Kiina, Peking-Sian 1997

Koronakevät 2020 innostaa muistelemaan vanhoja matkoja. Kiinassa vietimme joulun 1997, kun olin keväällä voittanut Finnairin matkatoimistoinfon arpajaisissa kaksi lentolippua Pekingiin.  Eihän matka aivan ilmaiseksi muodostunut, koska kaksi lentolippua piti ostaa lisää ja kun sinne asti lähdettiin, niin haluttiin nähdä muutakin kuin Peking. Niinpä ostimme maapalvelut silloisen työnantajani Etumatkojen Kultaisen lohihäärmeen maa-kierrokselle.  

Paperivalokuvat ovat siististi kansiossa ja matkakertomuskin tuli kirjoitettua heti reissun jälkeen. Niihin pääsee tutustumaan Matkustelua- blogin vuoden 1997 otsikon alta.  

Kierroksen ohjelmaan kuului retkiä mm.  cloisonne- eli soluemalitehtaaseen,  Ming-dynastian aikaiseen keisareiden hauta-alueeseen, Kiinan muurille, makean veden helmiviljelmille, Pekingin kiellettyyn kaupunkiin, Taivaallisen rauhan aukioon, Taivaan temppelin alueelle, katsomaan akrobaattiesitystä ja kävimme myös valtion silkkikaupassa sekä silkkikujalla, jossa muistiinpanojeni mukaan myytiin samaa tavaraa kuin Tallinnan Mustamäentorilla, tosin edullisempaan hintaan. Pekingin eläintarhassa nähtiin pandat ja Pekinginankka-illallinen nautittiin myös ryhmän kanssa. 

Sianissa päätutustumiskohde oli terrakotta-armeija, josta turistit eivät matkamme aikana saaneet ottaa valokuvia.  Kuva on lainattu netin syövereistä. Kuvia ei muutenkaan ole kaupungista kovin monia, sillä sakea sumu haittasi näkyvyyttä.

Matkakertomuksen loppuun olen kirjannut sekalaisiin huomioihin sen, että Pekingissä ja Sianissa on talvella todella kylmä vaikka siellä ei olekaan lunta. Mukaan matkalle kannattaa ottaa myös päähine, käsineet ja kaulaliina.
Sitä en ole seurannut, miten ilmastonmuutos on vaikuttanut Kiinan mannerilmastoon eli mikä on tilanne nyt yli 20 vuoden kuluttua.