Linz on Itävallan kolmanneksi suurin kaupunki Wienin ja Grazin jälkeen. Se oli yksi Tonavan-risteilyn kohteista. Asukkaita siellä on noin 215 000 ja se on merkittävä Ylä-Itävallan elinkeinoelämän keskus. Kaupungissa on Itävallan suurin jokivenesatama.
Sunnuntai 26.7.2026 valkeni harmaana, mutta ei satanut. Toiveissa oli ollut sateita, jotta jokiveden pinta nousisi ja laivat pääsisivät liikkumaan joella paremmin. Toki sateet olisivat muutenkin hyödyksi luonnolle. Saavuimme Linziin klo 08:00, kuten esille laitetussa ohjelmassa luvattiin. Tämä oli Wienistä lähtömme jälkeen ensimmäinen kerta, kun alkuperäisestä risteilyohjelmasta muuttunut, mutta puolta vuorokautta aikaisemmin suunniteltu ohjelma toteutui.
Lauantain ohjelmassa oli lukenut, että olisimme aamulla Kremsissä ja liikkuisimme iltapäivällä Wachaun laakson kauniissa maisemissa Melkiin. Jostain syystä saavuimme Melkiin jo aamulla. Maisemat olisivat jääneet näkemättä, jos en olisi sattumalta herännyt aamuyöllä neljän jälkeen.
Perjantaina olimme aamulla edelleen Wienssä emmekä Slovakian Bratislavassa tai Unkarin Komoronissa, kuten torstaina oli ollut sunnitelmissa.
Nyt olimme siis Linzissä ja lisämaksullisessa ohjelmassa oli tarjolla koko päivän reki Salzburgiin. Siihen osallistumista emme harkinneet vaikka Salzburg onkin yksi kauneimpia kaupunkeja, joissa olen vieraillut. (Vuoden 1989 Wien - Salzburg reissun valokuvat ja matkapäiväkirja odottavat yhä pääsyä blogiin)
Aamupäivän lisämaksullisen kävelykierroksen Linzissä jätimme myös väliin ja lähdimme taksilla käymään Linzin kasvitieteellisessä puutarhassa.
Puutarha on yksi Euroopan kauneimmista. Se on pienehkö, vain 4,3 hehtaaria, mutta alueella on yli 10 000 erilaista kasvia. Puutarhassa on viisi eksoottisten kasvien kasvihuonetta ja kaktuskokoelman sanotaan olevan Euroopan hienoin. Luonnonolosuhteet mahdollistavat ulkona olevien kasvien ryhmittelyn maisemakokonaisuuksiksi, jolloin kävijät voivat kuvitella olevansa kasvien luonnollisen elinympäristön keskellä.
Puutarhassa on myös hyötykasvipuutarha sekä pieni geologinen opastuspolku, joka esittelee Ylä-Itävallan eri alueiden kivilajeja.
 |
| Punainen jurakalkkikivi, joka sisältää mangaani- ja rautaoksidikyhmyjä |
Palasimme laivalle lounaalle ja sen jälkeen Ilpo jäi istuskelemaan laivan kannelle ja lukemaan kirjaa. Minä lähdin yksin kävelylle kaupungin keskustaan.
Risteilylaivojen satamassa laiturialueen vieressä on Lentos taidemuseo, joka tunnetaan näyttävästä lasijulkisivustaan. Siellä on esillä kansainvälistä modernia ja nykytaidetta 1900-luvulta nykypäivään. Museoon tutustuminen jäi tekemättä tällä lyhyellä pistäytymisellä Linzissä.
Museon ja Untere Donaulände -kadun toiselta puolelta alkoi Linzin keskusta vanhoine rakennuksineen. 1800-luvun puolivälissä rakennettu StifterHaus on ollut kirjailija ja taidemaalari Stifterin kotitalo ja nykyään siellä on Itävallan kirjallisuusmuseo ja kielen sekä kirjallisuuden tutkimuskeskus.
Rantakadun varrella oli myös Generali-Hochhaus, jossa toimii vakuutusyhtiö Generalin lisäksi Sigmund Freud Privatuniversität Linz. Luiskaa pitkin ja rakennuksen läpi pääsi kulkemaan kohti Linzin vanhaakaupunkia ja kaupunkiseurakunnan kirkkoa (Stadtpfarrkirche). Kirkon torni näkyy samassa kuvassa vakuutusyhtiön rakennuksen kanssa ja osui myöhemmin muihinkin valokuviin kulkiessani eri puolilla keskustaa.
Zollamtstrassella ohitin komean entisen tulliviraston rakennuksen, joka on peruskorjattu kymmenkunta vuotta sitten asuin- ja toimistokäyttöön. Näiltä nurkilta harhauduin kohti itää, kun piti mennä länteen. Ohitin Museumstrassella vuonna 1895 keisari Frans Josek I:n johdolla avantun rakennuksen, joka toimii nykyään valokuvauksen- ja mediataiteenmuseona.
Suunnanvaihto vei minut lopulta Linzin kaupunkiseurakunnan kirkon eli Stadtpfarrkirche Mariä Himmelfahrtin ja sen vieressä olevan Taideyliopiston luo. Valkoisen yliopistorakennuksen katolla on vuonna 1977 valmistunut ja suuren kohun aiheuttanut Nike von Linz -veistos. Se on moderni tulkinta antiikista tutusta Samothraken Nikestä (siivekkäästä voitonjumalattaresta).
Kävelyretki johdatti minut Promenade- ja Herrenstrassekatujen kulmille, jossa historiallisten rakennusten viereen on noussut rohkea, kullanvärinen moderni rakennus. Juuri tällaiset vastakohdat viehättävät silmääni.
Herrenstrasselta kohti pohjoista näkyi Linzin maakuntahallituksen rakennuksen kellotorni. Kadun varrella oli perinteinen konditoria Jindrak, joka on kuuluisa alkuperäisestä Linzin kakusta (Linzer Torte). Sitä pidetään maailman vanhimpana kaupungin mukaan nimettynä leivonnaisena. Vanhin tunnettu käsin kirjoitettu resepti on peräisin vuodelta 1653. Jos olisin tiennyt tämän kakun historiasta kadulla kulkiessani, olisi ehdottomasti mennyt syömään palan Linzin kakkua.
Herrenstrassen ja Bischofstrassen kulmauksesta näkyi Maria-Empfängnis-Dom eli Uusi tuomiokirkko, jota kohti lähdin kulkemaan. Sen jälkeen piti tehdä taas täyskäännös, jotta pääsin takaisin Landstrasselle.
Landstrassen varrella sekosin jälleen kerran suunnista. Jouduin kysymään vastaantulijoilta, missä päin on joki. Sehän on vanhan keskustan pohjoispuolella. Olin kulkenut kohti etelää ja valokuvannut Ursulinen kircheä sekä taaempana näkyvää Karmelintenkircheä. Piti tehdä täyskäännös ja lähteä kulkemaan kohti Alter Dom - Ignatiuskirchen vihreitä torneja. Matkan varrella pääsi kuviin pari perinteistä taotusta raudasta tehtyä ravintolakylttiä.
Baumbachstrassen kulmassa ohitin historiallisen barokkivaikutteisen esikaupunkitalon, jossa toimii leipomo-kahvila Bäckerei Fenzl ja kadun päässä on kulttuurikeskus ja vaihtoehtoklubi KAPU Kapuzinerstrassella. Kampaamo Rieglerin seinämainos tuli vastaan etsiessäni kaupungin keskusaukiota.
Promenade kadun varrella ohitin historiallisen renessanssirakennuksen Linzer Landhaus. Se on peräisin 1500-luvulta ja toimii nykyään Ylä-Itävallan maakuntahallituksen kotipaikkana ja osavaltioparlamentin kokoontumispaikkana. Lasikatteisen sillan alla on kaivausalue, josta on paljastunut vanhat historialliset muurit ja perustukset.
Rakennuksen sisäpihalla on tähtitieteilijä Johannes Keplerin kunniaksi nimetty Planeettasuihkulähde (Planetenbrunnen). Hän opetti rakennuksessa aikoinaan toimineessa protestanttisessa koulussa 14 vuoden ajan.
Lopulta löytyi Hauptplatz Linz eli kaupungin keskusaukio. Se on yksi Itävallan suurimmista suljetuista aukioista, pituudeltaan 219 metriä ja leveydeltään 60 metriä. Aukion takana näkyvät barokkityylisen vihreän Alter Dom - Ignatiuskirchen symmetriset sipulikupoliset tornit. Aukion keskellä on noin 20 metriä korkea valkoisesta marmorista tehty kolminaisuuden pylväs, joka pystytettiin vuosina 1718-1723 kiitollisuudeksi siitä, että kaupunki säästyi tuhoisilta rutoilta, tulipaloilta ja sodilta.
Keskusaukio jatkuu pohjoisessa Untere Donaulände -katuun asti, joten nyt oli minulle selvää mistä suunnasta laiva löytyy. Palasin laivalle hieman ennen viittä, kun aikataulussa oli kerrottu, että siellä pitää olla kello 17:30.
Harhailuni ja eksyilyni keskustassa kesti reilut kolme tuntia. Kuljeskelin suunnilleen alle kuvatun mukaisesti.
En tainnut vielä mainita, että saapuessamme Wienissä laivaan keskiviikkona, otettiin meistä valokuva samalla, kun saimme hyttien avainkortit. Kun laivalta poistuttiin satamassa, hyttikorttia piti näyttää lukijalaitteelle. Sen jälkeen kuvaruudulla näkyi matkustajan kuva ja nimi. Kun palattiin laivalle, niin kortti piti taas näyttää lukijalle. Näin kirjautui tieto, että matkustajat ovat palanneet laivaan. Tämä toki edellytti sen, että korttia muisti aina vilauttaa laitteelle.
Ennen illallista lähetin tyttärille WhatsApp viestin ja hieman nauratti Millalta tullut vastaus. Eksyilyni kaupungilla olisi saattanut aiheuttaa minullekin myöhästymisen sovitusta laivaantuloajasta.
Lähdimme liikkeelle kello 18 ja olimme seuraamassa lähtöä laivan kannella. Olin lukenut, että Linzin rahtisatama on tunnettu graffiti-alueestaan. Olihan siellä hienoja graffiteja, mutta ei niistä oikein saanut kuvia kännykällä. Vastarannalla oli komeita metsäisiä rinteitä.
Seitsemän tienoissa ohitimme Abwinden-Astenin voimalaitoksen, joka rakennettiin vuosien 1976 - 1979 välillä. Joen oikealla rannalla on voimalaitos, jossa on yhdeksän vaakasuoralla akselilla varustettua Kablan-turbiinia ja vasemmalla rannalla on sulku. Voimalaitoksen rakentamisen ansiosta Linzin satamat ovat purjehduskelpoisia myös matalan veden aikana.
Neljän ruokalajin illallinen maittoi päivän kävelyretkien jälkeen.
Instagramissa pari videokohokohtaa Linzistä
Linkeistä pääsee reissun kaikkiin juttuihin
Tulossa
Wienissä myös kattojen yläpuolella
Onpa hienon näköinen tuo puutarha. Lienzissäkin on jokunen yö tullut vietettyä, mutta ei käytyä tuolla puutarhassa. Myös tuo graffialue kiinnostaisi kovati.
VastaaPoista