Pitkäkoski - Silvola - Vetokannas

Vantaanjoen Pitkäkosken rannat sekä Silvolan tekojärven ja Vetokannaksen entiseen hiekkakuoppaan kunnostetun uimarannan ympäristöt tarjoavat Vantaan ja Helsingin rajalla mukavat lenkkeily- ja pyöräilymaastot sekä talvella että kesällä.  Kännykkäkuvia eri vuodenaikoina on otettu kohtalaisen paljon, kuten Google on taltioinut muistiinsa.

Viimeisimmän lenkin teimme Päivikin ja koirien kanssa Pitkäkosken luonnonsuojelualueelle marraskuun viimeisellä viikolla. Pitkäkoski on reilun kilometrin pituinen ja se on pisin Vantaanjoen koskista.  Alue on rauhoitettu vuonna 1984 ja suojeluperusteena oli rantalehto ja koski. Suojelualue jatkuu joen pohjoispuolelta Vantaalta Helsingin keskuspuiston pohjoisosiin. Alueella on polkuja ja levähdyspaikkoja joen molemmin puolin ja se on helposti saavutettavissa myös julkisin kulkuneuvoin.  Me tulimme Nopsan kanssa paikalle bussilla 560 Helsingin Kivikonlaidan pysäkiltä Vantaan Silvolan pysäkille.  Parin tunnin lenkki tehtiin mitä mukavimmassa säässä.  

Vantaan kaupungin ylläpitämällä Vetokannaksen uimarannalla ei ohitushetkellämme näkynyt uimareita.  Vanhaan hiekkakuoppaan kunnostetun uimapaikan rannalla on pukukopit ja wc:t, joihin saa lunastaa avaimen talviuintia varten, mutta sauna alueelta puuttuu.  

 
Kesäisin olemme Ilpon kanssa käyneet pyöräretkillä uimassa Vetokannaksella, mutta talviuintia hyisessä vedessä en ole opetellut. Veden ja ilman lämpötilan näkee päivittäin linkin takaa. Lauantaina 2.12.2023 veden lämpötila oli + 2,6 astetta ja ilman lämpötila - 3,2 astetta. 

Kesällä hiekkakuopalla on kaikenikäisiä polskijoita ja lähellä Vantaanjoen varrella on koirillekin uimapaikka.

Silvolan tekojärven kiersimme viimeksi lokakuussa ja siirryimme joen pohjoispuolelle samaa Silvolantien siltaa pitkin kuin jutun otsikkokuvan marraskuisella Pitkäkosken lenkillä. 

Silvolan tekojärven omistaa Helsingin kaupunki vaikka se on Vantaan Ylästön kaupunginosasssa.  Lähes miljoona ihmistä saa nykyään pääkaupunkiseudulla käyttövetensä Silvolan tekojärven kautta, josta vesi pumpataan jakeluun ja puhdistukseen Pitkäkosken ja Vanhankaupungin vedenpuhdistuslaitoksilla. Järvi on rakennettu 1960-luvun alussa kuivalle maalle ja sen vesi tulee nykyään Päijänteestä maailman toiseksi pisintä 120 kilometrin mittaista tunnelia pitkin. Vuonna 1962 käyttöön otettu tekojärvi toimi aluksi Vantaanjoesta otetun veden välivarastona, mutta Päijännetunnelin valmistuttua vuonna 1982 on vesi tullut sinne tunnelin kautta.  

Järven rannat on suljettu sen ympärille rakennetulla parimetrisellä verkkoaidalla, mutta aidan ulkopuolella etelässä, idässä ja pohjoisessa kulkee erilaisia polkuja. 

Tekojärven länsipuoella kuljetaan Silvolantietä pitkin ja ohitetaan Sillböle Gård peltoineen.  Silvola mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran jo vuonna 1517. Sillbölen eli Silvolan rusthollin tonttimaa on merkitty vuodelta 1781 olevalle kartalle.  Ratsutila ei sijainnut aivan maantien varrella, joten se säästyi isovihan (1713-1721) aikana suuremmalta hävitykseltä. 

Silvolankankaantien omakotialuetta ympäröivillä pelloilla kohtasimme vielä alueen tulokasasukkaita valkohäntäkauriita, jotka pelottomasti katselivat kulkemistamme tiellä.  Me lähdimme Silvolasta Nopsan kanssa bussilla kotiin ja Päivikki käveli omien koiriensa kanssa lähellä sijaitsevaan omaan kotiinsa.