkasta hotellin edessä kulkevalla kadulla ja vastakkaisella jalkakäytävällä kokoonnuttiin katukeittiöihin nauttimaan alkuillan ateria.
Tutustuin pikaisesti parvekkeella ja jokinäköalalla varustettuun huoneeseeni ja kiirehdin hotellin aulaan kuvaamaan siellä olevia muusikkoa ja kudontanäytöksiä sekä kevätkääryleiden valmistusnäytöksiä tekeviä henkilöitä. Huoneiden avaimia odottaessamme olimme saaneet tervetuliasjuoman kanssa vastapaistettuja herkullisia kevätkääryleitä.
Hotellin myymälän matkamuistot jäivät ostamatta eikä ulko-oven edessä olleella polkupyöräriksallakaan päästy ajelemaan.
Sitten olikin jo kiire ulos ennen kuin aurinko kokonaan laskisi. Hotellin vieressä kulkevalla rantakadulla ja rannan puistossa oli elämä vilkasta ja maisemat kauniita valojen syttyessä rannan rakennuksiin.
Hotellin ravintolaan kokoonnuimme yhteiselle illalliselle, se taisi kuulua huonehintaan ja tuli meille mukavana yllätyksenä. Ruoka oli herkullista ja menu kertoi mitä saimme syödäksemme.
Sunnuntaina 9.11.2025 oli aikainen herätys ja aamiaisravintolassa melkoinen kuhina. Munakkaiden paistopisteessä toiminta oli järjestetty erinomaisesti. Ensimmäiselle rouvalle kerrottiin, minkälainen munakas oli toiveissa. Hän esipaistoi kaikki lisukkeet ja lisäsi sitten pannulle munakaspohjan ainekset. Sen jälkeen pannu siirtyi toiselle rouvalle, joka paistoi munakkaan kypsäksi. Ensimmäinen rouva otti siinä välissä vastaan tilauksen seuraavalta asiakkaalta.
Hotellin aulassa oli mainos Mekongjoen risteilyistä Phnom Penhin ja Siem Reapin välillä. 1000 USD:n risteilyä Kambodžan Phnom Penhiin emme tehneet, vaan kuljimme vajaan seitsemän tunnin matkan samantapaisella pikaveneellä, joita takavuosina kulki Helsingin ja Tallinnan välillä. Ei vesillä oltu niin pitkää aikaa, sillä nousimme maihin sekä Vietnamin että Kambodžan rajaviranomaisten luo. Aikaa kului kummallakin rajalla noin tunnin verran.
Pikaveneitä kulki useampi samaan aikaan ja hotellin edessä olleella laiturilla saikin olla tarkkana, että päätyi matkalaukkunsa kanssa oikeaan veneeseen. Samaan veneeseen kanssamme tuli muitakin reissaajia. Ryhmiä auttoi laivayhiön edustaja ja meitä myös oma matkanjohtajamme, joten todellista vaaraa väärään veneeseen joutumisesta ei ollut.
Venematka oli mukava ja sen aikana oli mielenkiintoista seurata joenvarren maisemia ja elämää joella.
Pysähdyimme ensin Vietnamin puolella aivan rannassa olevan rakennuksen luo, jossa oli rajaviranomaisten lisäksi myös pieni kahvio, myymälänurkkaus sekä mahdollisuus rahan vaihtoon.
Pienen matkan päässä nousimme maihin Kambodžan rajaviranomaisten luona. Odottelimme pienessä varjoisassa puistossa temppeleiden ja henkien talojen keskellä passiemme käsittelyä. Kävimme sisällä parakkimaisessa rakennuksessa ja hetken kuluttua sai matkanjohtajamme passeja pienen määrän kerrallaan ja lopulta pääsimme jatkamaan matkaa.
Rajalta oli 3,5 tunnin matka Phnom Penhiin ja kaikille jaettiin pienet eväspussukat, joissa oli banaanien lisäksi makeita leivonnaisia. Juomiakin taidettiin jakaa veneessä tai ainakin niitä sai ostaa, jos mukana ei ollut omaaa juotavaa.
Joella ohitettiin monenlaisia kulkuvälineitä lähestyttäessä Kambodžan pääkaupunki Phnom Pehniä kunnes horisonttiin ilmestyivät kaupungin pilvenpiirtäjät.
Ennen rajanylitystä matkanjohtaja keräsi kaikkien passit ja sinne väliin laitetut 36,- USD / henkilö, jotta Kambodžan viisumit saatiin hankittua. Tällä Mekongjoen rajanylityspaikalla ei voinut käyttää etukäteen hankittua e-visaa.
Pysähdyimme ensin Vietnamin puolella aivan rannassa olevan rakennuksen luo, jossa oli rajaviranomaisten lisäksi myös pieni kahvio, myymälänurkkaus sekä mahdollisuus rahan vaihtoon.
Pienen matkan päässä nousimme maihin Kambodžan rajaviranomaisten luona. Odottelimme pienessä varjoisassa puistossa temppeleiden ja henkien talojen keskellä passiemme käsittelyä. Kävimme sisällä parakkimaisessa rakennuksessa ja hetken kuluttua sai matkanjohtajamme passeja pienen määrän kerrallaan ja lopulta pääsimme jatkamaan matkaa.
Rajalta oli 3,5 tunnin matka Phnom Penhiin ja kaikille jaettiin pienet eväspussukat, joissa oli banaanien lisäksi makeita leivonnaisia. Juomiakin taidettiin jakaa veneessä tai ainakin niitä sai ostaa, jos mukana ei ollut omaaa juotavaa.
Joella ohitettiin monenlaisia kulkuvälineitä lähestyttäessä Kambodžan pääkaupunki Phnom Pehniä kunnes horisonttiin ilmestyivät kaupungin pilvenpiirtäjät.
Indokiinan kiertomatkan eri kohteista on jo olemassa tai tulossa omat juttunsa:
Phnom Penh, Kambodza
Siem Reap - Ankor Wat, Kambodza
Luang Prabang, Laos
Hanoi, Vietnam
Kuulosti varsin reippaalta toiminnalta tuo munakkaiden paistaminen. Hienot ovat maisemat Mekongin varrella ja mielenkiintoista varmasti seurata ihmisiä puuhissaan. Kalliin kuuloinen tuo 1 000 dollarin risteily, mutta epäilemättä sekin olisi mukava kokemus.
VastaaPoistaKiitos Mikko, nyt ei tarvinnut kauaa jonottaa munakkaan paistamista ja ihmetytti, että en ole koskaan aikaisemmin nähnyt vastaavaa.
VastaaPoistaVenematka oli kiva uutuus matkaohjelmassa. Olisihan se väli sujunut leppoisammin isommassa laivassa, mutta ei olisi ollut monen satalappusen arvoinen.