Viimeiset Tonavanristeilyn yöt laivamme ms Esprit vietti risteilylaivojen satamassa Handelskain varrella. Tonavan vesi oli edelleen niin matalalla ettei laivan kapteeni uskaltanut lähteä kohti Bratislavaa. Risteilyviikon päättyessä siirryimme kahdeksi yöksi Hotelli Am Parkringin 12:nteen kerrokseen.
Tiistai 28.7.2026 alkoi tuttuun tapaan laivassa runsaalla aamiaisella. Teen tai kahvin tarjoilija toi pöytään, kuten listalta tilatun vohvelin marjojen ja kermavaahdon kera. Noutopöydästä löytyi muita herkkuja.
Edellisenä iltana oli kerrottu, että päivän aikana olisi tarjolla maksuton puolen päivän bussiretki Bratislavaan. Lämpötila oli edelleen yli 30 astetta ja retki muutettiin koko päivän retkeksi. Ilpo totesi, ettei jaksa lähteä mukaan. Puolen päivän retkelle olisin lähtenyt mielelläni, sillä edellisistä Bratislavan käynneistä on jo vuosia. Helin kanssa kävin siellä 1995 ja Millan kanssa 2006. Ilpolle Bratislava ja Slovakia maana olisi ollut uusi tuttavuus.
Päätimme jäädä Wieniin ja lähdimme yhdessä käymään Praterin huvipuistossa. Keisarien metsästysmaista wieniläisten vapaa-ajanviettopaikaksi ja huvipuistoksi kehittynyt alue avattiin suurelle yleisölle 1766 eli 260 vuotta sitten. Alueelle perustettiin kahviloita ja majataloja sekä huvipuistolaitteita, kuten keinuja ja karuselleja ja ne loivat perustan sille, että alueesta tuli Prateriksi kutsuttu huvipuisto.
Puiston tunnetuin laite on vuonna 1897 valmistunut maailmanpyörä Wiener Riesenrad. Se oli ainoa laite, jossa me kävimme. Korkeat paikat, joista näkee kauas ympäristöön ovat aina miellyttäneet minua. Kävimme myös valokuvattavana lippukassan luona ja ostimme muistoksi muutaman kuvan digitaalisena ja yhden valokuvapaperille tulostettuna.
 |
| Valokuvapaperille tulostetussa kuvassa näkyy päivämäärä |
Lounaan nautimme laivan bistrossa. Oma valintani oli fetajuustosalaatti, hampurilainen ja jäätelöannos. Listalla olleen keiton jätin tilaamatta. Iltapäivä kului laivan kannella lueskellen, jotta jaksoimme siirtyä risteilyn päättäjäiskuohujuomien ja puheiden jälkeen illalliselle.
Keskiviikkona 29.7.2026 nautimme viimeisen aamiaisen laivalla. Noutopöydän tarjontaa täydensi jugurtti bananasplit marjojen ja myslin kanssa. Vaikka risteily ei toteutunut suunnitellulla tavalla niin ruoasta ei voinut valittaa. Ilpolla toteutui täydellisesti hänen joskus lausumansa sanonta: "hyvä syy matkustamiseen on se, ettei aina tarvitse keksiä mitä tekisi ruoaksi" vaikka ruoanlaitto onkin mielestään mukavaa ja minulla se "ettei aina tarvitse pestä ruokailun jälkeen paistinpannuja ja kattiloita".
Siirryimme laivalta Am Parkring hotelliin Stadtparkin viereen ja puolen kilometrin päähän Stephansplazilta. Ilpon toiveena oli ollut keskustahotelli, jonka huoneessa olisi parveke maisemien ihailuun. Tällaisia hotelleita ei ole montaa Wienissä. Am Parkring oli täydellinen tähän tarkoitukseen. Huone oli hieman kolkko, mutta tilava ja varustelu oli riittävä. Toimistorakennuksen muutamat ylimmät kerrokset olivat hotellin käytössä ja parvekkeeltamme näkyi kohti Karlskircheä ja sieltä oli mukava bongailla monien tuttujen rakennusten torneja ja kattoja. Ainoa ongelma oli se, että lämpötilan ollessa reilusti yli 30 astetta ei parvekkeella istuskelu tullut edes mieleen.
Olimme hotellilla jo kymmenen tienoissa, joten emme saaneet vielä huonettamme. Menimme kävelylle vastapäiseen kaupunginpuistoon, jota alettiin rakentaa 1860-luvulla. Puistoon rakennettiin uusi Kursalon alkuperäisen kylpyläpaviljongin lähelle. Se rakennettiin aluksi kahvilaksi ja lääkeveden tarjoilua varten, mutta myöhemmin siitä kehittyi suosittu tanssi- ja konserttipaikka.
Johan Strauss II:n kullattu pronssipatsas on yksi Wienin kuuluisimmista ja kuvatuimmista monumenteistä. Sen vieressä piti ryhmä nuoria konsertin ja istahdimme hetkeksi kuuntelemaan musisointiaan.
Puistossa on myös historiallinen kellotorni ja sääasema 1800-luvun lopulta. Se on samantapainen kuin Györissä edellisenä päivänä näkemäni. Monumentti toimii perinteisenä meteorologisena havaintoasemana, johon on asennettu lämpömittari, ilmapuntari ja kosteusmittari sääolosuhteiden seuraamiseen. Koristeellisen katon huipulla on kello ja tuuliviiri, joka näyttää tuulen suunnan. Tornin keskiosassa on lasitetut ilmoitustaulut, joissa esitellään tietoja puistosta ja sen historiasta.
Puiston läpi kulkee Wienfluss, jossa vesi oli kovin vähissä. Tämä jugendtyylinen (Art Nouveau) kokonaisuus rakennettiin vuosina 1903 - 1906 osana Wienjoen säännöstelytöitä. Uoman toisella puolella on mm. lasten leikkipuisto.
.
Ilpo palasi istumaan hotellin aulaan, mutta minä lähdin kulkemaan kohti Stephansdomia ja keskustan katuja. Espanjalaisen ratsastuskoulun edessä odottivat Fiaker- eli hevoskärrykuskit tuttuun tapaan asiakkaita. Katujen varsilla oli pylväitä, joista levisi viileää vesihöyryä ympäristöön. Tällaisen vieressä oli mukavaa käydä virkistymässä.
Hotellista soitettiin kello 12, että huoneemme oli valmiina. Poikkesin kondioriakahvilaan, ostin kaksi täytettyä sämpylää lounaaksi ja kiiruhdin hotelliin, jossa nautimme lounaskahvit.
Olimme varanneet kello 14 Schwedenplatzilta alkavan vesibussiristeilyn, joka päättyi Reichsbrückelle eli Handelskain varrelle, jossa olimme viettäneet neljä yötä Ms Esprit jokiristeilylaivassa asuen. Kartassa näkyvää sinistä reittiä ei voitu toteuttaa Tonavan veden vähäisyyden vuoksi. Ms Vindobona-laiva on taiteilija-arkkitehti Friedensreich Hundertwasserin inspiroima.
Tonavankanavan Nussdorfin sululla odottelimme lähes puoli tuntia sulkukammiossa veden pinnan nousua, jotta pääsimme siirtymään eteenpäin. Sulut ovat teknisiä rakennelmia, joiden avulla alukset voittavat vedenkorkeuserot. Reissun ainoan Sacher-kakun palasen söin Vindobona-laivalla.
Illallisen kävimme nauttimassa hotellin lähellä libanonilaisen Lord of S ravintolan terassilla. Kana ja sen kanssa tarjottu riisi sekä mantelisirut olivat erittäin herkullisia. Hotellin aulassa maittoi vielä kuppi teetä sekä minulle omenastruudeli ja Ilpolle suklaakakku kermavaahdon kanssa.
Huoneessa oli mielenkiintoisempaa katsella maisemia parvekkeen lasioven läpi kuin seinällä ollutta TV:tä. Edessä oleva Marriot hotelli hiukan pilasi maisemaa ;) .
Torstaina 30.7.2026 nautittiin aamiainen ja maisemat samalla kertaa. Sen jälkeen oli vuorossa käynti Upper Belvedere palatsissa katsomassa maailman suurinta Gustav Klimtin maalausten kokoelmaa. Niitä on museossa 24 kpl muiden huipputaiteilijoiden töiden ohessa.
Olimme ostaneet netistä liput museoon etukäteen, sisäänpääsy kello 11. Ensin pelästyimme jonoa museon pihalla, mutta "kellon lyödessä 11" pääsimme sisään eikä siellä ollut ollenkaan paha ruuhka. Huom. ruskea viuhka etualan nuorella miehellä sekä minulla turkoosinsininen hiukan taaempana. Viuhka on erittäin kätevä kapine 35 asteen helteessä.
 |
| Gustav Klimt, Marie Breunigin muotokuva 1894 |
Teos edustaa Klimtin varhaista tuotantoa, jolle on ominaista realismi, joka eroaa merkittävästi
hänen myöhemmästä, kultakauden symbolistisesta tyylistään
 |
| Gustav Klimt, Juudit ja Holofernes 1901 |
 |
| Gustav Klimt, Suudelma 1908 |
 |
| Gustav Klimt, Schloss Kammer am Attersee III 1910 |
 |
| Gustav Klimt, Äiti ja kaksi lasta 1910 |
Korppikotkia jäi Ilpo tutkimaan pidemmäksikin aikaa, mutta tekoäly paljasti lajit lopulta.
 |
| Philipp Ferdinand de Hamilton, Neljä korppikotkaa 1723 munkkikorppikotka, nuori hanhikorppikotka, kunigaskorppikotka, aikuinen hanhikorppikotka |
 |
| Jacques-Louis David, Napoleon Sankt Bernhardin solassa 1805 |
 |
| Josef Danhauser, Viini, naiset ja laulu 1839 |
 |
| Claude Monet, Kokki / Monsieur Paul 1882 |
 |
| Egon Schiele, Hauswand / Fensterwand 1914 |
 |
| Friedensreich Hundertwasser maalaus, Der grosse Weg / The Big Way 1955 Fritz Wotruba pronssiveistos, Grosse sitzende Figur - Suuri istuva hahmo 1949, Satunnainen museossa vierailija Sheinin mekossa |
Upeita ovat linnan salitkin sekä näkymät ikkunoista.
Museosta palasimme hotelliin raitiovaunulla ja hieman oli vaikeuksia ostaa lippu vaunun automaatista, mutta onnistuihan se, kun rauhallisesti tutki mitä koneen näytöllä luki.
Iltapäivällä lähdin vielä käymään kaupungin keskustassa. Ilokseni huomasin, että turisteille kyytejä tarjoavat Fiaker-kuskit hevosineen olivat vaihtuneet pieniksi sähköautoiksi. Lämpötilaraja on 35 celsiusastetta. Eläinsuojelujärjestöt ovat vaatineet rajan alentamista 30 asteeseen, mutta sääntö on pysynyt ennallaan. Kaduilla oli erilaisia viileää vesihöyryä sekä juomavettä ohikulkijoille tarjoavia laitteita.
 |
| Neue Burg palatsi |
Maria Theresien Platzilla näkyi vasemmalla Taidehistoriallinen museo, keskellä Maria Theresian muistomerkki ja oikealla Luonnonhistoriallinen museo. Viereisellä Heldenplatzilla on arkkiherttua Karlin ratsastajapatsas ja sen takana näkyy Wienin raatihuone.
Helle rupesi uuvuttamaan, joten oli aika palata takaisin hotelliin kävely- ja ostoskatu Grabenin kautta. Kadulla on Wienin ruttopylväs, jonka keisari Leopold I lupasi rakennuttaa, kun tuhoisa ruttoepidemia päättyi vuonna 1679. Patsas valmistui lopullisesti vasta 1693. Kadun toisessa päässä Stephansplatzin vieressä on historiallinen, yksityiskohdiltaan runsas Palais Equitable, joka rakennettiin vuosina 1887-1891 yhdysvaltalaiselle vakuutusyhtiölle.
Kuuman päivän jälkeen tuntui siltä, ettei raskas illallinen maita. Päätimme mennä hotellista saadun vihjeen mukaan Celateria jäätelöbaariin hotellin lähelle Wollzeilen varrelle. Juustotoast ja tuoremehu riittivät minulle alkupalaksi ennen valtavan marjaisan jäätelöspagetti-annoksen syömistä.
Perjantaina 31.7.2026 oli aika hyvästellä Wien ja hotelli Am Parkring.
Lähtöselvityksen avautuminen kesti lentoasemalla harvinaisen kauan ja toiminta oli aluksi hyvin verkkaista. Ehkä koneissa oli häiriöitä. Olin tehnyt varsinaisen lähtöselvityksen jo edellisenä päivänä puhelimella ja näytti siltä, että saisimme etukäteen varaamamme lisämaksulliset paikat. Näin sitten tapahtuikin. Istuimme rinnakkain rivillä 23 niin, että toisella puolellani istui lentoemäntä. Hänen katseensa oli toiseen suuntaan eli kohti varauloskäytävää. Lento sujui mukavasti, mutta laskeutuessamme Helsinki-Vantaan lentoasemalle keskeytettiin laskeutuminen ja koneen nokka nostettiin ylös. Tämä oli vasta toinen kerta koko lentomatkailu-urani aikana. En ehtinyt edes pelästyä, koska ilma oli hyvä eikä mitään ihmeellisiä ääniä kuulunut. Hetken kuluttua tuli kuulutus, että kiitoradalla oli ollut joku este.
Edellinen ylösveto tapahtui joulukuun lopulla 1988, kun palasimme koko perheen ja tuttavaperheen kanssa Budapestistä, jolloin ulkona oli kova tuuli ja lumipyry.
Näin päättyi reissumme, jonka piti sisältää seitsemän vuorokautta risteilyä Tonavalla Viva Enjoy laivalla, mutta asuimmekin Tauck River Cruising yhtiön Ms Esprit laivalla neljä yötä Wienin satamassa. Teimme bussiretkiä ja risteilemäänkin päästiin Linziin ja Melkiin.
Matkan jälkeen lähetin reklamaation Elämys Cruises -toimiston kautta Viva Cruises -yhtiölle. Ymmärrämme, että veden vähyydelle laivayhtiö ei voi mitään, mutta yksityiskohtia uudelleenjärjestelyissä olisi voitu hoitaa paremmin. Saimme nopeasti vastauksen ja lähes pyyntöämme vastaavan alennuksen seuraavalle Viva Cruises -risteilylle. Jokiristeily tuntui sellaiselta matkustusmuodolta, että sellaisia voisi tehdä enemmänkin.
Linkeistä pääsee reissun kaikkiin juttuihin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti